6. hyppyjä ja naarmuja

Keskiviikkona rakennettiin Hannan kanssa lyhyt rata ja lähdettiin hyppäämään. Hanna meni ensin Viivillä ja minä vasta sen jälkeen Armilla.

Kentälle oltiin juuri asentamassa valoja, mutta Armi ei onneksi kamalasti pelännyt koneita ja muuta hälinää. Alku sujui mukavasti, verryttelin ponin ja otin muutamia hyppyjä ravista. Ratsastin pian radan läpi pienillä, noin 50-70cm esteillä. Armi toimi kivasti ja hyppäsi epäröimättä myös laine-esteen, jonka alla oli vesimatto. Sitten Hanna nosti kaikkia esteitä, muutamat jäivät vielä reilun puolen metrin korkeuteen ja loput 80-90cm. Hyppäsin nämäkin esteet kerran ja rata meni ihan hyvin. Oma keskittyminen ei vaan ollut ihan 100% ja mentiin ohi helposta esteestä ihan noin vain.. :D mutta Armi ei siis sinänsä kieltänyt, itse olin vain huolimaton.

Muistaakseni tämän radan jälkeen Hanna nosti heti esteitä, ja laittoi vesimaton laineen päälle (siis "roikkumaan" puomista). Sarjan toinen este näytti melko korkealta, luulisin, että se oli vähintään 100cm. Ratsastin sarjalle aika huonossa tempossa, ja tulimme a-osalle aivan pohjaan. Armi pääsi pystyn kuitenkin puhtaasti, mutta kun tuo suurikokoisempi okseri oli edessä, se pyyhkäisi aivan viime hetkellä oikealta ohi esteestä. Minä oli tietenkin valmistautunut hyppyyn ja tipahdin kaataen samalla tolpan. Kun olin jo ponin kyljellä kumpikin jalka lähempänä maata kuin ponia, ajattelin vielä: "en mää tipu!" Mutta se ei auttanut enää tuossa vaiheessa ja tömähdin komeasti kyljelleni kentän pohjalle. Pahemmin ei onneksi käynyt, mitä nyt sain naarmun kyynerpäähän ja kylkeen vähän osumaa. Onneksi oli turvaliivi :) Nousin heti ylös ja kävelin ponin luokse, joka seisoi ihmeissään kentän laidalla. Kiipesin takaisin selkään ja pyysin Hannaa pienentämään estettä. Hyppäsimme vielä jonkin verran ja kaikki sujui ihan hyvin. Armi kyttäili vähän valojen asennusta, ja jouduin muutaman kerran komentamaan sitä ihan kunnolla, jottei se hypännyt nahoistaan ulos.. Mitään ihmeempiä ei kuitenkaan enää tapahtunut, Armi hyppäsi kivasti esteet joita eteen tuli.

Kun olimme lähdössä kentältä, Hanna pyysi minut vielä katsomaan sarjaa. Ennen okseria kentässä oli jäljet kaukana esteestä, jos Armi olisi hypännyt siitä kohti okserin, jonka se sitten ohitti, olisimme menneet esteen sekaan. Eli oikeastaan Armi pelasti meidät :) Olisi voinut käydä tosi hullusti jos oltaisiin niin kaukaa lähdetty isolle esteelle.. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, ja oikeastaan on välillä hyvä tippua niin ettei käy mitään. Ei tarvitse sitten turhaan pelätä putoamista!

Kaverini sai tippumiseni videolle, joten tulette näkemään sen myöhemmin :D minulla ei vain vielä ole videota, ja aion koota hyppäämisestä vähän pidemmän videon kun pätkiä tuli enemmänkin, kuin vain se epäonnistuminen. Siispä videota odotellessa!

5. the best days of summer

En ehtinytkään sitten maanantaina kirjoittamaan blogiin, joten nyt tulee tekstiä kahdelta päivältä.

maanantai

Keksin harvoin mitään "hulluttelua" heppojen kanssa, voin sanoa ihan rehellisesti, että yleensä taaperran normi koulua, maastoilen tai hyppään. Maanantaina päätin kuitenkin pitää ponilla vähän kevyemmän päivän kun sunnuntaina oltiin kisoissa. Ajattelin mennä ilman satulaa, ja sitten sain vielä idean kokeilla Armia tandem ratsastukseen..  Niimpä varustimme ponin ja nousimme kumpikin Hannan kanssa selkään (ensin toki toinen vain roikkui takapuolen päällä). Suklaapony ei hetkahtanut yhtään, seisoskeli rauhallisena paikoillaan. Ratsastimme kaksipäänä kentälle ja matka sujui tosi hyvin, Armi oli kiltti kuin lammas! Ratsastelin sillä sitten yksinäni kentällä kaikki askellajit ja kumpikin (tai ainakin minä) nautittiin kesän lämmöstä. Oli kyllä huippukivaa ja Armi oli niin supersuloinen, että :) Siitä on tullut kiltti poni.

