119. valonnopeudella päivästä toiseen

Aika tuntuu kulkevan tänä syksynä nopeammin kuin koskaan ennen - vasta oli se kamalan pitkä tiistai, ja oikeastaan vastahan se kesäloma loppui! Mutta ehei, tänään on torstai ja koulua on käyty jo pian kolme viikkoa ennen kuin huomaankaan... Vihdoin ehdin hetkeksi blogin äärelle, joten tässäpä pientä viikkokatsausta.

Maanantaina menin Danilla ravi-ja laukkapuomeja. Hanna oli Viivin kanssa mukana ja päätimme vaihtaa hetken mielijohteesta hetkeksi hevosia. Dani ei ole pitkiin aikoihin pukitellut minulla, joten oletin sen käyttätyvän fiksusti. Hanna on ratsastanut yhtä kauan kuin minä, joten en kyllä muutenkaan ajatellut mitään kummempaa tapahtuvan, mutta kappas - Dani yritti pukittaa uuden ratsastajan alas selästä :D Viimeksi Dani on tehnyt vastaavaa viime vuoden joulukuussa eli pysähtynyt keskelle maneesia ja hienoilla rodeopompuilla yrittänyt heittää minut selästä. No ei poni minua ole alas saanut eikä saanut Hannakaan, ja tätä pikku välikohtausta lukuun ottamatta heillä sujui oikein hyvin. Hannan kanssa siinä sitten mietittiin, että tervetuloa vaan kaikki testaamaan Dania, joiden mielestä se on oikein helppo poni..:D:D

Viivillä olen ratsastanut aika paljon ennenkin, mutta on se silti niin vastakohta Danille, että en oikein tiennyt olisiko selässä pitänyt itkeä vai nauraa. En päätynyt kuitenkaan kumpaankaan vaihtoehtoon vaan pitäydyin lähinnä ravissa ja käynnissä, laukkaamisesta ei nimittäin meinnanut tulla sitten yhtään mitään. Kyllä sitä oppii silti kaikenlaista, kun käy vähän aikaa toisenlaisen hevosen selässä. Ja jos ei muuta, niin ainakin, että oma poni paras poni ;D

 Viivi :)

Tiistaina minulla oli varsin epäinhimilliset kahdeksan tuntia koulua ja sen päälle vielä isoskoulutusinfo, joten en ehtinyt käydä tallilla kuin nopeasti ja päätin juoksuttaa Danin. Dani on ärsyttävän laiska juoksuttaa ainakin pelkän kouluraipan avustuksella, mutta siitä huolimatta toimi kyllä ihan kivasti. Meille tullessaan herra yritti usein vaihdella juoksuttaessa suuntaa eikä muutenkaan halunnut oikein liikkua eteenpäin, mutta tässä ollaan kehitytty kyllä mukavasti.

Keskiviikkona laitoimme Hannan kanssa keskiympyrälle kaksi puomia (olen tosiaan alkanut jo aika hyvin toteuttaa Lipan neuvoa ratsastaa joka päivä puomeja). Päätimme ratsastaa estesilmätestin, jonka olemme Hannan kanssa viimeksi tehneet joskus pieninä tuntilaisina. Ideana on siis laukata kymmenen kertaa puomin yli ympyräuralla, ja osua tietysti puomille oikein. Dani oli eilen vähän hassu ratsastaa, se ei olisi halunnut kuunnella oikein mitään apua tai sitten ylireagoi ihan kummallisesti. Testin tuloksena sain vasemmassa kierroksessa 10/10 ja oikeassa 6/10. Ja tästähän tyhmäkin voi päätellä, että taidan olla kohtuullisen toispuoleinen ratsastaja :D Aina olen ajatellut ratsastavani paremmin oikeaan kierrokseen, mutta eilen Dani kaatui jatkuvasti ulos ja huomasin myös istuvani sisäkylki lytyssä. Parin viikon päästä ajattelin uusia testin, katsotaan tapahtuuko kehitystä. Testi ei tietysti ole siinä mielessä kovin pätevä, että Dani osaa korjata todella hyvin ratsastajan virheitä ja laittaa jalkansa oikeaan paikkaan, joten jos olisin tehnyt testin vaikkapa Viivillä, olisi tulos luultavasti aivan toinen. Ja myös Danilla sekä minulla voi olla huonompia päiviä, jolloin ei vain onnistu yhtä hyvin kuin yleensä.

 Sunnuntaina olin katsomassa Venetsialaisia ja en säästynyt varusteostoksilta - oli vain kertakaikkisen pakko ostaa tuo ihana hiukan kiiltävän sininen Lami-Cellin estehuopa, kun sain niin halvallakin!

Tänään ratsastin Danilla ilman satulaa. Olen jotenkin onnistunut saamaan itseni ihan jumiin nivusista, selästä, kyljistä ja vähän joka paikasta, joten en meinannut saada jalkoja edes ponin ympärille kun sattui niin paljon :D Vähän aikaa taivuttelin Dania maneesissa, mutta loppuajaksi lähdin Hannan ja Viivin kanssa pellolle laukkailemaan. Välillä on ihan hyvä pitää enemmän aivot narikassa-päiviä, on se hepoillekin mukavaa vaihtelua. Tai ainakin siitä päätellen, kuinka innoissaan molemmat ponskit tänään olivat!

Nyt lähden nukkumaan, jotta huomenna jaksan edes jotenkin avata silmät herätyskellon soidessa.

Kiitos muuten lukijoille mukavista kommenteista, ilman niitä olisi blogia tosi tylsä kirjoittaa. Eipä muuta kuin hauskaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua kaikille :-)

118. syksy taas täällä

Tänään on ollut ihmeenkin mukava päivä siihen nähden, että eilinen oli totaalinen alisuorituminen ja mieliala ei silloin ollut aivan parhaasta päästä. Mutta kun mietin asioita tarkemmin, niin onko sillä loppujen lopuksi merkitystä vaikka aina ei sujuisi? Tottakai haluaisin palata kisoista kotiin onnistuneella ja hyvällä fiiliksellä, ja niin aion vielä totta vie tehdäkin! Minähän en tuon ponin kanssa luovuta, se on varma! Danissa itsessään kun ei ole mitään vikaa, minusta pitää vain löytää jämäkämpi ratsastaja.

