78. inhottava epätietoisuus

Miten viime postauksesta on ehtinyt vierähtää jo yli viikko? Lukijat varmaan ihmettelevät mihin maanrakoon olen kadonnut, mutta täällä ollaan yhä! Tämä postaustauko johtuu tällä kertaa tosin myös muusta kuin ajanpuutteesta. Otsikossa onkin oleellinen, en ole halunnut tulla postailemaan sillä kuulumiset eivät ole nyt niitä kaikkein kivoimpia ja en itsekään tiedä mikä on vialla.
 Mutta nyt kuitenkin ajattelin, että blogia seuraavien on oikeus tietää mikä kirjoitustahtia hidastaa. Dani liikkuu etusillaan epäpuhtaasti enkä tiedä miksi. Ratsastin sillä muutama päivä sitten pellolla ja mukana olivat Hanna sekä Viivi. Kumpikin hevonen oli aivan superinnoissaan, oikeastaan Dani ei ole koskaan ollut sellainen energiapommi. Emme päästääneet hevosia menemään kuitenkaan täysillä, laukkailimme vain hallitusti tuttua peltoa ympäri. Tiesin siis millaisella pohjalla ratsastan, samaisella paikalla olen joskus paljonpaljon kovempaakin laukannut. Kuitenkin kun menimme kentälle tarkoituksena ravailla siellä loppuverkat, Dani tuntui tahdittavan toisella etusella. Mitään ulkoista vammaa ei missään jalassa ole (turvotusta, haavaa, lämpöä tmv), mutta kyllähän epäpuhtaaseen liikkeeseen jokin syy on. Pellolla ratsastuksen jälkeen olen käynyt juoksuttamassa ponia maneesissa, jossa on pehmeä pohja, mutta sielläkin tahdittaminen on selkeää. Voi olla mahdollista, että kavio on pellolla osunut esim. terävään kiveen ja koska Danilla on muutenkin herkät kaviot, ontuminen johtuu siitä. Seuraavassa kengityksessä laitetaan ponille pohjalliset kavioihin, mutta sitä ennen jos en saa mitään varmuutta kokeneemmilta aikuisilta tallilla, mikä voi jalassa (vaiko jaloissa?) olla vikana, pitää tietysti kutsua eläinlääkäri tai viedä poni klinikalle.

 Anskun valmennuksessa viime viikon keskiviikkona

Muuten Dani voin hyvin, syö normaalisti, kävelee normaalisti ja vaikuttaa kaikin tavoin omalta itseltään. Eli mistään ihmeellisen vakavasta vaivasta on tuskin kysymys. Hepat ovat myös päässeet jo pikkuhiljaa totuttelemaan vihreän makuun ja sitähän ne rakastavat! Toivon todella, että syy tähän lievään ontumiseen saataisiin pian selville ja hoidettua. Onneksi ympärillä on osaavia ihmisiä, jotka voivat auttaa! Itse epäilen eniten arkoja kavionpohjia tai esim. jonkinlaista venähdystä ylempänä etulavassa, koska ontuminen ei missään nimessä ole voimakasta niin mistään jalan murtumasta ei tosiaan ole kyse, onneksi..

Nyt kaikenlaiset valmennus-ja kisasuunnitelmat saavat olla toistaiseksi jäissä, kunnes poni on varmasti kunnossa. Etusijalle pitää aina ehdottomasti laittaa hevosen terveys. Tänään pitää tarpeen vaatiessa soitella eläinlääkärille, mutta toivottavasti siltä mieluummin vältyttäisiin.

niin kauniit ja lempeät silmät, jotka kuuluvat maailman ihanimmalle ponille!