Tiistaina Armilla oli vapaapäivä, kun lähdin Raaheen yöksi. Hanna hoiti ponin.

keskiviikko

Ehdin vasta aika myöhään tallille, kun tulimme illemmalla Raahesta. Tehtiin Hannan kanssa tallihommat ja lähdettiin ratsastamaan. Kentällä aloin sitten miettiä, mitä voisin tehdä. Pysähdyin, ja päätin, etten jatka ratsastusta, ennen kuin keksin jonkin järkevän tehtävän. Välillä minusta nimittäin tuntuu, että ratsastan liian tavoitteettomasti (keksinköhän uuden sanan :D) ja tavallaan "turhaan" ilman sen kummempaa tarkoitusta. Koska siinä ei ole mitään järkeä, eihän? En nyt tarkoita, että tyyliin laukkailisin vain ponilla jotain ihan sekoa, mutta olisi parempi, jos joka päivälle olisi tavoite, jonka haluaa toteuttaa.

Ajattelin, että tavoitehan voi olla ihan pienikin. Ei tarvitse esim päättää: "ratsastan tänään laukkapiruetin", vaan tavoitteet voivat olla vaikka joka kerta "voimassa olevia". Päätin, että tänään keskittyisin ponin tahtiin ja muotoon. Se oikeasti kannatti, kun todella mietin, kulkeeko poni nyt oikein päin ja hyvässä tempossa, sain aikaan hienoja pätkiä. Vaikka usein kuvittelee (tai ainakin minä kuvittelen) ratsastavansa keskittyneesti ja niin hyvin kuin osaa, voi huomata, että kun todella ottaa jonkin asian, johon panostaa, hevonen voikin olla parempi kuin koskaan. 

En tiedä tajusiko kukaan tuosta epäselvästä selityksestä mitään, mutta asian punainen lanka oli kuitenkin se, että aion tästä lähtien laittaa itselleni edes pienen tavoitteen ratsastaessa ja todella keskittyä siihen mitä teen. JOTTEI hevosen selässä tulisi tunnetta: "Miksi ratsastan tällaista kuvioita? Onko tästä mitään hyötyä? Opinko mitään? Oppiiko hevonen?"

No, nyt kuitenkin keskitytään siihen, mitä sitten loppujen lopuksi tein hevosen selässä, tajuttuani, että nyt pitäisi oikeasti keskittyä eikä vain veltoilla mitä sattuu. Aloitin verryttelemään Armia ratsastamalla suoraa uraa, tekemällä täyskaarron aina pitkän sivun päädyssä, ja ratsastamalla pitkän sivun melko loivaa sulkutaivutusta. Tarkkailin koko ajan ponin tahtia ja muotoa. Se oli tosi hyödyllistä, kun ei ole käynyt tunneilla, ei kukaan ole ollut pitkään aikaa huomauttamassa ns. perusasiosta. Oli hyvä keskittyä niihin ihan kunnolla!

Nostin seuraavaksi laukan ja mietin siinäkin jatkuvasti Armin eteenpäin liikkumista. Se on helposti laiskahko, mutta kun tosiaan keskityin, suklaaponi kulki hienosti :) Ratsastin ympyröillä nopeita siirtymiä laukasta raviin ja tarkkailin erityisesti ponin muotoa. Luulisin, että ratsastin Armia vain reilun puoli tuntia, kun se oli jo hiessä! Olin tosi tyytyväinen, harvoin saan sitä niin nopeasti hikeen koulureenissä. Eli tulpakeskittyminen auttoi ja Armi joutui tosissaan töihin ;) kunhan muistan saman myös jatkossa, unohdun usein vain matkustelemaan hepan selkään... Lopuksi laukkasin vielä suoralla uralla ja annoin Armin venyttää kunnolla eteen alas. Tein saman myös ravissa, ja ruuna kulkikin ihan mukavasti. Kerrankin olin itsekseni koulua ratsastaessa tehnyt todella kunnolla töitä ilman valmentajan saarnaa :D hyvä minä! Kyllä Armista vielä kunnon kouluponi kehkeytyy...

Loppuun pahoittelut, kun minulla ei taaskaan ole ajankohtaisia kuvia. Onneksi siskoni saapuu kuitenkin pian kotiin ja sitten kuvataan kunnolla! Tähän löytyy kumminkin kuva minusta ja Armista Haapajärven palkintojen jaon jälkeen. Poni kylläkin näyttää mutanttiväriseltä- ja muotoiselta, eikä laatu ole huippuluokkaa, mutta anyway kiitos Hannnalle :)

Haapajärvi, ponimalja 3! :)

4. kysely

hellepäivän lepohetki

väsytti

Halusin lisätä postauksen piristykseksi muutaman kuvan :) Loppukeväästä otettuja.

Pakkohan minunkin oli sitten tehdä tämä kysely, kun olen nähnyt sen melkein joka blogissa!