Mutta tämän postauksen aiheena oli jokin aivan muu kuin eilisen spekulointi, joten lopetan ennen kuin huomaan kirjoittaneeni puoleen yöhön asti jotain aivan puuta heinää.. :D

Illalla otimme Hannan kanssa ponskeista syksyn rakennekuvat ja tarkoitus oli ottaa hieman muunkinlaisia kuvia, mutta aika vierähti taas niin nopeasti, että emme ehtineet käyttää kuvaamiseen lopulta kovin kauaa aikaa. Dani ei olisi millään halunnut suostua yhteistyöhön hyvän rakennekuvan saamiseksi, saati pääkuvan. Ponilla oli koko ajan jotain aivan muuta mielessä, kuten herkullinen vehreä ruoho.. No joka tapauksessa ilta-auringossa saimme muutaman kelvollisen kuvan napattua aataminaikaisella kuvausvälineelläni.

 Hanna houkutteli Dania seisomaan korvat hörössä omenapussin avulla :D

Ainut vähänkään järkevä pääkuva tältä päivältä

Epätoivoinen yritys saada hevoset fiksusti samaan kuvaan

Postauksen otsikko johtaa kyllä aika pahasti harhaan, tämä kuva on ainakin hyvin kesäinen :) Mutta kyllä se syksy vaan tekee kovasti tuloaan, illalla ilma alkaa olla jo tosi viileä ja aurinko laskee päivä päivältä nopeammin horisonttiin..

Danin ja Viivin kuvausoperaation jälkeen lähdimme vielä lyhyelle ratsastukselle. En tehnyt Danilla mitään ihmeellistä, koitin lähinnä saada ponin taivuteltua läpi ja aika mukavasti herra yhteistyöhön suostuikin.

Huomenna suuntaan vielä Hannan ja äidin kanssa Kalajoelle, tällä kertaa tosin vain katsojan roolissa. Saa nähdä pystynkö ohittamaan varustekojut ostamatta ponille mitään kivaa uuttaa...

117. maailman surkeimpien esteratojen jälkeisiä mietteitä

Ensi alkuun - pahoittelen pitkää postaustaukoa, mutta aikaa ei ole riittänyt edes kymmeneksi minuutiksi blogin päivittämistä varten. Saa nähdä miten tuleva syksy nyt alkaa sujumaan, olen miettinyt nimittäin myös sitä, että muuttaisin blogin avoimeksi vain kutsutuille lukijoille. Silloin tutut ihmiset voisivat käydä kuitenkin lukemassa kuulumiset, kun ehdin ne tänne rustata :) Mutta ehkä saan vielä jostain lisää tunteja vuorokauteen niin ehdin avata koneen jatkossa useammin...toiveajattelua?

Tällä viikolla on ehtinyt tapahtua jo kaikenlaista, mutta menen suoraan tähän päivään eli Kalajoen venetsialaisiin, joissa hyppäsin nyt ensimmäisen kerran. Kokemus oli varsin....hmm mielenkiintoinen :D tai ehkä suoremmin sanottuna järkyttävä..

 vanhojen aikojen fiilistelyä - Armin kanssa Kalajoella helatorstaina 2011

Kisapaikalle saavuimme kerrankin todella hyvissä ajoin, itse olin silloin vielä aivan unessa ja minkäänlaista kisäjännitystä ei kyllä ollut tällä puolinukuksissa kulkevalla ratsastajalla. Ponikin olin tuttuun tapaansa hyvin lunki kaveri ja katseli vain vähän ympärilleen, että jaa tällainen paikka tällä kertaa.

Ensimmäinen luokka, 90cm, alkoi yhdeksältä ja ehdin verkata ponia ihan sopivasti ennen rataa. Aitojen sisässä Dani osoitti sitten taas todellista haluttomuutta eteenpäin liikkumisessa saati esteiden ylityksessä. Poni kielsi ensimmäiselle esteelle, josta päästiin kuitenkin toisella yrityksellä yli, mutta rämmityämme erittäin epäedustavasti kolme seuraavaa estettä Dani veti liinat kiinni vitosella ja hylkyhän siitä siis tuli. Radan jälkeen oli kyllä maailman epäonnistunein fiilis - niin epäonnistunut, että olin heittää hanskat tiskiin koko metrin hyppäämisestä.

Ennen toista luokkaa oli kuitenkin odotteluaikaa ja tapasin verkka-alueella Lipan eli meidän uuden valmentajan. Viime viikonloppunahan oli vasta ensimmäiset Lipan treenit, mutta Lippa siitä huolimatta halusi tietää tarkasti miten meillä meni ja tarjoutui auttamaan metrin verkassa. Verryttely sujui ihan hyvin kun kuuntelin valmentajan ohjeita (vaikka niin sujui 90cm verkkakin), mutta radasta ei sitten voikaan puhua hyvänä tai ylipäänsä oikeen minään, en selvinnyt nimittäin edes ensimmäisestä esteestä ylitse. Danille tuli jo radalle mennessä jokin pakitus päälle: "minähän en tuonne enään mene!" Koskaan aiemmin se ei ole yrittänyt temppuilla portilla. Minua oikeasti hävetti, miten huonosti ratsastin enkä onnistunut tänään kyllä yhtään missään. Vaikka yritän kaivella aina jotain positiivista suorituksista, kahden hylkäämisen jälkeen ei voi olla kuin totaalisen epäonnistunut ja kurja olo. :|

No, nyt Lippa ainakin näki mitä esteradalla tapahtuu ja ensi viikonloppuna päästäänkin jo ongelman kimppuun. Eipä tässä varmaan muuta lisättävää ole, kuin että nämä menivät minulta pahemmin penkin alle kuin mitkään aiemmat kisat ikinä. Tuntuu, että kisa kisalta homma vain huononee ja ponia ei kiinnosta hyppääminen pätkän vertaa :( Harmittaa, koska meillä kuitenkin sujuu kotona pääosin todella hyvin, mutta se ei paljon auta että kotona sujuu jos ei siellä kisaradalla yksinkertaisesti ratsasta tarpeeksi. Ja tiedän myös, että ponilla on kykyä hypätä näitä luokkia ja se on terve, joten kyse ei ole kuin minun taidoistani. Ehkä himppusen voin selitellä, että poni saattoi olla väsähtänyt aika rankasta viikosta ja saattahan vanhaa herraa rueta jo kisakenttien kierto vain yksinkertaisesti tympäisemään..?