Launtaina ja eilen ratsastin Hannan hepalla Viivillä. Varsinkin launtaina ratsastus oli tosi positiivinen yllätys, eikä eilenkään huonosti mennyt. En ole, siitä huolimatta, että Viivi on ollut Hanna jo yli vuoden, ratsastanut sillä kovinkaan paljoa, mutta tykkään kyllä tammasta kovin, vaikka se välillä onkin varsin omalaatuinen persoona... Ja lisäksi aikalailla toiselta planeetalta kuin Dani. Mutta mukavaa oli välillä päästä vähän isomman nelijalkaisen selkään, kiitos vaan Hanna lainasta! :)

Postauksen ensimmäinen kuva on tosiaan viime viikolta Anskun valmennuksesta ja minulta taitaisi löytyä usempiakin otoksia, joita voisin julkaista, mutta blogger päätti laittaa hanskat tiskiin eikä suostu enää lataamaan kuvia :(

Lupaan, että tulen päivittelemään heti kuulumisia Danin jalan suhteen kun saan asiaan jotain varmuutta. Toivotaan tästä edespäin terveempiä päiviä.. 

77. reenikuulumisia (kuvapostaus)

Tänään olin hyppäämässä jo aamulla Hannan kanssa ja myös hovikuvaajani oli mukana, joten tässä tulee nyt enemmän kuvapainoitteinen postaus. Sain myös muutaman otoksen perjantain Pirittan kouluvalkasta.

Pirittan valmennuksessa treenailtiin avoja ja sulkuja. Dani oli aluksi tosi hidas pohkeelle, mutta kun alettiin tehdä vaativampia tehtäviä, niin heppakin jo vähän heräsi ja lopulta siitä irtosi ainakin minusta tosi kivaa ravia! Olin tyytyväinen, varsinkin sulkuihin, kun niitä ei olla paljoa treenattu. Laukkatyöskentely jäi aivan tunnin loppupuolelle, joten en saanut missään nimessä Danista kaikkea irti. Parempaankin laukkaan ehdottomasti pystytään, mutta positiivinen mieli jäi silti valkasta, vaikka jouduttiinkin halliin kun satoi kaatamalla. Maneesikuvien laatu ei päätä huimaa, mutta pari julkaisukelpoista koitan etsiä..

Tänään tosiaan heti aamutallin jälkeen lähdettiin kentälle rakentamaan pikku tehtävärata, jonka Hanna meille kehitteli. Esteet olivat periaatteessa kahdeksikolla ja minusta tehtävä oli tosi kiva ja hyödyllinen. Lyhyitten sivujen päässä oli innari, josta jatkettiin lävistäjälle, jolla oli kaksi puomia ja este innarivälillä, kolme laukkaa ja okseri. Lävistäjän jälkeen sama uudestaan, toisesta suunnasta siis. Dani meni ihan kivasti, se oli vähän laiskan oloinen, mutta syttyi kyllä hyppäämisestä. Ehkä ei aivan 10+ ja oma istuntani eli taas omaa elämäänsä, mutta huippukivaa oli joka tapauksessa hypätä! :) Hauskoja kuvia sain paljon, osassa hieman ylivalotusta kun oli niin kirkas ilma. Oli kumminkin mukavaa, kun ehdittiin hyvin ennen sadetta ratsastaa, oikeastaan ilma oli aika lämmin ja kesäinen.

sukeltajat :D

kenguruloikka!?:D

 

 

 ehkä maailman söpöin ♥

Oi voi mulle tuli hirviä kisakuume! Ens viikonloppuna olisi kisat Kajaanissa, eihän sinne ole tosiaan kuin lähemmäs 200km... No saa nähdä mihin suuntaan suunnitelmat etenee. Mutta onhan se vähän typerää kun vasta olisi ollut hyviä kisoja huomattavasti lähempänä ja me ei päästy! Nyt tuli vain jotenkin sellainen kisahalu päälle, viime kisoista jäi sen verran paljon hampaan koloon, että tavoiteltavaa olisi!

 

itse suloisuus ja hullu virnistelevä ratsastaja!