Kuinka kauan olet ratsastanut?
- noin 8 vuotta

Missä ratsastat?
- yksityistallilla, jossa Armi asustelee

Kuinka usein käyt ratsastamassa?
- yleensä vähintään 5 kertaa viikossa (Armilla on kaksi vapaapäivää)

Kumpi on kivempaa, esteet vai koulu?
- En osaa oikein valita! Tykkään tosi tosi paljon esteistä, mutta ratsastan mielellään myös koulua ja voisin ajatella kisaavanikin sitä :)

Kuka on lempihevosesi?
- Suklaaponi Armi tietysti ;) ja Lilith myös <3

Onko sinulla oma hevonen?
- ei

Haluaisitko oman hevosen?
- Kyllä varmaan. Olen kuitenkin pian kaksi vuotta hoitanut hevosia kuin omaani, joten tiedän mitä kaikkea siihen liittyy jne.

Onko sinulla hoitohevosta?
- Ei "virallisesti", mutta ratsastelen säännöllisen epäsäännöllisesti kaverin hepalla.

Ratsastatko mieluiten kentällä, maneesissa vai maastossa?
- Eniten tykkään mennä kentällä, mutta maastossa on tietysti aina ihanaa! :) Ja useimmista ihmisistä poiketen ratsastan myös ihan mielelläni maneesissa.
 

Kuka on kamalin/inhottavin hevonen jonka tiedät?
- En tiedä semmosta joka olis kovinkaan kamala! yks suomenhevonen parin vuoden takaa oli kyllä aika juntti, joten varmaan se. Mutta ei se kamaluus johtunut siitä hevosesta vaan siitä kun se oli pilattu ratsastamalla ties miten..

Kuinka korkeita olet hypännyt?
- 100cm

Oletko hypännyt maastoesteitä?
- En :( paitsi jos pellolle tehdyt heinäpaaliesteet ym lasketaan :D toivottavasti pääsen vaikka vielä kesän aikana hyppäämään maastoesteitä!
 

Kuinka monta kertaa olet tippunut?
- En hurjan monesti, mutta laskuissa oon mennyt jo kyllä ihan sekaisin..

Millainen unelmahevosesi on?
- Armi :) ja Lilith oli kyllä myös unelmaponi :) vaikka onhan minulla tietenkin lapsuudesta omanlainen näkemys unelmahepasta..sen piti olla rautias läsipää, jolla oli joka jalassa korkea sukka.. :D

Kilpailetko (missä luokissa, kuinka usein)?
- Kilpailen seuraluokissa esteitä, Armin kanssa olisi tarkoitus päästä nyt oikeastaan kaikkiin mahdollisiin kisoihin 80-90cm tasolla. Seuraavat kisat toivottavasti parin viikon päästä. Aikomuksenani olisi kilpailla myös koulua ja päästä hyppäämään alueluokkia.

Mitä väriä ja merkkiä suosit ratsastusvarusteissasi?
- En mitään tiettyä. Värillä ei niin väliä, mutta vaaleanpunaista ja pinkkiä vältän kaikin tavoin. Roeckl-hanskat ovat mielestäni ihanat, sain ne vasta jokin aika sitten, mutta tykkään niistä kyllä ihan kamalasti!

Ratsastatko aina opetuksessa?
- En. Kävin ennen viikottain ratsastustunnilla, mutta minusta alkoi tuntua, etten opi siellä enää juuri mitään. Lisäksi rahat ovat tiukilla, kun valmennuksissa haluan käydä, eikä kaikkeen ole rahaa.

Millainen opettajasi/valmentajasi on?
- Minulla on ollut vuosien saatossa monenlaista opettajaa, eniten olen pitänyt Meri Sataman ratsastunneista ja nykyisin valmennuksista sekä Paavo Huttusen valmennuksista, joissa olen käynyt pian kaksi vuotta. Muitakin vielä löytyy, mutta suurin osa opettajistani on vaativia, mukavia ja reiluja.

Onko sinulla nahkasaappaat?
- On :) vaikkakin toinen saapas onkin hieman hajonnut..

Millainen ratsastuskypärä sinulla on?
- en tiedä :D joku aika tavallinen

Haluatko isona hevosalalle töihin?
- mahdollisesti

Mikä on lempihevosrotusi?
- niitä on monia, mutta jostakin syystä olen aina pitänyt paljon hannoverilaisista.

Miksi juuri se (jos on lempirotua)?
- Ne on upean näköisiä, kauniita hevosia! juuri sellaisia minkälaisesta rakenteesta pidän eniten.

Omistaako joku tuttusi hevosen?
- Joo :)

Oletko koskaan venytellyt/jumpannut hevosen selässä?
- Tottakai ;)

Osaatko juoksuttaa?
- Osaan

Oletko koskaan satuttanut iteäsi pahasti ratsastaessa?
- en, onneksi.