Loppuun muutama ihana kuva ihan vain muistona viime vuosien niistä onnistuneemmista kisoista.

wrumm! voi miten hieno kisaponi Lilith ♥

 innoissaan?

 © Tarja Kiviranta

 

Tämmöisinä päivinä täytyy myöntää, että ikävä noita edellisiä karvaotuksia kyllä on :(

Pakko kai se on uskoa, että ei auta kuin jatkaa treeniä niin kyllä vielä joku päivä saavutan Danin luottamuksen. Tänään oli kisaratojen jälkeen enempi sellainen fiilis että leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, mutta kyllä se taitaa olla parempi katsoa luottavaisin mielin eteenpäin ja kohdata tulevat haasteet pystypäin. 

116. superponi valmennuksessa

Jee, oon vieläkin ihan innoissani tämän päivän estevalmennuksesta! Jospa näihin Lisbethin eli Lipan valmennuksiin olisi jatkossakin porukkaa tarpeeksi, jotta saataisiin tänne näin taitava valmentaja koko tulevaksi talveksi! Mutta en ihan vielä pääse kertomaan tunnin kulusta, ensin lyhyesti perjantaista...

Eilen olin siis Danilla myös valmennuksessa, Pirittan koulutunnilla. Teimme lyhyitä kokoamisia kaikissa askellajeissa sekä keskiravia- ja laukkaa. Dani toimi ihan ok, mutta oli vain tavallistakin hitaampi pohkeelle eikä varsinkaan keskiaskellajit sujuneet oikein hyvin. Pari pätkää onnistui kuitenkin ja kokonaisuudessaan tunnista jäi oikein hyvä mieli :) Olen niin iloinen, kun Dani kulkee nykyisin lähes aina pyöreänä ja rentona. Ei yhteistyö ole vielä lähelläkään saumatonta, mutta melkein poikkeuksetta Dani on edes jokaisen ratsastuskerran lopulla "oikein päin" ja tukeutuu juuri sopivasti ohjaan. Se fiilis on vaan niin hyvä, kun ei tarvitse kuin pitää kädet vakaasti paikallaan sekä ohjata istunnalla, ja heppa vaan liikkuu rehellisessä ja tasaisessa muodossa! :) 

Tämän päivän estevalmennuksen piti alkaa klo 14.30, mutta edellinen tunti venyi tosi paljon pidemmälle, kun Lippa halusi tutustua jokaiseen ratsukkoon ensin kyselemällä hieman ratsukosta ja niin edelleen.

Ehdin sopivasti verrytellä Dania pellolla, tein muutamia peruutuksia ja paljon siirtymiä. Poni tuntui alusta alkaen todella hyvältä, se kuunteli pohjetta nopeasti ja vaikutti kaikin puolin pirteältä.

Hallissa Lippa kyseli myös meidän ryhmän ratsukoista hieman taustatietoja. Kun ikäni tuli puheeksi, olin ihan hämilläni, kun Lippa kysyi myymmekö Danin kauden lopulla. Tietysti olen miettinyt paljon tulevaisuutta, mutta en silti voisi ajatella myyväni Dania vielä. Meillä on niin paljon vielä koettavaa ja uskon, että kun sellainen pirteä poni mikä Dani oli tänään, saadaan kisoissa radalle, voimme hyvin pärjätä myös avoimissa luokissa. Loppujen lopuksi poniratsukoille avoimia luokkia ei edes ole kovinkaan paljon, ja niin kuin olen jo aiemmin sanonut, minulle ei kisaaminen ole tärkeintä. On ihanaa kilpailla ja kehittyä kisaajana, mutta kaikkein parasta on kuitenkin ponin kanssa kehittyminen ja yhdessä tekeminen :) Mutta se on kyllä valitettavasti tosiasia, että Danin ikäinen poni ei melko varmasti tule enään kovinkaan montaa vuotta kilpailemaan tämän hetken tasolla, joten hevonenhan se on sitten hankittava, jos aion nuorten luokkia päästä hyppäämään/muutenkaan jatkan kilpailemista tavoitteellisesti.

No mutta mitäs me valmennuksessa varsinaisesti tehtiin. Aluksi jumppasimme hevosia jollain seinäväistön tapaisella ravissa. Dani ei toiminut aivan niin hyvin, kuin tiedän, että se voisi toimia, mutta ihan hyvin tämä alkujumppa kuitenkin onnistui.
 Seuraavaksi tultiin pitkää puomilinjaa ravissa. Siinä ei ollut mitään ongelmaa, Dani pysyi hyvin suorana eikä tullut mitään tahtirikkoja. Tämän jälkeen jatkettiin pääty-ympyröillä laukkapuomeilla. Aluksi Dani oli vähän hidas, mutta alkoi sitten itsekin innostua ja paikat puomeille onnistui ihan hyvin!

Dani the tarkkajalkainen puomiponi

kuvat ei nyt liity valmennukseen mitenkään, mutta on tylsää kirjoittaa vain pitkää tekstiä putkeen ilman kuvan kuvaa...

Puomijuttujen jälkeen aloimme tulla neljän esteen sarjaa. Ensimmäinen väli oli yksi laukka, seuraavat kolme laukkaa. Minun piti saada Danin laukka kasvamaan tehtävän aikana, sillä viimeinen sarjaväli oli pidempi kuin edellinen kolmen laukan väli. Pari kertaa en itse ratsastanut todellakaan tarpeeksi rohkeasti ja olin vähän epävarma paikoista, mutta kun uskalsin pyytää Dania venyttämään kunnolla, tehtävä onnistui hyvin! Lipan kommentti viimeisestä sarjasta olikin: "oikein hyvä, just näin", ja sellainen fiilis jäi kyllä itsellekin valmennuksesta :) Lopuksi Lippa sanoi, että eihän Dani ollut ollenkaan sellainen hidas ja löysä, millaiseksi sitä kuvailin tunnin alussa :D No eihän se tavallisesti olekaan, ongelma tulee vastaan nimenomaan siellä kisaradalla.