76. Tämä tekee minut iloiseksi

Monissa blogeissa on lähiaikoina ollut päiväpostauksia, joissa pitää postata esimerkiksi kuva päivän asusta. En aio tällaista itse aloittaa ainakaan nyt, mutta näin jossain kivan aiheen "tämä tekee minut iloiseksi" ja päätin sen toteuttaa :)

Minut tekee iloiseksi...

 Dani, tottakai! :)

Rakas siskoseni c:

ihanat muistot! (sukulaiseni ovat tosiaan ihan normaaleja :D!)

kaverit ja kaikki tempaukset niitten kanssa (luokkaretkellä laivalla ♥)

Hannan kanssa kaikki hullu ja vähemmän hullu toilailu...

 Kisaaminen!

 Muistot entisistä hepoista

 Miki

 Mökkeily

 Kesä! :)

onnistuminen

ratsastaminen yleensäkin!

Tästä taisi tulla aika tylsä ja asioita olisi varmasti vielä miljoona lisää, mutta toivottavasti joku kumminkin tykkää. Nyt tallille ja kouluvalmennukseen!

 

 

75. Pomppuponi

Eilen oli aivan superkiva päivä! Olisin halunnut jo silloin ehtiä postaamaan, mutta en (yllätys) kerennyt.. Nytkin kello on jo vähän liikaa, mutta kerron pääpiirteittäin mitä tehtiin.

Rakensimme Hannan kanssa viisi estettä kentälle, joiden tiet koostuivat paljolti pidemmistä linjoista, kun niillä ratsastukseni on aina...öh..ongelmallista :D Ensin Hanna hyppäsi Iksulla ja olin nostelemassa esteitä, jonka jälkeen oli sitten Danin vuoro.

Aloitin verryttelemällä kaikki askellajit aika reippaassa tahdissa läpi. Sen jälkeen tulin kahta ristikkoa ympyräkahdeksikolla ravissa. Dani tuntui alusta asti tosi kivalle ja liikkui hyvin eteenpäin. Sitten hyppäsin muutaman kerran sarjan, jolta jatkoin linjan pystylle. Dani oli aivan loistava, se liikkui hyvin linjat, mutta sain tarvittaessa sen nopeastikin koottua. Alun pienempien hyppyjen jälkeen menin melko pian n. 80 senttisen pienen radan. Ensimmäisen kaarevan linjan ratsastin tosi huonosti, kun käänsin liian jyrkästi ja tulimme ihan pohjaan okserille (näkyy videolla paremmin!). Loppurata olikin sitten hyvä ja poni tuntui huippukivalta! Uusin vielä kaarevan linjan, mutta sen jälkeen en enää hypännyt yhtään isompaa estettä vaan menin molempiin kierroksiin 21m suoraa linjaa eri askelmäärillä. Dani alkoi jo hieman innostuakin, kun lisäsin ihan kunnolla laukkaa, jotta pääsimme linjan kuudella laukalla. Myös lyhentäminen onnistui, vaikka poni olikin aikamoinen energiapallo. Tätä tehtävää Hanna ei kuvannut, joten sitä ei videolla näy.

Loppussa Dani tuntui aivan ihanan vetreälle ja hyvin eteenpäin liikkuvalle. Tein muutaman kerran ravissa askeleenpidennystä, joka on minulla ratsastuksessa todellinen ongelmakohta. Rupean työntämään hevosta liikaa vartalolla eteenpäin ja samantien koko paketti sitten hajoaa käsiin. Nytkin Dani tarjosi nopeaa tikutusvaihdetta, mutta Hannan neuvojen avulla sain jonkinasteista pidennystä aikaiseksi ja ainakin kerran onnistuin todella hyvin! Olin aivan mielissäni, ja vaikka en edelleenkään saanut ponista irti todellakaan sitä mitä siitä voisi oikeanlaisella ratsastuksella saada, olin mitä tyytyväisin. Videolla näkyy yksi jonkinmoinen pidennyksen yritelmä, jota voi ehkä enemmin kutsua temponlisäykseksi...mutta yritys hyvä kymmenen vai miten se menee :D