3. sateinen mutta iloinen päivä

Ja heti alkuun pahoittelut, että "vakiokuvaajani" (siskoni) on kotonaan toisella puolella Suomea, joten kuvamateriaalia on turha odotella :( Hanna nappasi kuitenkin puhelimella jonkun kuvan, ehkä vielä saan ne omiinkin käsiin :)
Heräsin klo 06.03 ihan itsekseni ja mietin että mitäköhän ihmettä oon tähän aikaan hereillä. Nukahdin heti uudelleen, mutta 12 minuuttia myöhemmin puhelin herätti minut todellisuuteen. Kisapäivä! Äkkiä ylös ja pukemaan vaatteita niskaan.

Niinkuin arvata saattaa, äiti hääräsi kaikenmoista vielä 7 aikaan, vaikka olinkin jo hermona että nyt on lähdettävä. Hanna ehti jo kipaista meille asti ja odoteltiin sitten yhdessä lähtöä. Lopulta oltiin tallilla, ja koska Hannalla oli aamuruokinta, laitettiin hevosille supernopeaa ruuat nenän alle ja viskattiin ne ulos. Vein Armin ensimmäisenä niin sekin ehti maistella aamuheiniä jonkin verran yön rankkasateen kastelemassa tarhassa. Onneksi oltiin laitettu kamat valmiiksi edellisenä iltana autoon, joten kun viimeinenkin hepo oli ulkona, laitettiin omille ratsuille kuljetusvermeet niskaan ja koppiin. Armi käveli suklaaponin tittelin mukaisesti hienosti traikkuun niinkuin aina, ja myös toinen suklaaheppa oli positiivinen yllätys. Hanna varoitteli Viivistä, että se saatta juntata, mutta vielä mitä! Pikkutamma asteli koppiin muutamasta kehotuksesta kuin vanha tekijä. Mitään kiirettä meillä ei siis oikeastaan edes ollut, kun Viivikin käyttäytyi niin hienosti!

Perillä äiti meni varmistamaan lähdöt ja autoin Hannaa varustamaan Viivin. Halusin nähdä kaverini suorituksen ja hienostihan se menikin heti ekoissa kisoissa :) Hannan suorituksen jälkeen ryntäsin satuloimaan suklaaponia. Armi käyttyi hienommankin opetusmestarin tavoin ja seisoskeli kiltisti aloillaan, kun nakkelin sille vermeet niskaan. Olin jo lähtenyt traikulta, kun tajusin suojien unohtuneen! Äkkiä takaisin ja suojat jalkaan.

En ehtinyt paljoa verrytellä, koska minun ja Armin olisi pitänyt olla viides lähtijä. Poisjääneitä oli kuitenkin useita ja startasinkin jo toisena! Niimpä oli vähän hoppu verrytellä poni, ehdin ottaa muutaman hypyn kun minut jo kutsuttiin kentälle. Onneksi olin opetellut radan Hannan kanssa jotenkuten, ja 70cm menikin ihan hienosti! En meinannut muistaa, missä sijaitsi toisen vaiheen eka este, mutta onneksi käänsin kuitenkin oikeaan suuntaan ja osasin sentään lukea numeron esteestä. Aika ei ollut huippunopea, juuri tuossa tuumailussa meni varmaan 10sek hukkaan, mutta olin silti tyytyväinen Armiin joka oli tosi hyvä :) Luokassa olin 9/25 ja ponimaljaan osallistuneista neljäs 70cm luokassa.

Palattiin sitten kopille ja riisuttiin satula Armilta. Melkein heti alkoi kamala rankkasade, mutta onneksi saatiin Armi suojaan varikkoalueen katokseen. Seuraavan luokan alkuun oli tunnin odotus, joka vietettiinki käytännössä sadetta pakosalla. 

80cm rata oli melkoisen haastava. Erikoisesteet harvoin tuottavat Armille ongelmia, mutta vähän rupesi siinä jännittämään miten sujuisi laine, jossa ei ollut päällypuomia, pysty jonka alla oli (iso jääkaapin näköinen laatikko, äidin mielestä :D) värikäs loota ja muutamat muut. Armi oli verryttelyssä ihan kohtuullinen, vaikka taaskin aika jäi melko lyhyeksi. Radalla poni oli huonompi kuin seitsemässäkympissä. Se painoi jonkin verran kuolaimeen ja ei ollut parhaalla mahdollisella tavalla kuulolla. Rata ylittyi vähän "rämpimällä" (hyppyjä kaukaa, läheltä jne), mutta hyppäsi kumminkin. Sitten tuli perusradan viimeisen esteen vuoro. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, lähestyinkö estettä jotenkin huonosti, mutta poni päätti pelätä tätä jääkaapin näköistä hökötystä ja teki stopin. Ratsastin rauhallisesti uudelleen esteelle (hermoni pysyivät kyllä ihan kasassa), jouduin vähän potkaisemaan jotta hyppäisi, ja ylittyihän sekin.

