21. Hyvästit

Olen viime viikot ollut varmasti maailman surkein postaaja. Haluan pyytää anteeksi, että en ole kirjoittanut blogia, mutta aikaa eikä minkäänlaista ideaa postaamiseen ole vain yksinkertaisesti ollut.

Armi lähtee huomenna kotiin. Itse en vielä oikeastaan tajua asiaa. Poni, jota on hoitanut vuoden päivät, tuntuu niin itsestäänselvyydeltä, että tuntuu aivan tosi kummaliselta ajatella... että se on pian poissa.

Eilen oli minun ja Armin viimeinen yhteinen valmennus. Mintin kouluvalkka, joka meni kyllä tosi hyvin. Tänään ratsastan vielä kunnolla Armilla, huomenna käyn sitten ilman satulaa jotain höntsäilemässä..viimeisen kerran.

En tiedä, haluanko kirjoittaa blogia sitten kun Armi lähtee. Voi olla, että laitan blogin tauolle, mutta kyllä vielä palaan jossakin vaiheessa! Mutta katsotaan nyt mitä tässä vielä sattuu ja tapahtuu :)

Maanantaina Sonja oli taas kuvailemassa meitä, mutta en ole vielä ehtinyt saada kuvia. Joten mitään uusia kuvia ei tähän ole :/

 

20. valmennusta ja puskaratsastelua

Alkuviikko harrastettiin Armin kanssa puskaratsastelua. Keskiviikkona vähän enemmän tosissaan, mentiin paljon käyntityöskentelyä puomeilla. Sain Armin liikkumaan jopa ihan hyvin, vaikka sen käynti onkin sellaista melko säälittävää töpöttelyä.

Torstaina oli sitten vuorossa Paavon estevalmennus. Oli vähän outo olo, kun ajattelin, että olen ehkä Armilla viimeisessä Paven valkassa. Toivottavasti päästään kumminkin vielä viimeisellä yhteisellä viikolla valmennukseen.

Armi oli melkoinen aikapommi - se on todella harvoin ollut noin kuuma hypätä! Jouduin ottamaan välillä melko isoja pidätteitä, että sain ponin pysymään hanskassa. Onneksi se ei silti mitenkään mahdottomaksi ruennut, vaikka kerran tarjosikin melkoisen pukin esteen jälkeen :D Oikeastaan ylimääräinen virta ei haitannut juuri mitenkään, päästiin paljon parempiin paikkoihin esteille (Armin tapauksessa enemmin kauaksi). Itse meinasin kyllä useampaan otteseen jäädä hypystä jälkeen, kun poni tarjoili sellaisia loikkia. Pukista melkein tuiskahdin alas, mutta sain viime tipassa korjattua tasapainon.

Tällä kertaa sain jopa valmennuksesta kuvia! Harmi vaan ilta pimeni nopeasti ja sen takia kuvien laatu ei ole mikään paras :/ Luulisin, että katsotte silti mieluummin kuvia kuin luette sepustustani valmennuksen kulusta ? Kummin vain, lisään tähän nyt muutaman otoksen ja myöhemmin valmennuksesta saadut videotkin tulevat varmaan esille. Kuvista kiitos Sonjalle :)

Tänään (lauantaina) ratsastin Armilla pikaisesti koulua maneesissa. Taas ilman satulaa ja taas liian pikaisesti, mutta kello oli jo tosi paljon ja oli niin kylmäkin, että pitempään ei voinut jäädä. Armi toimi ihan huippuhyvin ja olisin mielelläni ratsastanut sillä pidempään. Itku oli kurkussa, kun matkalla takaisin talliin mietin, että kohta ei ole enää ihanaa pikku Armia, joka on niin superihana :( Toivottavasti löydän jonkun mukavan uuden heppakaverin vielä tämän vuosisadan puolella! Nyt vain tuntuu ihan tyhmältä ajatella jotain uutta hevosta, kun kaikki menee niin hienosti suklaaponini kanssa.. Mutta sellaista kai tämä elämä sitten on.