Ensi kerran Lippa valmentaa täällä jo kahden viikon päästä, sitä odotellessa! Yksi valmennus ei tietenkään kerro valmentajasta vielä läheskään kaikkea, mutta jo tämän tunnin perusteella voisin kyllä suositella Lipan valmennuksia ihan jokaisella :) Minusta opettajan kuuluu olla tarkka ja vaativa, mutta kuitenkin kannustava ja aikalailla tätä Lippa vaikutti olevan. Hyvä piirre valmentajassa on myöskin reilu kehuminen hyvästä suorituksesta, mutta tarpeen tullen myös rehellinen ja suora palaute, jos ratsastaja teki jotain väärin.

Kaverini Sonja kuvasi tänään vanhalla kameranpuolikkaallani valmennuksen kulkua, joten tässäpä valkasta pieni kooste. Kiitos vain hienosta äänoraidasta Sonjalle :DD Kameran takana oli siis kaksi Sonjaa, todellakin oikeaa sonjaenergiaa.. No kuunnelkaa itse, mua ainakin nauratti "vauhtia siihen poniin" ym ihanat kommentit :DD

You're simply the best, better than all the rest
Better than anyone, anyone I've ever met

115. kesä 2012

Blogin saralla on nyt ollut viime päivinä aika hiljaista, kun minulla ei vain ole yksinkertaisesti riittänyt enään aika kirjoittamiseen lukion ja tallin jälkeen. Muutaman kerran kyllä aloitin postausta, mutta en vain ole ehtinyt saada mitään valmiiksi.

Danin kanssa ei olla mitään suunnattoman erikoista tehty sunnuntain jälkeen, maanantaina vain läpiratsastin ilman satulaa ja poni oli tosi hyvä! Tiistaina herra sai viettää vapaapäivää ja eilen minun piti ratsastaa oikein kunnon koulurääkki, mutta loppujen lopuksi en jaksanut tehdä mitään himotreeniä, kun oli niin kauhean kuuma. Tarpeeksi vaativaa taisi homma silti olla, kun sekä ratsu että ratsastaja olivat lopuksi hiestä märkiä...

Huomenna menen Danilla kouluvalmennuksessa ja launtaina toivottavasti toteutuu uuden valmentajan estetreenit.

Vaikka asiaa pidemmästikin olisi, minun täytyy kohta lähteä tallille, joten loppuun vain lyhyt video kesästä 2012. Tai no pakko myöntää, että muutama pätkä taitaa olla huhtikuulta ja pari videota olisin tähän halunnut saada vielä lisää, joita minulla ei ole omalla koneella. Mutta tässä kuitenkin tällainen super yksinkertaistettu versio lähinnä viime aikojen kisapätkistä, kun olen jo aikoja sitten luvannut jotain videoa editoida tästä kesästä.






Huomasinpas, että musiikkikin näköjään hieman failaa, ei ollut tuollainen vielä silloin kun käsittelin videota. No sovitaan että se ei haittaa.

 Nyt syömään ja sitten riennän ihanan otukseni luokse!

115. hyppelöpäivä!

Tajusin juuri kun olin aloittamassa postauksen kirjoittamista (klo 23.05), että en ole muistanut ilmoittautua venetsialaisiin. Sydän hyppäsi kurkkuun kun katsoin kelloa, mutta onneksi ei ollut vielä yli puoliyö :D Kalajoella mennään siis perjantaina 24.8. 90cm ja 100cm.

Mutta nyt postauksen aiheeseen eli tämän päivän hyppelyihin! Hannan kanssa hääräilin taas vaihteeksi tallilla, joten sain minulle puomipirkon sekä kuvaajan! Jouduin kyllä myös samoihin tehtäviin, kun Hanna hyppäsi ensin Viivillä.

Esteet rakensimme maneesiin, sillä meidän kentän pohja on niin surkeassa kunnossa, että siellä ei parane juuri ratsastella. Toivottavasti se saadaan pian rempattua, maneesissa kun ei ole kovin kiva ratsastella näin kesällä, talvella joutuu kuitenkin olemaan neljän seinän sisällä :/

Tällä kertaa teimme vain pystyesteitä, mikä oli ihan hyvä, ne kun tuppaa olemaan minulle niin vaikeita. Ja kyllähän sen huomasi, että paikat olivat mitä sattuu, mutta suurimman osan ajasta poni toimi kuitenkin tosi hyvin ja rupesi liikkumaan omilla kintuillakin! Lopuksi piti jo vähän vetää steppiä, että eikö tässä pääse yhtään kovempaa :D

Alkuverkkoina menin eri teitä pieniä ristikoita ravissa. Dani oli kauhean tahkean oloinen, mutta onneksi syttyi, kun esteitä nostettiin. Maneesin päädyissä oli taas vihreiden pikku-ukkojen hyökkäys meneillään ja suora linja menikin useaan otteeseen pipariksi Danin kytätessä kauhistuneena tulossa olevaa kulmaa. Viimeiset hypyt linjalle, joka oli lopussa nostettu noin metriin, onnistuivat ihan hyvin ja siihen oli hyvä lopettaa :) Kauhean tarkkaa analysointia en nyt jaksa tehtävien kulusta kirjoittaa, videolta kun näkee melkein kaikki neljän esteen "radat", jotka tultiin. Lopussa on pikkupätkä loppuravihöntsäilyä.
Muusiikiksi lätkäisin jonkun koneelta löytyneen aika karmean biisin, joka on kyllä tainnut jo olla jossain blogin videossa. Mutta tämäkin parempi kuin Hannan höpötykset... :DD



On se kyllä hyvä, että tulee otettua blogia varten videoita, niin voi ihan oikeasti katsoa totuutta silmiin ja näkee miltäs pelleilyltä se meno tällä kertaa näytti. Nytkin olin vielä ennen hyppyjen katsomista sitä mieltä, että Dani eteni oikein hyvin ja innokkaasti. Tämä kuvitelma murskautui kuitenkin aika nopeasti, Dani saisi kyllä todellakin liikkua vielä paljon paremmin! Vaikka ei ponilta kyllä oikeastikaan intoa tänään puuttunut, sillä viimeisten hyppyjen jälkeen herra olisi vain halunnut laukata :D Onhan se sellainen turbopappa.