54:stä osallistujasta (taisi olla joitakin poisjääntejä?) radan loppuun asti pääsi vain 28 ratsukkoa eli puolet osallistujista! Laine-este osoittautui hyvin vaikeaksi, käytännössä kaikki hylkäämiset tulivat sille esteelle. Kielsipä moni ensimmäisen vaiheen loppuun astikin päässyt kerran laineelle. Armin ja minun sijoitus oli 26/28, eli ei päätä huimaava, mutta katsoen hylsyjen määrää meillä meni kuitenkin ihan hyvin!

Sitten seurasikin pitkä odotus. Tuloksia ponimaljasta ei saatu kuin vasta luokan loputtua, eikä meillä ollut mitään tietoa voisinko sijoittua. Kuitenkin vain yksi poni oli päässyt siihen mennessä toiselle vaiheella ja vain yksi meidän lisäksi radan ilman hylkäämistä. Lopulta odottaminen sitten palkittiin! Sijoituin kolmanneksi Ponien OP-Maaselkä-HAI -maljakilpailussa! :) olin pudota satulasta, kun tulokset kuulutettiin, vaikka kyllähän sijoitusta osasi jo vähän odottaakin =) olin niin ylpeä suklaaponista, että! Me ollaan kuitenkin enemmän tämmöisiä harrastelijoita kuin mitään kisakonkareita.. Kunniakierroksella viiletettiin sitten pikkuisen pokaalin ja ruusukkeen kera niin, että hyvä kun ei jyrätty muita.. mutta ei sitä joka päivä voiteta rahapalkintoja seurakisoista!

2. aamujumppa

Menin tänään jo vähän 8 jälkeen aamutallille Hannan kanssa. Ruokittiin hevoset ja vietiin ne ulos helteeseen. Jo aamulla oli yli +20 astetta. Siivoiltiin karsinat ja mietittiin sitten jaksetaanko lähteä liikuttamaan vai ei. Kumpikin oltiin niin väsyneitä, että istuttiin vaan kuumissaan tallin portailla ja ihmeteltiin maailman menoa..:D

Saatiin itsemme kuitenkin liikenteeseen ja hain Armin sisälle. Harjasin sen hyvin ja suihkuttelin kaulalle ja mahan alle kärpäskarkotetta (joka on kyllä varsin huonoa). Olin ennen Hannaa valmis ja jouduin hieman odottelemaan, että päästiin lähtemään. 

Kentällä aloin melkein heti ravaamaan pääty-ympyrällä. Armi oli hieman tahkea aamun kuumuudessa, mutta tarpeeksi heräteltyäni sitä sain ponin jo aika hyvin toimimaan. Kumpaankin suuntaan ympyrällä ravattuani aloin tehdä loivaa kiemuraa molemmilla pitkillä sivuilla. Tarkoituksenani oli saada kummatkin kyljet ponilta hyvin venymään ja oikeassa paikassa pojan kulkemaan myös suoraa. Armi oli yhteistyöhaluinen ja kulki mukavasti. Jatkoin samaa tehtävää laukassa, sekin sujui hyvin.

Laukkasin kumpaankin kierrokseen vielä suoralla uralla ja säätelin laukkaa hitaammasta nopeaksi. Suklaaponi suoriutui tästäkin hienosti, ja annoin sen kävellä hetken. Sitten ravailimme hetken ja tehtiin vielä laukanvaihtoja kahdeksikolla. Poni toimi yhtä hyvästi kuin ennenkin, ei siis mitään ongelmia :)

Hanna oli tietysti myös ratsastamassa Viivillä, ja mietittiin sitten mitä voitaisiin tehdä loppuverryttelyksi. Hanna ehdotti kolmikaarista ja lähdimme tehtävälle. Lisäsin ravia aina pitkällä sivulla, ensimmäisellä kerralla jouduin vähän potkaisemaan kun Armi tuntui niin hitaalta. Sen jälkeen poni olikin terhakkana. Muu sujuikin sitten hyvin, Armi kulki kevyellä tuntumalla kivassa muodossa ja takaset toimi hyvästi.

Seuraavana päivänä onkin sitten lähtö Haapajärven kisoihin! Armi on niin varma matkustaja, lastattava ja muutenkin rauhallinen kisapaikoilla, joten sitä ei tarvitse sen kummemmin jännittää. Mutta tietysti oma suoriutuminen itse radalla on aina vähän jänskää ;) Ei kuitenkaan ekaa kertaa lähdetä 70cm ja 80cm hyppäämään, joten tuskin tulee suurempia ongelmia (toivottavasti :D)

Huomista varten pestiin sitten ratsastuksen jälkeen vielä urakalla varusteita, ja niistä tulikin superhienoja! Kelpaa lähteä kisoihin :)

Illalla vielä heppojen sisälle otto, tavarat valmiiksi autoon ja huomiseen valmistautumaan. Saa nähdä mitä tulevan pitää, kohtahan tuon näkee!

1. esittelyssä suklaaponi & kirjuri

Tervetuloa lukemaan blogiani!

Tässä on nyt tulossa teille ensimmäinen postaus, jossa kerron tarkemmin kuka blogin kirjuri oikeastaan on ja mikä kumma on tuo suklaaponi.