19. luokkavoitto ja sokkoratsastusta

Sunnuntai aamuna starttasimme tallin pihasta kohti Kujalan tallin seuraestekisoja. Poni meni koppiin ihan innoissaan ja yritti epätoivoisesti syödä uuden matkakaverinsakin heinät.. Ketju ei kuitenkaan Armin harmiksi riittänyt siihen touhuun :)

Ensimmäinen vastoinkäyminen sattui sitten vain muutaman vaivaisen kilonmetrin päässä kisapaikasta: tunnettu hajamielisyyteni pääsi vauhtiin, tällä kertaa olin unohtanut saappaat tallille! Siinä vaiheessa meinasi jo yleensä hyvät kisahermoni pettää, mutta onneksi en alkanut sen pahemmin asiasta vouhkaamaan. Perillä olisin sitten voinut ratsastaa kumisaappailla (joka olisi tietysti ollut aika noloa..), mutta onneksi puolituttuni ko. tallilta oli tositosi ystävällinen ja antoi minulle lainaksi kalliit nahkasaappaansa! Hänellä kun on kahdet kappaleet. Näin siis selvisin saapasongelmasta.

Ratsastin kisoissa luokat 65cm ja 85cm, arvosteluna kummassakin 367.1. Ja sehän siis tarkoittaa, että puhtaan perusradan jälkeen jatketaan toiselle vaiheelle, jossa aika ja virhepisteet ratkaisevat.

tekstiin liittymätön kuva

Armi oli verryttelyssä ihan hyvä, en ehtinyt ottaa montaa hyppyä, mutta se ei haitannut kyllä yhtään. Katsoessani minua ennen hypännyttä ratsukkoa päätin, että nyt ratsastaisin kyllä tosissaan aikaa toisella vaiheella. Sanoista tekoihin: ratsastin luokan nopeimman ajan ja nappasimme näin ensimmäisestä luokasta voiton! :) Eihän siinä muuta voinut kuin hymyillä. 

Kisat olivat melko pienet ja niinpä odotteluaikaa seuraavan luokan alkuun ei ollut kauaa. Nyt radalla oli lisää erikoisesteitä, mutta niistä mielestäni vaikeimman Armi ylitti vähän tuuppaamalla tosi hienosti. Este oli radan toinen este, pysty, jonka alla oli kaksi toisistaan erillä olevaa muuripalikkaa.

Perusrata sujui sitten hyvin loppuun asti KUNNES surkea vanha kypäränrääpäleeni päätti tehdä tosi inhottavan tempun... Uusinnassa pyysin Armia taas kunnolla eteenpäin ja ratsastin lyhyet tiet. Armi toimi kivasti ja kaikki näytti hyvältä aina sarjalle asti. Sarjalle mennessä kypärä oli valunut jo melko pahasti silmille, mutta näin sentään vielä mihin olin ratsastamassa. Sarjan jälkeen kypärä oli kuitenkin jo melkein tipahtamaisillaan päästä (kuulostaa tosi hullulta) ja en yksinkertaisesti nähnyt mihin ratsastin! Tiirailin viimeisen esteen suurin piirtein näkökenttään, mutta jouduin täysin luottamaan Armin arvioon hyppypaikasta. Etäisyydestä kun minulla ei ollut mitään hajua. Niinpä päädyimme ilmeisesti aika pohjaan esteelle ja puomi pamahti alas... Siinä vaiheessa ei enää oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa, mutta vaikka sijoitus toisesta luokasta jäikin siis saamatta, ratsastin joka tapauksessa nopeimman ajan. Joten voitto olisi tullut siitäkin ellei tämä ihana kypäränretjake olisi päättänyt estää näkemistäni..

Reissu oli lukuunottamatta hampaan koloon jäänyttä kypäräfiaskoa erittäin onnistunut ja jos se oli minun ja Armin viimeinen kisa, sitä on kyllä ilo muistella :)

Hanna kuvasi luokat videolle, mutta en tiedä saanko niitä milloinkaan itselleni, kun ne ovat toisen kamerassa. Kuvaajiakaan ei ilmeisesti ollut, tai ainakaan netistä en ole vielä yhtään kuvaa löytänyt näistä kisoista.