Dani ei väsähtynyt oikeastaan ollenkaan hyppäämisestä, joten menin sillä vielä ihan muutaman pätkän laukkaa ja ravia pellolla, sekä kävelin tietysti pitkään. Olen saanut jo lähes valmiiksi uuden videon Danista, jossa on pätkiä kesän kisoista ym. Siihen tulee vielä lisää matskua tältä päivältä, joten pysykäähän linjoilla! Katsotaan, jos saisin editoinnin huomenna (tänään) päätökseen.

  On se semmoinen ihana poni, joka hoitaa homman kotiin, vaikka ratsastaja ei aina olisikaan ihan menossa mukana (kuten tässä kuvassa :D). Ja kuten näette, Dani sai meksikolaiseen uuden pehmusteen tuliaisena superhevosenhoitajaltani Hannalta, kiitos ja kumarrus! :)

 ylisuloinen ♥

Tallissa Hanna pesi Danin hexocilillä, samalla minä kylmäsin jalat. Hanna laittoi myös prob-öljyä rupiin, jotka eivät kyllä ole enään oikeastaan rupia vaan ihon päällä kasvaa jo uutta karvaa kovaa vauhtia. Hyvin on siis pesuhoito tepsinyt. Yöksi Danille pyörittelin lämpöpintelit jalkoihin ja pitihän herra palkita vielä muutamalla sokeripalalla hyvästä treenistä.

Huomenna vietän sitten viimeisen kesälomapäivän, ääääks! Lukio ei kuitenkaan pääse ainakaan tallilla oleilua vähentämään, tällä viikollakin kun on ja kaksi valmennusta tulossa. Saapa nähdä miten selviän koulurääkistä kolmessa vuodessa.

114. liebster blog

Kirsiltä sain tällaisen "haasteen", kiitos! :)

 

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa, ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi blogia (joilla on siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikki blogilleen.

Suosikkiblogini, joilla on alle 200 lukijaa, ovat:

From sad to happy
Nelsku & Suvelais
Wayward
Niina Rautianen & Chupito M 
Elämäntapana hevoset

Eilen kävimme Hannan ja ponskien kanssa iltakävelyllä pellolla. Sateet ovat vihdoin lakanneet, nauttikaahan kaikki kauniista viikonlopusta! :-)

113. tavallinen tallipäivä

Kohta kesäloma on jo ohi ja lukio alkaa, byhyy :( Kamalaa, tuntuu että semmoista kunnon lämmintä kesää ei ole ollutkaan, kun koko ajan on vain satanut! Tänään ei kuitenkaan onneksi tullut tipan tippaa taivaalta koko päivänä ja oli kyllä mukavampi lähteä tallille, kun ei tarvinnut kastua.

 tule takaisin kesä ja lämpö!

Tiistaina Dani sai vapaapäivän ja eilen juoksutin ponin. Oikeaan kierrokseen Dani oli paljon jäykempi ja painoi enemmän apuohjia vastaan, mutta muuten liikkui kyllä kivasti. Tosin oli herralla jäänyt huonosta maanaintaipäivästä jotain konnuuksia mieleen, kun se pari kertaa yritti itsekseen vaihtaa suuntaa.. :D

Tänään pääsin lähtemään tallille viiden jälkeen. Voisinkin kertoa hieman tarkemmin, miten tällainen tavallinen tallipäiväni yleensä sujuu.

Aluksi puhdistan karsinan, haen tarvittaessa lisää kuiviketta ja vaihdan vedet karsinaan (meillä kun ei semmoisia hienouksia kuin vesiautomaatit tunneta). Näissä hommissa minulla menee yksin karsinan siisteydestä riippuen 10-20min, Hannan kanssa kun kahdestaan touhuillaan Viivin sekä Danin hommat, niin osataan monesti käyttää aikaa lähemmäs puoli tuntia :D

Seuraavaksi teen Danille aamu-ja iltaruoat valmiiksi. Laitan pellavaisen heti turpoamaan, aamupöperöt jätän kannen alle varustehuoneeseen. Nykyisin laitan myös lähes aina ruuan sekaan 5-10 litraa melassivettä, jotta Dani siinä samalla joutuu juomaan. Danille kun ei muuten vesi tai muukaan juoma tahdo maistua.

Rehujen annostelussa ei mene kauaa ja niiden jälkeen suuntaan hakemaan iltaheinät. Tällä hetkellä syötämme tallilla yhteisiä pyöröpaaleja, joten haen heinät kottikärryillä. Muuten syötän pikkupaaleja, jotka pudotan ylisiltä talliin.

Kun heinät ovat hepalla valmiina karsinassa, suuntaan hakemaan ratsureiman sisälle. Tähän menessä minulla on tallilla kulunut aikaa keskimäärin puoli tuntia.
 Laitan Danin käytännössä aina käytävällä, jossa se seisoo kahden puolen kiinni. Dani on ehkä maailman lunkein hoidettava, ja onkin yleensä puhtaaksi harjattu varsin nopeasti. Välillä poni päättää tehdä mukavan yllätyksen ja piehtaroi itsellensä kurapeitteen (kuten tänään, mutta onneksi sillä oli loimi!) ja silloin aikaa kuluu tietysti paljon enemmän. Varusteiden laitossa ei mene kauaa, paitsi jos en ala säätämään jotain pinteleiden, huopien tmv. kanssa.

Danin perusilme: "Ei jaksa, mua väsyttää!"

Ratsastamaan pääsen siis, kun olen (päivästä riippuen) paiskinut töitä tallilla noin tunnin verran. Tänään suuntasin maneesille, ponilla koulukamppeet päällä. Päätin, että ihan sama onko ponilla takajalat koko ajan kohti taivasta, mutta minä en sen kanssa luovuta ja jaksan ratsastaa hyvin vaikka maailman tappiin asti :D

Dani oli aluksi yhtä jäykän oloinen, kuin arvelinkin sen olevan, mutta reippaalla liikkeellä, taivutuksilla ja isoilla kuviolla se alkoi vertyä hyvin. Ravissa sain tehdä tosi pitkään töitä, että sain Danin rehellisesti kulkemaan suoraan ja oikeassa kierroksessa taipumaan kunnolla. Työ tuotti tulosta ja loppuverryttelyssä poni tuntuikin jo paljon suoremmalta, rennommalta ja kaikin tavoin kivalta. En tehnyt mitään vaikeita juttuja ja laukassa hain vain rentoa ja pitkää laukkaa eteen alas. Hyvin onnistui, joten tyytyväisin mielin palasin tallille, tosin pellon kautta, jossa Dani sai (tai joutui) hieman kahlailemaan tulvavesien aiheuttamassa uudessa järvessä!