Minä, Sirkku, olen siis 15-vuotias tyttö Oulaisista. Olen ratsastanut noin 8 vuotta ja tällähetkellä ratsunani toimii ylläpitoponini Armi. Armi (jota myös suklaaponiksi kutsutaan ;) on 10-vuotias Virosta Suomeen tuotu poni. Armissa on omistajan kertoman mukaan 13:ta eri rotua, siitä huolimatta suklaaponi muistuttaa kuitenkin enemmän hevosta kuin sekasikiötä :D

Armi & minä toukokuussa

Mutta palataanpa nyt kirjuriin itseensä. Aloitin ratsastuksen ja heppojen hoidon isosiskoni innoittamana vuonna 2003. Aluksi ratsastaminen oli erittäin epäsäännöllistä, mutta kävin noin vuoden verran yksityisten ratsastajien pitämillä tunneilla (siihen asti kunnes ne  loppuivat). Siskollani oli tuolloin hoitohevosia ja jossain vaiheessa myös vuokrahevonen, mutta tarkasti en muista kuinka usein tuolloin edes pääsin hevosen selkään. Joka tapauksessa olin saanut hevoskärpäsen pureman, eikä se siitä ole vielä mihinkään laantunut..

minä, sisko ja hoitoheppa vuonna 2004

Vuonna 2006 menin kaverini kanssa ratsastusleirille Iihin. Opin leirillä aika paljon, ja seuraavana talvena ratsastin Ellun tallilla satunnaisilla tunneilla. Seuraavan kesän alussa kuulin, että Oulaisiin ollaan perustamassa ratsastuskoulua. Samaisena kesänä kävin vielä toisella ratsastusleirilläni Kempeleessä.
Kun tunnit sitten alkoivat Oulaisten Ratsu-Ateljeessa, pääsin vakiotunnille kerran viikossa. Erityisesti kaksi ensimmäistä vuotta Ateljeen tunneilla kehittivät minua hurjasti. Meri Sataman ohjaamat kesäleirit vuosina -08 ja -09 olivat myös huipputehokkaita, kiitos niistä!

Jo ennen syksyä 2009 olin käynyt jonkin verran kaverini Hannan (ja aiemmin siskoni) mukana ratsastuskoulun viereisellä yksityistallilla. Tuona syksynä elämässäni tapahtui kuitenkin suuri muutos. Pieni shettiksen ja russin(isästä ei varmuutta) risteytys Lilith kaipasi ratsastajaa. Ponitamma oli vain noin 110cm korkea, mutta se ei minua haitannut, ja olin vielä tarpeeksi pienikokoinen ponin selkään. Joidenkin ratsastuskertojen jälkeen Lilihtin omistaja kysyi, olisinko kiinnostunut ottamaan pikkuneidin ylläpitoon. Aloin heti neuvotella asiasta äitini kanssa, mutta tämä ei tuntunut kovinkaan vakuuttuneelta. Lilithiä ei ennen minua ollut ratsastanut oikeastaan kukaan, joten se ei osannut juuri mitään ja oli muutenkin välillä melko villikko..
Lilith kuitenkin päätyi ylläpitoponikseni, huolimatta mm. siitä, että ratsastuksenopettajani suorastaan kielsi minua ottamasta ponia. Ihastuin Lilithiin alusta asti. Se oli minulle juuri sopiva; herkkä, reipas ja innokas. Ensimmäiset kisamme eivät menneet ihan putkeen, mutta siitä edespäin yhteinen uramme olikin oikeastaan vain nousujohteista! =)

Lilith

tunnilla he B

kisoissa Ylivieskassa

ensimmäisissä koulukisoissa sijoituimme 4.!

ensimmäinen 70cm kesällä -10

Pyran 30v. kisoissa he C

Pyran 30v. kisoissa 70cm

Lilith oli minulla ensimmäisellä sopimuksella huhtikuuhun 2010, mutta otin sen vielä seuraavaksi kesäksi hoiviini. Kilpailimme ja koimme paljon kaikkea mukavaa sekä väillä vähän jännittävääkin yhdessä! Oli mahtavaa huomata, kuinka osaamattomasta ponista kehittyi hieno pikkuratsu ja varsinkin näppärä hyppääjä! 

Kira ja Hanna sekä minä ja Lilith

Lilith oli minulle tärkeintä maailmassa, mutta niinkuin arvata saattaa, kesän loppupuolella aloin olemaan iso ponin selkään. Viimeiset kisamme, Pyran 30-vuotis juhlakilpailut elokuussa 2010 ratsastin Lilithillä, vaikka en enää ollut sen ylläpitäjä. Koulujen alkaessa ratsastin vielä satunnaisia kertoja ponilla, mutta en vain enää yksinkertaisesti ollut sopiva ponin ratsastajaksi. Lilith oli opettanut minua enemmän kuin yksikään poni ennen sitä, ja sain kokea sen kanssa uskomattomia asiota!
En tiedä vaikuttiko se, että Lilith jäi minulle liian pieneksi siihen, että minun ei ollut niin vaikeaa erota ponista. Vaikka se oli parasta, mitä minulle oli ikinä ennen tapahtunut, tiesin, että joutuisin lopettamaan sillä ratsastamisen. Niimpä kävin jo kesälomareissulla katselemassa itselleni uutta ponia.