18. when it is true

Tämä postaus on ainakin jossain määrin hieman erilainen.. Oma fiilis on melko surkea ja hieman hämmentynyt. Tänään nimittäin tuli todeksi se, että Armi lähtee kotiin 1.10. Sen ei sinänsä pitäisi olla mikään yllätys, näinhän lukee sopimuksessakin. Mutta olin jo alkanut haaveilla, että Armin omistajalle sopisi ylläpidon jatkaminen. Varsinkin, koska äiti ja talliporukka tuntuivat olevan kaikki sitä mieltä, että totta kai Armi voisi vielä jäädä minulle. Tietysti ymmärrän (tai ainakin yritän ymmärtää) Armin omistajaa, varmasti haluaisin omallakin kohdalla ylläpidossa olleen hevosen pian takaisin. Mutta vaikka tiesin, että on melko suuri epätodennäköisyys suklaaponini pidempiaikaisesta jäämisesta, puhelun jälkeinen olo oli kuin joku olisi läiminyt pitkin kasvoja.

Armi on niin superhieno, kiltti ja kaikin puolin kultainen luonteeltaan! Kuka haluaisi menettää niin ihanan ystävän? Ei kai kukaan. Harmi vain minulla ja monilla muilla joilla ei ole mahdollisuutta saada omaa hevosta, elämä on usein tällaista. Juuri kun kaikki on kohdallaan ja olisi valmis kisaamaan vaikka jokaisessa kilpailussa, joutuu luopumaan. Erityisesti luopumaan tärkeästä ystävästä, viis niistä kilpailuista!

© Tarja Kiviranta

Nyt minulla on vielä kolme viikkoa yhteistä aikaa Armin kanssa. Toivottavasti ehditään tehdä vielä vaikka mitä kivaa. Ainakin huomista odotan innolla, vaikka samalla vähän jännityksellä.. Mutta enpäs vielä kerro mitä on luvssa ;)
Enää olo ei ole niin kamalan surullinen kuin puhelun jälkeen. Luultavasti pillitän vielä useampaan otteeseen, mutta nyt on parempi keskittyä tähän hetkeen ja nauttia yhdessäolosta kun se on mahdollista! Armin omistaja lupasi, että saan käydä ratsastamassa Armilla kotitilalla ja mahdollisesti kilpaillakkin, ainakin jos seuramme järjestää mestaruuskisat. En vain oikein tiedä olenko innostunut ratsastamaan enää sitten Armilla, kun se ei ole omassa hoidossani. Se voisi vain vaikeuttaa luopumista. Tai en tiedä. 


Joka tapauksessa tulevaisuuteni hevosten kanssa on nyt hieman huteralla pohjalla. Tällä hetkellä uusi hevonen tuntuu kaukaa haetulta ajatukselta, vaikka jokin pieni sisälläni odottaa jo uuteen kauraturpaan tutustumista ja uusia haasteita.
No, antaa elämän nyt viedä ja katsoa mitä tulevan pitää.

17. muistoja kesästä

Niin kuin otsikko jo kertoo, aion kirjoittaa parhaimmista hetkistä kesällä. Halusin tehdä tällaisen postauksen, koska minulla ei ole uutta kuvamateriaalia eikä muutenkaan oikein inspistä kertoa, mitä ollaan lähiaikoina Armin kanssa touhuttu.

Kesä 2011 vierähti luultavasti nopeammin kuin yksikään kesä sitä ennen! Tai siltä se ainakin tuntui. Taisin olla koko ajan jossain menossa, koska kun jälkikäteen mietin, tuntuu, etten ehtinyt tekemään kesällä mitään. Mutta todellisuudessa asia taisi olla ihan toisin.