Kun olen ponin kanssa takaisin tallilla, riisun siltä varusteet ja suihkuttelen suojat sekä jalat tarpeen mukaan puhtaiksi. Riippuen treenin raskaudesta, kylmään jalat joko vedellä tai laitan vain linimenttiä. Nykyään olen myös pistänyt Danille liikunnan jälkeen yöksi lämpöpintelit, jotka ovat toimineet kyllä hyvin! Paksut fleecepintelit sekä patjat lämmittävät ja pitävät veren kierron yllä yön yli karsinassa seistessä. Pinteleiden kanssa en käytä linimenttiä. Arnikaa aion jossain vaiheessa hankkia.

Tänään kylmäsin jalat vedellä ja yöksi karsinaan laitoin lämppärit. Pesin myös tarvittavat alueet hexocilillä, koska Danille on tullut nyt märillä keleillä hieman kurarupea. Nyt oli kolmas päivä, kun pesin ponin ja ruvet ovat jo parantuneet tosi hyvin. Jos joku haluaa tietää enempi niin tästä linkistä voi halutessaan käydä lukemassa kuraruvesta tarkemmin. Mitään vakavaahan se ei siis onneksi ole :)

Tästä tuli nyt tosi tylsä postaus, koitan saada uusia kuvia mahdollisimman pian. Nyt nukkumaan, huomenna viimeinen päivä lasten kaitsijana!

112. sillon kun mikään ei tunnu onnistuvan

Jos ei halua lukea kamalaa angstivuodatusta huonosta päivästäni, niin kannattaa jättää suosiolla väliin.... :D

Lupailin kirjoittaa lisää juttua eilisistä kisoista, mutta nyt minua vain lähinnä ärsyttää tämän päivän ratsastus + en ole löytänyt meistä kuin ihan muutaman kuvan radoilta täältä netin uumenista, jotenka en nyt kauheasti innostu enään vatvomaan kisapäivää.

Tänään olin ensimmäistä päivää lasten (1-3 luokkalaisia) isosena päiväleirillä, joka siis jatkuu perjantaihin saakkaa kahdeksasta neljään. Tallille pääsen vasta illalla ja olin jo tämän päivän jälkeen sen verran rättipoikkipuhki väsynyt kaikesta riekkumisesta lasten kanssa, että en tajua miten jaksan ratsastella ponia tämän viikon... :D

No mutta eihän mun pitänyt kirjoittaa tänne leiristä vaan Danista. Ratsastamaan lähdin illalla, kello oli jo varmaan vähän yli seitsemän, kun töiden jälkeen otin päikkärit enkä heti jaksanut lähteä tallille. Tarkoituksenani oli mennä kevyesti ilman satulaa ja taivutella vain kaikissa askellajeissa Dani läpi. Ilma oli myös kerrankin nyt illalla tosi kiva, joten ajattelin, että menen vain hetken maneesissa ja sitten kävelen pitemmän aikaa pellolla.
 Toisin kuitenkin kävi, Danilla oli nimittäin tänään jokin aivan järkyttävä protestipäivä! En muista sen varmaan koskaan menneen yhtä huonosti! Poni oli loppuvaiheessa ylihermostunut tykinkuula, kyttäsi joka ikistä asiaa, peppu lensi ja mihinkään apuun ei herra suvainnut vastata mitenkään järkevästi. Koitin vähän kaikkea mahdollista, mutta lopulta alkoi itsellä kyllä pinna palaa pahemmin kuin aikoihin ja tappeluksi meinasi mennä koko homma.
 En olisi millään halunnut jättää ratsastusta "kesken" ja jaksoinkin jonkin aikaa värkätä Danin kanssa, mutta meinasi oikeasti jo itku tulla kun yhtään mikään ei onnistunut! :D Lopulta sain yhden pienen pätkän ponin ravaamaan kohtuudella, joten lopetin sitten äkkiä siihen ja tulin alas selästä putsaamaan maneesin. Loppukäynnit kävelin pellon kautta, silloinkin Dani paineli sille hyvin epäluonteenomaisesti kauheaa pikakiitoa tallille, mutta käveli kyllä muuten kiltisti ihan vapain ohjin.

Danilla aina silloin tällöin peppu lentää laukanvaihdoissa, mutta pitkiin pitkiin aikoihin se ei ole pukitellut mistään muusta syystä..kuten tänään.

Näin jälkikäteen ärsyttää, kun ratsastin niin rumasti ja huonosti :( Tai yritin kyllä parhaani saada hermot pidettyä kurissa ja se minulta onnistuu yleensä kohtuullisen hyvin, mutta rajansa kaikella. Harvoin olen oikeasti ollut yhtä pettynyt ja ärsyyntynyt ja ties mitä kuin tänään lopettaessani ratsastuksen. En haluaisi koskaan jättää ratsastusta tuollaiseen tunteeseen, että en ole saanut hevosta yhtään läpi ja se ei kuuntele oikein mitään. Tänään niin vain kävi ja se ei ole eriyisen kivaa, voin vain kuvitella millainen rautakanki Dani on kun seuraavan kerran nousen selkään...

Varmaan joku ihmettelee miksi meuhkaan yhdestä huonosti menneestä ratsastuskerrasta kokonaisen postauksen verran, mutta tänään ei vain tosissaan onnistunut yhtään mikään, että teki mieli jo rueta heittelemään jotain tavaraa maneesin seinistä läpi ja muutenkin tuntuu, että koko eiliset kisatkin olivat maailman surkein suoritus ja en selviä tuon ponin kanssa enää mistään. Juuri nyt voisin kaivautua jonnekin maan alle enkä enään koskaan näyttää naamani missään saati kilpailuissa...