Video on välillä hieman heiluva, koska Hannalla oli koira mukana, jota piti aina välillä komentaa ja kuvaamiseen keskittyminen oli siis ymmärrettävästi ajoittain hankalaa. Video on nopsasti koottu ja musiikin lätkäisin, minkä satuin nopeasti löytämään.
EDIT. musiikin kanssa tuli ongelma, joten jouduin vaihtamaan sen joksikin pianon pimputukseksi...mutta nyt pitäisi näkyä!
 

Nyt nukkumatti odottaa tai ainakin minä odotan sitä! Pahoittelen mahdollisesti sekavaa postausta, jossa en varmaan muuta hehkuta kuin että Dani oli ihana, mutta niinhän se onkin täydellinen ♥

74. Onnea Dani! :)

Niin kuin otsikosta jo varmaan kaikki ymmärsivät, tänään on Danin synttärit. Herra täyttää siis 17 vuotta! Numeroina se kuulostaa jo aika isolta, mutta eiköhän meillä ole vielä edessä monta onnellista vuotta :) Kuitenkin ponit, kun vaan pysyvät perusterveenä, elävät helposti 30 ikävuoden tuntumaan.

 Pikkuinen ihanuus

Tänään oli kiireinen ja ei niin paras päivä siihen asti, kunnes pääsin tallille. Dani hörisi mielissään kun hain sen tarhasta ja oli koko illan niin supersöpö että :3 Eilen olimme Anskun valmennuksessa, jossa mentiin puomeja sekä kavaletteja, ja niin minä kuin Danikin olimme aivan puhki valkan jälkeen. Oli kyllä taas yksi parhaista ja varsinkin opettavaisimmista tunneista ikinä, vaikka en ihan parhaimpaan suoritukseen päässytkään.
 Tänään päätin sitten tehdä vähän kevyemmän lenkin ja lähdin kentälle ilman satulaa. Olisin halunnut mennä kevyelle maastolenkille, mutta meillä ei ollut seuraa, joten en viitsinyt yksin lähteä. Sateen jäljiltä myöskin pelto oli niin märkä, että siinä ei uskaltanut mennä käyntiä lujempaa. Kenttä oli kuitenkin tosi hyvässä kunnossa, kun sateen jälkeen pinta oli mukavan pehmeä ja tasainen. Ratsastin hyvin yksinkertaisen "jumppatunnin" lähinnä pääty-ympyrällä taivutteluja sisään ja ulos. Vasen kylki oli selvästi jäykempi kuin oikea, mutta vaikeampaankin suuntaan poni yritti kaikkensa ja sain sen tosi hyvin läpi. Annoin Danin venytellä vähän pidemmällä kaulalla lähes koko ratsatuksen ajan, enkä vaatinut siltä mitään hirveän korkeaa muotoa. Dani oli kyllä aivan loistava ja pelasti taas ihanalla olemuksellaan koko päivän ♥

Tallissa pappa (voiko 17-vuotiasta kutsua papaksi? :D) sai sitten juhla-aterian: porkkanaa, melassia ja omenaa normaalien sapuskojensa jatkeena. Näytti maistuvan :)

Vielä vähän kisauutisia: minun piti lähteä sunnuntaina aluekisoihin Haapavedelle, mutta meille tuli kyytiongelmia, kun luulin ettei saataisi mistään lainaksi autoa. Loppujen lopuksi oltaisiinkin saatu Dani tutun traikussa kisoihin, mutta ilmoittautumisaika oli mennyt jo umpeen ja jälki-ilmoja ei oteta. Vähän kyllä harmittaa, kun en pääse helatorstaina Kalajoellekaan, koska sinnekin lähdössä ollut kaveri ei sitten tulekaan. Olisi vaan meillä kunnon vetoauto ja eihän se oma koppikaan pahitteeksi olisi... Mutta eiköhän noita kisoja vielä tule, ne ei todellakaan ole minulle mikään elämän tärkein asia. Seurakoulukisat on täällä Oulaisissa 4.6. joten niissä ainakin starttaamme.