Nyt päästäänkin tarinan siihen vaiheeseen, että suklaaponi voi pian astua estraadille ;)
Kesällä kokeilin kahta ponia, toisesta en oikeastaan innostunut yhtään, mutta toinen vaikutti kiinnostavalta. Ongelmana oli kuitenkin hinta, ponin omistaja halusi siitä ylläpitokulujen lisäksi vuokraa. Niimpä en saanut tätäkään ponia.
Pyra julkaisi 30-vuotis juhlalehdessään esittelyjä pyralaisista. Oma esittelyni löytyi sieltä minun ja Lilithin kuvan kera. Kirjoitin siinä jotain siitä, että etsin nyt uutta ponia ylläpitoon. Armin omistaja luki jutun, ja otti minuun yhteyttä! Kannattaa siis avata suunsa vaikka lehdessä, kun etsii itselleen hevosta ;)


Sanoin suklaaponin omistajalle, että tottakai olin kiinnostunut ponista. Sovimme kokeilupäivän ja ihastuin Armiin heti. Autossa muistan sanoneeni siskolleni: "Se teki kaiken mitä pyysin. Varmaan paras poni jolla olen ratsastanut." Niimpä Armi, Arska, suklaaponi tai miksi sitä haluatte kutsuakkaan, saapui vielä muutaman koeratsastuksen (maastoilua, esteitä, koulutunti) jälkeen Oulaisiin.


Alku oli Armin kanssa hieman vaikeaa. Laukatessa poni vaihtoi laukan milloin halusi ja saattoi muutenkin jekkuilla kaiken näköistä. Kouluratsastus alkoi kuitenkin pian sujua paremmin, ogelmana olivat enemmänkin esteet. Muutaman ensimmäisen kerran Armi hyppäsi minulla ollessaan ihan hyvin, kunnes..
Muistaakseni joitakin viikkoja Armin tulosta lähdimme hyppäämään maneesille. Kaverini Hanna laittoi meille pienen ristikon lävistäjälle. Suklaaponi hyppäsi esteen, säntäsi kiitopukkilaukkaan ja minä pysyin vain vaivoin selässä. Tuossa tilanteessa en vielä hätääntynyt pahemmin. Menin esteen uudelleen, mutta sama toistui. Useamman kerran ristikon ylitettyään Armi totesi, että ei minua näköjään niin vain selästä heitettäisi. Niimpä se tyytyi kohtaloonsa ja suoritti esteen ihan kiltisti.
Hanna laittoi meille toisen esteen, noin 70cm korkean pystyn lävistäjälle. Hyppäsin ensin ristikon jolta jatkoin pystylle. Pystyn jälkeen Armi painoi päänsä alas, ampaisi kiitolaukkaan ja lensin jättipukista maneesin kulmassa kuin leppäkeihäs. Makasin hetken maassa, ja nousin sitten katsomaan missä poni oli. Onneksi minulle ei sattunut pahemmin, ilmat meni pihalle mutta muuten sälyin ehjin nahoin.
Minua kuitenkin pelotti. Pelotti enemmän kuin ikinä ennen. Hyppääminen tuntui kauhukuvalta. Vaikka itkin, hakkasin maneesin maata ja uhkasin lähettää Armin heti takaisin omistajalleen, sai onneksi kaverini Hanna minut suostumaan takaisin selkään. Mutta estettä en enää sinä päivänä ylittänyt.


En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jollei Huttusen Paavon valmennusta olisi ollut heti samalla viikolla. Vaivoin uskalsin lähteä valmennukseen. Onneksi tein sen, koska muuten olisin oikeasti saattanut vaikka luovuttaa Armin kanssa kokonaan! Paavo laittoi meidät tiukille. Töihin. Ponin vedellessä hurjaa laukkaa usean esteen jumppasarjalla, sain sen kuitenkin mitenkuten hallintaan enkä tippunut valmennuksessa.


Jonkin aikaa välttelin hyppäämistä. Paavo onneksi jatkoi valmennuksiaan, ja hyppäsimme niissä. Jossakin vaiheessa ennen joulua Armi sai enää harvoin pukkikohtauksia, ja valmennukset sujuivat kohtuudella. Olin oppinut tuntemaan ponin paremmin ja pikkuhiljaa osasin myös enemmän ratsastaa sillä. Kun nyt ajattelee noita aikoja, miten suklaaponini noin vain heitti minut selästään (vaikka onnistuikin vain kerran), se tuntuu kaukaiselta ja todella oudolta.