Kesä oli erityisen opettavainen ja hurjan lämmin. Armin kanssa olisin halunnut kisata ja olla muutenkin enemmän, vaikka hoidinkin sitä päivittäin. Kuitenkin kaksi viikkoa Armi oli kotonaan laitumella ja minä niistä toisen viikon riparilla. Sen ajan olisin mieluiten ollut myös ratsastamassa..:)

Katselin äsken läpi monta kansiollista kuvia, ja minua harmittaa, kun kesältä ei ole esim. kuvia niistä ihanista lämpimistä päivistä, kun laukkasimme pelloilla ilman satulaa.. Mutta onneksi jotakin on sentään saatu talletettua.

Kalajoen kisat eivät oikeastaan kuuluneet kesälomalle, mutta kesään kuitenkin, sillä ne kisattiin viimeisenä kouluviikkona. Nämä kilpailut olivat minun ja Armin ensimmäiset kisat. Päivä oli harmaa ja ilmassa oli pieni sateenuhka, mutta selvisimme kastumatta. Itseäni jännitti ensimmäisiin kisoihin lähteminen, varsinkin, kun minun ja ex-ylläpitoponini Lilithin ekat kisat olivat kaikkea muuta kuin hieno kokemus.. Armi käyttäytyi kuitenkin kisapaikalla kuin parhaankin opetusmestarin tapoihin kuuluu ja kaikki pelkoni osoittautuivat turhaksi. Kummatkin luokat, 65cm ja 85cm menivät todella hyvin ja kisoista minulle jäi loistava fiilis. Tämä kokemus antoi minulle rutkasti lisää itsevarmuutta ja luottamusta Armiin.

Valmennukset ovat tottakai olleet myös kesän tärkeitä hetkiä! Yllä oleva kuva on otettu Merin valmennuksesta. Olisin toivonut kesälle ehkä lisääkin valkkoja, niitä oli minusta esimerkiksi vuotta 2010 vähemmän. Yksi parhaiten mieleen jääneistä kerroista on juuri Merin valmennus alkukesästä (kuva ei liity siihen). Olin valkassa Hannan kanssa kahdestaan ja hyppäsimme yksittäistä estettä, joka oli kahdeksikon keskellä. Lopuksi Meri sitten nosti estettä ja viimeisenä hyppäsimme oikeasti jo aika jättimäisen okserin! Muistan sen tunteen, kun katsoin estettä ja pala oli nousta kurkkuun.. Puomit olivat melkein tolppien viimeisissä rei'issä! Vaikka Ateljeella tolpat ovat kyllä aika pieniä.

kuvannut Tarja Kiviranta

Haapajärven ponimalja on yksi parhaiten mieleen jääneistä kokemuksista, tottakai! Kisasimme tuolloin sateisella ilmalla luokat 70cm ja 80cm ja sijoituimme ponimaljassa kolmanneksi! Jouduimme odottamaan kisapaikalla tosi pitkään, ennen kuin tulokset julkaistiin. Kyllä olisi harmittanut jos emme olisikaan sitten pärjänneet. Armi ei ollut Haapajärvellä parhaassa mahdollisessa iskussa ja tuskin olisimme pärjänneet, ellei suurin osa 80cm luokassa hyppäävistä olisi kieltänyt radalta ulos. Onneksi Armi on yleensä aina varma ylittäjä ja ylemmässä kuvassa oleva laine-este oli juuri todella monien kilpailijoiden kompastuskivi. Armi ylitti esteen ilman mitään ongelmia. Noista kisoista jäi kyllä tosi hyvä mieli, ansaitsin samalla ensimmäisen rahavoittoni estekisoista ;)

Tämä(kin) kuva taitaa löytyä tuosta paljon kuvia sisältäneestä postauksesta Merellistä elämää. 

Tuskin paremmin voi viettää viimeistä lomapäivää kuin uittamalla hevosia Kalajoen rannalla? Omasta mielestäni parempaa tapaa tuskin löytyy :)! Armi oli tosi rohkea vesipeto, se meni syvällekkin veteen nätisti kehottamalla. Itsellä oli tosin vielä tuo hevosen-viereen-liukuminen -tekniikka vähän hukassa. Märkiä siis oltiin koko konkkaronkka, mutta hauskaa oli ja suosittelen jokaiselle joka ei ole vielä vastaavaa kokenut! :D

Ja vielä loppuun Armin kesäpose :)