Tänä iltana pitäisi saada vielä päntättyä uskonnon koealue päähän, lukeminen on tosiaan jäänyt vähän myöhäiseen... Mutta onneksi koerumba on jo loppusuoralla ja sitten, ah, peruskoulu is the end! :--) Ihan kulman takana kesäloma odottelee ja minäkin odotan sitä enemmän kuin mitään!

73. Lilith, ruma ankanpoikanen(ko?)

Heips!
Aikani postauksien tekemiseen on taas ollut todella rajallista ja sama meno taitaa jatkua, kun ensi viikollakin on kolmet kokeet! :( Ja kaikki aineet vieläpä sellaisia, että olisi vähän pakko saada hyvät numerot, ettei päättötodistukseen nyt aivan mielettömästi laske. Vaikka onnistuin kyllä jo viime viikolla reputtamaan totaalisesti matikan ja enkun valtakunnallisen, mutta mitäs pienistä... :D
Danille ei kuulu mitään ihmeempiä, kisojen jälkeen ei olla ehditty vielä ollenkaan hyppäämään ja muutenkin poni on saanut olla vähän kevyemmällä liikutuksella. Danista ei ole mitään uutta materiaalia, joten päätin tässä postauksessa muistella vanhoja aikoja ja kirjoittaa erikoispostauksen Lilithistä! Minulle tuli sitä niiiin ikävä, kun katselin taas Lilleröstä ja minusta tehtyä kuvakirjaa, jonka sain siskoltani synttärilahjaksi. Tästä postauksesta tulee muuten pitkä...

Mutta nyt asiaan.
Osa lukijoista varmasti muistaa pienen, pörröisen, valkoisen Lilith-ponin paremmin kuin hyvin ihan in real life. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä mistä on kysymys, joten kerron nyt koko tarinamme alusta asti. Perustietoa ja tiivistetyn stoorin voi tietysti lukea muita heppakavereita-sivun takaa.

 Lilith silloin kun sen tapasin.

Ensimmäisen kerran näin Lilithin kahden muun shettiksen kanssa tarhailemassa joskus aivan alkuvuodesta 2009 (yllä oleva kuva on luultavasti kesältä -09). Tuolloin olin itse pieni ratsastuskoululainen, kohta 12-vuotias. Kuljin jo silloin aina Hannan kanssa tallilla ja haaveilimmme yhdessä siitä, miten joskus laukkaisimme noilla poneilla pitkin peltoja. Enpä silloin voinut vielä aavistaakaan, kuinka lähellä unelmani toteutuminen oli.

Jossakin vaiheessa keräsimme sitten rohkeutta kysyä ponien omistajalta, voisimmeko alkaa hoitaa niitä. Lilith ja sen emä Sabina annettiin meille muutaman kerran harjattavaksi, mutta sen kummemmin emme niitä oikeasti "hoitaneet". Lilith oli jo 8-vuotias ja viettänyt koko elämänsä vanhan emänsä kanssa. Se oli täysin riippuvainen äitinsä seurasta, koska sitä ei oltu koskaan vieroitettu. Se joi edelleenkin maitoa. Muistan kuin eilisen päivän, kuinka täysin kouluttamaton Lilith-kakara kiskoi meitä hakiessamme poneja sisään...

 Tässä vaiheessa voisi muuten mainita, että näiden kimojen tammojen seurassa oli myös iäkäs pieni tumma shettis Lippa.