No ehkä yritän vain uskotella nyt itselleni, että kaikilla on joskus näitä huonompaakin huonompia päiviä ja vaikka kisat eivät hyvin menneet, Dani oli siellä aika hyvä ratsastaa. Tällä hetkellä ei vain enään yhtään tunnu siltä, että kisoissa oikeasti olisi mikään onnistunut.

80cm

80cm

  100cm

Yllä toistaiseksi ainoat Kiimingistä löytämäni kuvat. Noidenkin perusteella meno näyttää hirveältä räpellykseltä, mikä ei tosissaan ole omiaan kohottamaan tämänhetkistä mielentilaani.

Parempi varmaan, jos vain lähden nukkumaan ja koitan löytää jotain positiivista ajateltavaa.

Tämä postaus ei saanut varmaan kenenkään mieltä kovin hyväksi, koitan lähipäivinä kirjoitella jotain mukavampaa, jos ratsastaminenkin Danilla tästä pikkuhiljaa kohentuisi... Nyt fiilis onkin jo vähän parempi, kun sain asiat kirjoitettua mielestä!

Loppuun pakko laittaa tämä ihana kuva, joka jopa näin surkealla mielellä laittaa hymyilemään :)

 

111. lyhyesti kisoista

Heipsan.
Tänään mulla on ollut ihan hirveän pitkä päivä, heräsin kuuden maissa ja suunnilleen koko päivän oon ollut pää kolmantena jalkana menossa. Huomenna aloitan leiriviikon pienten lasten isosena aamulla ennen kahdeksaa, joten en siksi jaksa kirjoittaa mitään pitkää kisapostausta, kirjoitan huomenna jos vain ehdin (+ saan kuvia ja videon radasta)!

Eli Kiimingissä olivat minun ja Danin kolmannet aluekisat. Menin luokat 80cm ja 100cm. Olisin halunnut mennä 90cm, mutta eka luokka oli jaettu 1a,b ja c poni ja-suokkiluokaksi sekä kymmenen senttiä korkeammaksi avoimeksi kaikille, joten samaa luokkaa ei saa useaan kertaan mennä.
Näin laitoin siskolle viestiä kisojen jälkeen:
"Kisoista selvitty - tai no selvitty ja selvitty, meillä loppu tallin pihasa diesel XD lopulta päästiin kotia kuitenkin...mutta ite kisat meni aika hyvin, tai siis kerrankin oon kohtuullisen tyytyväinen omaan ratsastukseen. 80cm Dani alko tokalla vaiheella liikkua ihan hyvin (!), mut yks puomi tuli toka vaiheelta alas :| silti oon tyytyväinen kun ratsastin loppuun asti. Metrin verkassa poni tuntu tooosi hyvälle ja eteni myös aitojen sisässä. Mutta radalla tapahtu jotain outoa, radalta kaks alas ja vitoselta kielto ulos :/ Harmitti, koska poni tuntu niiin hyvältä et ois ollu mahollisuuksia paljo pitemmälle!"

Elikkäs vaikka sijoitukset ei nyt näissä kisoissa saa hurraa-huutoja, niin päivä oli kuitenkin hyvä, sillä lähiaikoina Dani on tuntunu paljon huonommaltakin. Kerrankin olen myös omaan panokseeni tyytyväinen (paitsi 100cm radalla.....). En tosiaan tiedä mitä ihmettä tuossa metrissä tapahtui, lähdin siihen hyvällä fiiliksellä, Dani vastasi pohkeeseen ja meno tuntui kaikin puolin hyvältä. Aloin sitten varmaan ihan totaalisesti hätiköidä radalla ja aiheutin hienon fiaskon, ärsyttää kun ei osaa itse siinä tilanteessa ratsastaa, kun poni kerrankin olisi oikeasti voinut olla super! :(

Mutta pääasia, että kisoista jäi silti pitkästä aikaa semmoinen kuva, että minun ja Danin yhteistyö on oikeasti kehittynyt ja osaan ratsastaa (ainakin välillä) ponia myös jokseenkin järkevästi kisa-areenalla.

Kirjoitan kisoista tosiaan vielä lähipäivinä lisää, toivottavasti bongaan myös jostain kuvia meistä! Hanna kuvasi 80cm radan puhelimella videolle, metristä ei tullut harmi vaan videota, olisi ollut hauska nähdä mitä ihmettä siinä kävi. Mutta pienempi rata tulee tänne näkysälle jos ja kun sen saan.

 kotikisoissa huhtikuussa

110. unelmieni talli

Päätin kirjoittaa tänään postauksen unelmieni tallista, kun Danista ei ole mitään uusia kuvia niin piti kehittää jonkinlainen postausidea. Toivottavasti tästä ei tule ihan tylsä ja jaksatte lukea!

Ensin kuitenkin ihan lyhyesti tästä päivästä. Menin hallissa ponilla oikein kunnon koulutuuppailut, koitin parhaani mukaan saada saman rennon tunteen mikä oli eilen valmennuksessa. Dani oli edelleen tavallista jäykempi, mutta parani loppua kohden, kun tein noin tunnin treenin seinäväistöjä ja paljon paljon taivutteluja. Laukassa menin myös vähän vastalaukkaa, joka jumppaa hyvin hevosta. Dani selviytyi siitä ihmeen hyvin loivalla ympyrällä. Koko ratsastuksen ajan pidin jatkuvasti mielessä "liikkuu, liikkuu, liikkuu.." :D Aika reippaana herra sitten olikin! Kaiken kaikkiaan olin hyvin tyytyväineen ponskiin! :) Huomenna lähden käymään mummolassa, joten Danin hoidan ja ratsastan aamulla. Ilmasta riippuen tiedossa kevyt maastoilu/koulupäivä ilman satulaa.

