97. yli puoli vuotta Danin kanssa

Aika menee kuin siivillä - toisaalta tuntuu että Dani olisi ollut minulla aina, mutta toisaalta taas, että poni on ollut meillä vasta ihan pienen hetken. Todellisuudessa ensi kertaa kokeilin Dania jo syyslomalla, marraskuussa 2011. Blogiani jatkoin Armin lähdön jälkeen jouluna, kun Dani oli jo omani, enkä ole täällä kertonut sen tarkemmin ponin ostamiseen liittyvistä ajatuksista tai muutenkaan siitä, miten Dani meille oikeastaan päätyi. Tästä kaikesta ajattelinkin tänään hieman kirjoittaa.

Dania ennen kokeilin useampaa eri hevosta ja ponia, mutta mikään ei tuntunut sopivalta. Ilmoituksia sateli sähköpostiin eri puolella Suomea (ja ulkomaita) olevista hevosista. Sitten löysin ilmoituksen Danista. Aluksi luin sen ja ajattelin, että olisipa kiva poni, mutta jo noin iäkäs. Laitoin ilmoituksen kuitenkin suosikkeihin ja jossain vaiheessa näytin sitten ponia äidille. Äiti päätti soittaa eräälle pitkän linjan hevosihmiselle eteläisempään Suomeen, jota emme edes sen kummemmin tunne, mutta nimi vain putkahti jostain mieleen ja ei muuta kuin luuri käteen. Tästä puhelusta saimme sitten rohkaisun sanan, kun nainen kertoi, että esimerkiksi Ruotsin maajoukkueen ponien keski-ikä on yli 20v. 16-vuotias poni on vielä hyvässä iässä myös kilpailuihin, hän totesi.

Dani oli meillä koeratsastuksen jälkeen kuukauden koeajalla. Monet tutut kritisoivat ja ihmettelivät hevosvalintaani -  miksi ostan vanhan ponin kun pärjäisin jo nuorelle hevoselle? Itse olin kuitenkin täysin vakuuttunut, että ensimmäinen oma hevoseni ei ole hevonen, vaan poni. Poneilla olin jo siihenkin asti ratsastanut viimeiset kaksi vuotta, ja vaikka kokeilinkin hevosia ja puhuin isomman hankkimisesta, sydämmeni piti minut kiinni poneissa. Minulla on koko elämä edessä, joten miksi jättää nämä vuodet käyttämättä, jolloin voin vielä poneilla hyvin ratsastaa (ja kilpailla)? Muut saavat puolestani olla toista mieltä, mutta minusta Dani vastasi ja vastaa edelleen sitä, mitä juuri nyt hevoselta tahdon ja odotan. Viime syksynä halusin päästä tällä kaudella hyppäämään alueluokkia, ja millainen poni siihen sopisi paremmin kuin juuri sillä tasolla hienosti pärjännyt oppimestari? Sunnuntaina starttaamme myös ensi kertaa aluetasolla kouluratsastuksessa, ainoana poniratsukkona, mutta varsin ylpeänä siitä! :D Yksi omaan hevoseen kohdistuva kriteerini oli siis potentiaali aluetasolle myös koulussa.

meedioponi ja sen vinksahtanut ratsastaja

Kaikissa hevosissa on huonoja puolia - mutta onneksi myös hyviä. Kukaan ei voi löytää itselleen täydellistä hevosta, sellaista ei olekaan. Danin kanssa tähän astinen aika on ollut pääosin mielettömän ihanaa, mutta välillä on tietysti niitäkin päiviä, jolloin ratsastuksen lopettaa itku kurkussa mikään ei onnistu-fiiliksellä. Tällaista sattuu kuitenkin ihan kaikille, tai ainakin näin oletan, että millään ratsukolla ei voi aina mennä hyvin. Vaikka olisin kuinka etsinyt täydellistä ja juuri sellaista ja tällaista ja tuollaista hevosta, ei sitä mistään olisi löytynyt. Sen sijaan löysin Danin, joka on aivan mahtava persoona kaikkine pikku metkuineen, mutta täydennetty maailman kultaisimmalla sydämmellä ♥

se tanssii :3

Välillä on vaikeaa, välillä helpompaa, ja niin pitääkin olla. Mitä elämä olisi ilman haasteita? Tiedän myös, että jonain päivänä tulee se hetki, jolloin Danista on luovuttava, mutta juuri nyt toivon ja haluan uskoa, että se saisi olla minun ponini elämänsä loppuun asti. Jos Dani pysyy kuitenkin hyvässä kunnossa ja minä lähden opiskelemaan lukion jälkeen toiselle puolelle Suomea, mahdollisesti vielä aivan muuta kuin hevosalaa, ei ponin omistaminen siinä tilanteessa kuulosta kovinkaan järkevältä. Dani ansaitsee huomiota ja liikuntaa niin kauan, kun se pysyy vielä perusterveenä ja elämänhaluisena.

Joskus huonoina hetkinä erehdyn miettimään, millaista elämä olisi toisenlaisen ponin tai hevosen kanssa. Entä jos olisinkin hankkinut sen nuoren puoliverisen? Tai entä jos olisin jättänyt Danin ostamatta ja löytänyt vielä paremman ja minulle sopivamman hevosen? Lopulta tällaiset pohdiskelut päättyvät aina samaan lopputulokseen: mistä minä voisin tietää, millaista elämä olisi toisen hevosen kanssa, mutta kun kerran olen vähintään tyytyväinen nyt, miksi murehtia tällaista. Joskus myös ajattelen, kuinka paljon enemmän Dani voisi edetä toisen ratsastajan kanssa. Sillä voisi kilpailla paljon enemmän, kuin minä tällä hetkellä voin, sekä paljon korkeammalla tasolla. Mutta Dani on kuitenkin jo 17-vuotias, se on päässyt näyttämään potentiaalinsa kilparadoilla ja vaikuttaa tällä hetkellä ainakin päällisin puolin täysin tyytyväiseltä elämäänsä. Joten uskon, että poni on onnellinen, kun sillä on rakastava omistaja ja hyvä hoito, vaikka se ei kisakentillä välttämättä aivan entiseen tahtiin kävisikään. :)

Tästä postauksesta katosi useampaan kertaan punainen lanka, joten pahoittelen mahdollisesti sekavaa luettavaa... Aloitin postauksen kirjoittamisen jo viime yönä, mutta siitä ei tullut oikein mitään ja ajattelin, että jospa ajatus sitten aamulla kulkisi vähän paremmin. No eihän se oikein kulje, ja en saa nyt millään kerrottua sanoin kaikkea mitä haluaisin, mutta ei voi mitään. Joka tapauksessa Danin kanssa olen jo tähän mennessä kokenut vaikka mitä ja oletan ja toivon, että matkani sen kanssa saa jatkua vielä hyvin pitkään! Olen maailman tyytyväisin, kun en viime talvena kuunnellut toisten mielipiteitä Danista (jotka nimenomaan olivat sillä kannalla, että se on huono valinta omaksi minulle). Tai kuuntelinhan minä, mietin onko tämä nyt oikeasti järkevää ja se paras ratkaisu. Mutta hetkeäkään en ole katunut. Danin kanssa viettämäni aika on ollut elämäni parasta - ja sitä se tulee varmasti jatkossakin olemaan. Epäonnistumisia on tullut ja tulee myös jatkossa, mutta niitä ei saa ottaa liian tosissaan ja jäädä murehtimaan, vaan muistaa, että pääosin minulla on varmasti maailman paras poni! ♥