Valmennukset ja kaverini pitämät tunnit auttoivat minua hurjasti. Joululomalla osasin jo useimmiten nauttia Armilla ratsastamisesta. Talvella kehityimme aina vain lisää, ja erityisesti koulussa sain pojan näyttämään jo mitä se oikeasti osasi (ja kyllä vain, Armi on nimestään huolimatta ruuna! Virossa Armi on varmaan miehen nimi?). 

Armi ja minä jouluaattona

Armi ja minä maaliskuussa

Hyppääminen alkoi sujua :)

En oikeastaan tiedä, missä vaiheessa ja mikä siihen vaikutti, että hyppääminen alkoi yhtäkkiä sujua hyvin. Tuskin siihen mitään yhtä asiaa voi löytääkkään, varmasti se oli monen oman virheeni korjaamisen summa, mutta joka tapauksessa keväällä Armi alkoi hypätä aina vain paremmin. Tarkkaan en muista milloin erillaiset kiihdyttelyt esteillä ym loppuivat, mutta jossakin vaiheessa niitä ei ollut enää ollenkaan. (tässä vaiheessa voisin lisätä että valmennuksien lisäksi kävin edelleen Ateljeen vakiotunnilla)


Maaliskuussa minun ja Armin piti osallistua ensimmäisiin kisoihin. Silloin kohtalo puuttui peliin, ja parhaan kaverini Hannan poni Kira kuoli yllättäen, kilpailuaamuna. Halusin olla Hannan kanssa enkä olisi voinut itsekkään kilpailla sellaisessa olotilassa. Elämä kuitenkin jatkui, ja huhtikuussa Hanna osti uuden hevosen. Olin todella onnellinen siitä, koska vaikka Hanna olikin välillä mukana tallilla, se ei ollut sama asia kuin yhdessä treenaaminen.

huhtikuussa pikkuesteitä

Kesäkuun 2.päivä rohkenin sitten vihdoin ensimmäisiin kisoihin Armilla. Poni koppiin ja nokka kohti Kalajokea. Armi oli kisapaikalla kuin hienompikin oppimestari, 65cm saimme ruusukkeen (kaikki puhtaat radat palkittiin) ja myös 85cm puhtaasti! Itse en vain ollut "ajatellut voittaa", joten hissuttelin samassa tempossa uusinnankin :D niimpä jäimme sijoituksetta, mutta olin silti supertyytyväinen suklaaponiin.

kalajoki 65cm

85cm

85cm

Kesällä on ollut vähäisissä määrin valmennuksia (lopetin myös tunnit vähän aikaa sitten, kun alkoi tuntua etten enää saa niistä samanlaista hyötyä), mutta siitä huolimatta olemme nyt Armin kanssa edenneet tosi hienosti! Hyppään sillä nykyään melkein mitä vain, Hanna innostuu välillä nostelemaan esteitä ja 100cm ylittyykin hienosti :)


Toiset kisamme olivat Piippolan raviradalla. Pohja oli kentällä surkea, upotti ihan hirveästi. Joka tapauksessa pääsimme 70cm puhtaasti, omat aivoni olivat kuitenkin ilmeisesti nukkumassa tai sulaneet kuumana päivänä: unohdin radan. Kylläkin vain sen verran, että tein ylimääräisen voltin radalle, mutta silti harmittaa. Ikinä ennen en ole unohtanut rataa. 90cm meni paremmin, keskityin siinä pitkästä päivästä huolimatta enemmän. Saldoksi tuli kaksi 8vp, mutta muuten jäi radasta ihan tyytyväinen mieli. Kisoista ei harmikseni ole kuvia, mutta 90cm Hanna onnistui saamaan videolle (vaikka ei osannutkaan käyttää zoomia :D). Laitan sen ehkä myöhemmin tänne.


Seuraava tavoite minulla on Armin kanssa Haapajärven kisat, lähdetään pyydystämään ponimaljaa ;) taino, tärkeintä ei tietenkään ole voitto, vaan tyytyväinen mieli!



Vaikka tämä kirjoitus onkin jo venynyt epäinhimillsiin mittasuhteisiin, haluan sanoa vielä jotain blogin nimestä. Suklaaponi ei suinkaan ole Armin "virallinen lempinimi". Nimitys putkahti päähäni (tai sitten sen keksi Hanna?) yksi päivä, kun haimme hevosia tarhasti. Siinä sitten taivasteltiin, kuinka Armi on taas tehnyt värimuunnoksen, nyt se muistuttaa pikkuhiljaa tummaa suklaata väriltään. Tästä siis kehkeytyi blogin nimi Suklaaponeja. (laitoin nimen monikkoon, en oikeastaan tiedä miksi :D luultavasti koska elämässäni on monta muutakin ihanaa heppakaveria, ja Armi tuskin on luonani ikuisesti :)


Toivottavasti jaksoitte lukea loppuun asti, hyviä päivänjatkoja kaikille ja pysykäähän linjoilla ;) lukijoita ja kommentteja kehiin, niitä tarvitaan kipeästi!