Danin tämän hetkinen koti ei aina oikein vastaa sitä unelmien tallia, ja vaikka arvostan vaatimattomuutta sekä sitä, että osaa arvostaa mitä itsellä on eikä haali jatkuvasti kaikkea, se ei varmaan kiellä minua unelmoimasta ihanasta tallista? ;p

Aikuisena haluaisin perustaa oman ratsastuskoulun/valmennustallin. Minulla olisi kymmenkunta hevosta, muutama itsellä käytössä ja loppuja vuokraisin valmennuksiin sekä kisoihin. Talli ei saisi olla liian iso, karsinoita olisi max 20. Värillä ei sinänsä olisi merkitystä, puna-valkoinen on ainakin kodinomainen sekä tyylikäs. Talli olisi viihtyisä ja kodikas, mutta myös sopivan moderni sisältääkseen kaikki nykyisten modernien tallien mukavuudet!
 Karsinat olisivat tilavia ja valoisia, mieluiten englantilaistyylisiä eli että hevoset saisi myös ulkokautta pois karsinoista ja tallin keskikäytävällä kulkisi vain ihmiset. En ole tällaisessa paikassa koskaan käynyt, mutta luulisinpa, että paikat ainakin pysyisivät puhtaampina. Kuivikkeena käytettäisiin pellettejä tai purua.

Hevoset saisivat oleilla kesäisin suurilla laitumilla, joissa olisi tukevat puuaidat. Talvitarhat olisivat myös tilavia, pohjaltaan mieluiten haketta. Hiekkatarhat kun ovat siitä huonoja, että valitettavan moni hevonen syö hiekkaa massun täydeltä...

Tallialue sijaitsisi rauhallisella maaseudulla, ei kuitenkaan missään keskellä korpea vaan hyvien kulkuyhteyksien päässä jostain isommasta kaupungista. Pienempänä olin täysin vakuuttunut, että muutan (Hannan kanssa) Espanjaan ja perustamme sinne ratsastuskoulun, johon tuomme suomenhevosia :D Ehkä en enään ihan sellaisesta haaveile, kyllä se oma talli kelpaisi olla täällä Suomessakin.:D

Haluaisin itse asua kauniissa talossa lähellä tallia, mutta kuitenkin omassa pihapiirissä. Piha-alueista pidettäisiin hyvää huolta, kuitenkin ilman turhaa vouhottamista yhdestä heinänkorresta väärässä paikassa... Lähellä tallia olisi hyviä ja vaihtelevia ratsastusmaastoja sekä ehdottomasti jokin vesistö. Haluaisin kovasti meren rannalle, mutta siellä on monesti niin kylmä, kun tuulee, joten ihan järvi tai jokikin kelpaisi.

Hyvien maastojen lisäksi mukavuudenhaluisena ja muutenkin näin maneesiin tottuneena pitäisi tallilla olla hyvä ratsastushalli. Maneesi olisi tilava ja siellä olisi isot peilit. Kenttä sijaitsisi maneesin vieressä, jotta sinne kulkeminen kilpailuissa olisi käytännöllistä ja turvallista. Kentällä olisi siistit puuaidat ja se olisi mielellään valaistu syksyn lämpimiä ratsastusiltoja varten :) Kävelykoneesta ei olisi tietenkään mitään haittaa!

Estekaluston pitäisi olla tilalla reilu ja mielellään myös hienon näköinen! Esteet olisivat turvallisia ja helppoja liikutella. Myös siistit kouluaidat löytyisivät tallilta.

Kukaan ei voi varmaan kiistää, etteikö tämmöinen unelmatalli olisi aikalailla täydellinen, mutta mistäs tällaisia paikkoja löytäisi? :D Noh, eikös ne unelmat ole sitä varten, että ne joskus toteutetaan ;)

tallikuvien © Benny de Ruiter Stables, josta kysyin luvat kuvien käyttöön joskus pikkutyttönä :)

109. pikapäivitystä valmennuksesta

Tänään olin Danin kanssa pitkästä aikaa Anskun reeneissä. Dani oli aivan innoissaan, kun mentiin puomeja ja hypättiin pientä. Ketään ei ollut kuvaamassa, joten kauhean tarkkaa selontekoa ei nyt valkasta tule..

Aluksi taivuteltiin hevosia isoilla ympyröillä käynnissä ja ravissa. Dani oli tavallista paljon jäykempi, mutta liikkui puhtaasti ja mielellään. Laukassa alkuverkkasin kevyessä istunnassa, poni piti saada mahdollisimman eteen alas rennoksi. Verryttelyt sujuivat lopulta yllättävän hyvin, vaikka vasempaan kierrokseen rehellinen ja hyvä taipuminen tuntuikin aluksi kerrassaan mahdottomalta...

Verkkojen jälkeen käppäiltiin välikäynnit ja jatkettiin sitten kulmassa pienellä laukkaympyrällä (halkaisija alle 10m), jossa oli puomi vinottain kulmaan nähden. Vasemassa kierroksessa sain Danin yllättävän pian läpi, kun muistin käyttää ulkoapuja. (ikuinen ongelma: käännän vetämällä sisäohjasta...) Oikea kierros oli hankalampi, mutta kun käytin vaan oikeita viestintäkeinoja ponille, niin Danin jäykempikin puoli onnistui ihan ok!

 maaliskuussa otettu kuva

Puomitehtävän jälkeen hypättiin yhden laukan sarjaa, joka oli keskihalkaisijalla päädyssä. Esteet olivat pieniä, ja tämän tulin vain muutaman kerran, kun Danilla ei ole pitkään aikaan hypätty. Sarjaa ennen oli kaksi laukkapuomia, joille paikat onnistui hyvin ja tehtävässä ei ollut sen kummempaa, kun muistin vaan suoristaa ja pitää ponin liikkeessä.


Hanna oli samassa valmennuksessa ja hyppäsi Viivillä vähän enemmän, niin minä sitten kävelin sen aikaa. Lopuksi menin vielä samoilla kulma-puomeilla kahdeksikkoa. Kulmaan piti ratsastaa täyskaarto ja puomilla vaihtaa laukka. Tehtävä oli hirveän vaikea, enkä meinannut millään onnistua siinä, mutta lopulta sain muutaman onnistuneen suorituksen.


Loppuraveissa Dani oli oikein rento ja pyöreä. Oli ihan parasta olla pitkästä aikaa kunnon reeneissä! :)


Tänään ilmoittauduin myös ensi viikonlopun Kiimingin aluekisoihin, siellä menen luokat 80cm (avoin poniratsukoille) sekä 100cm. Nämä ovat isoimmat kisani ikinä, ainakin siis osallistujamäärän perusteella.. Jännittää jo valmiiksi!

Meidän toinen metri siis tiedossa, jospa tällä kertaa saataisiin hyväksytty tulos!