Jossakin vaiheessa talven/kevään aikana Lilith lähti emänsä kanssa koulutukseen toiselle paikkakunnalle. Minä ja Hanna emme tuona aikana muistaakseni juuri käyneet yksityistallilla. Sitten saimme kuitenkin noin kuukauden (?) kuluttua kuulla, että ponit ovat palanneet tallille. Menimme katsomaan niitä ja meitä odotti surkea näky. Kummatkin poneista olivat olleet toisella tallilla täysin laiminlyötyjä ja Lilihtin emä oli joutunut todella huonoon kuntoon. Ponit eivät olleet saaneet minkäänlaista koulutusta, kuten oli luvattu, ja ilmeisesti ne olivat ainakin välillä olleet vain teljettyinä sisällä. En kerro tarkemmin asiasta, koska en siitä niin varmaa tietoa tiedä ja haluan suojella toisten ihmisten yksityisyyttä.

Tämän laiminlyönnin seurauksena Sabina jouduttiin lopettamaan.

Kesällä Hanna alkoi hoitaa enemmän yksityshevosia. Kuljin aina välillä hänen mukanaan, mutta pääasissa olimme tallilla yhdessä lähinnä ratsastustunneilla. Joskus keskikesän paikkeilla Kira-niminen vanhempi ponitammma tuli sitten myyntiin ja Hanna sai näin ensimmäisen oman poninsa.

 Kira kesällä -09

Syksyllä Kira muutti Lastumäen tallille, eli samaan paikkaan Lilithin kanssa. Kävin hoitelemassa aika paljon Hannan kanssa Kirppua ja myös siskoni oli tuolloin useasti mukana tallilla.

 Joskus syyskuun tienoilla Lilithin omistaja kysyi, haluaisinko kokeilla ratsastaa Lilithillä. Mikä olisikaan ollut mukavampaa! Muistan kysyneeni, uskaltaako Lithillä ratsastaa maneesille (matka ehkä n. 300m), sillä tuosta lihavasta pikkuotuksesta oli vähän kaikenlaisia odotuksia ja puheitakin. Ihastuin ja rakastuin kuitenkin tuohon pieneen yritteliääseen poniin enemmän kuin mihinkään sitä ennen ja siitä se sitten lähti. 

 

Syksyllä menossa maneesille Hannan ja Kiran kanssa

Jonkin aikaa Lilith oli vain satunnainen ratsuni ja myös Hanna sillä välillä meni (tästä muistuukin mieleen eräs maastoreissu penkkatielle, mutta se onkin jo toinen tarina. :DD). Meidän lisäksi sillä oli jonkin verran ratsastanut yksi kokeneempi tyttö, mutta juuri mitään poni ei siis osannut. Pitää selässä (hyvällä tuurilla, tai niin ainakin sanottiin).
 Kilpailin Lilithillä ensimmäisen kerran todella pian ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen. Oli seuran mestaruuskisojen aika ja minä ilmoittauduin 50cm luokkaan muistaakseni yhden hyppykerran jälkeen (joka tosin meni ihan hyvin). Lilith ei ollut kuitenkaan millään lailla valmis kisoihin ja seuraukseni oli, että poni kielsi heti ensimmäiselle esteelle ja kolmannella esteellä kielsimme ulos. Yritin hypätä kolmatta estettä uudestaankin, mutta vaikka kuinka yritin laittaa ponia hyppäämään, se ei suostunut. Näin jälkikäteen nuo kisat naurattavat minua aivan hervottomasti, mutta kyllä silloin taisi hymy hyytyä :D

Syyskuun 21. päivä aloitin ylläpitämään tuota ankanpoikaa. Äitini mietti asiaa aika kauan ja ratsastuksenopettajani jopa kielsi minua ottamasta Lilihtiä, mutta onneksi pidin pääni ja tiesin, että tuosta pikkuisesta karvakasasta kehkeytyisi vielä tähtiponi!

Syksyn alkuaikoja

Lilith osasi kulkea alusta asti hyvin luonnollisessa peräänannossa. Minun ratsastukseni ei suoraan sanottuna tehnyt ponille mitään ihmeitä, ei tarvittu kuin kevyt käsi (tai siis minun tapauksessani löysä ohja...) ja luottamus, niin Lilith oli kuuliainen ja mitä ihastuttavin ratsu. En ollut oikeastikaan järin taitava ratsastaja, mutta istuntaani kehuttiin kumminkin usein ja se varmasti olikin ihan tasainen. Aluksi minulla oli aina mukana pitkä koulupiiska, mutta pian huomasin, että sitä ei tarvittu mihinkään ja sen jälkeen en tainnut koskaan ratsastaa Lilihtiä piiskan kanssa. Aluksikin raippa oli mukana vain muilta kuulemieni pukki-kertomuksien takia.

Lilith oli kaiken muun lisäksi karkailun mestari. Se hyppäsi tai ryömi tai läpäisi aidat kuin aidat ja monta kertaa sitä saikin metsästää pitkin maita ja mantuja. Tämä ärsyttävä tapa väheni kuitenkin pikkuhiljaa sitä mukaa, kun liikunnan määrä kasvoi.

Tammikuussa kisasin toisen kerran Lilihtillä. Siihen mennessä ponin kunto olikin kasvanut jo alkupisteeseen verrattuna paljon ja selvisimme 40cm (?) radasta yhdellä pudotuksella.

 toiset kisat tammikuussa

Talven 2009-2010 treenailin Lilithin kanssa ilman sen kummempia tavoitteita. Kävin edelleen viikottain tunneilla ja lopputalvesta uskaltauduin Lilithinkin kanssa tunnille. Opettajani (joka aiemmin jarrutteli Lilithin ylläpitoa), kehui ponin työmotivaatiota ja sen jälkeen en enää juuri ratsastuskoulun hevosilla mennyt. Minusta ja Lilithistä tuli parhaat kaverukset, unohtamatta toki Hannaa ja Kiraa, jotka kulkivat kanssamme. Lilith oppi olemaan mm. karsinassa ovi auki, vaikka lähdin toiselle puolelle tallia. Tuo vuosi 2010 tai paremmin sanottu se aika, jonka Lilithin kanssa vietin, on varmasti ollut elämäni parhaita aikoja. Ylä-astekin alkoi turvallisesti, kun siskoni asui vielä kotona ja kävi kanssani usein tallilla (hänkin vuokrasi sieltä yhtä hevosta).

Keväällä suoritin ratsastustunnilla helpon B:n Lilithin kanssa

Kevään edetessä ja kesän lopulta koittaessa aloitin Lithillä myös valmennukset. Kävimme lähinnä estereeneissä ja Lilith olikin siihen hommaan mitä paras poni! En muista, että se olisi koskaan kieltänyt erikoisillekaan esteille.

Kesällä pääsimme myös lähialueen seurakisoihin kaverini kyydillä, joka tuolloin asui vielä Oulaisissa.

 Ylivieskan kisoissa.

 Loppukeväästä siskoni sai järkkärin ja Lilthistä onkin valtava kasa kuvia kesältä -10. Harmi vain minulla ei ole niitä läheskään kaikkia omalla koneellani, mutta joka tapauksessa olen iloinen, että Lilithistä on jäänyt paljon muistoja :) Yllä olevat kuvat koulukisoista Nivalasta, joissa sijoituimme neljänsiksi he C -luokassa.

 Pyran 30v. juhlakisat, 70cm

Kuinka suloinen tuo poni olikaan! Mutta nyt tämä postaus on jo venynyt aivan epäinhimillisiin mittasuhteisiin ja minun pitäisi lähteä tallille, joten pitää alkaa lopettelemaan tämä mahdoton sanatulvani.

Kesä 2010 on todella mieleenpainunut. Kilpalin, reenasin ja erityisesti vietin aikaa tärkeimpien ihmisten ja eläinten kanssa ♥ Kesän lopussa aloin olla jo kuitenkin liian pitkä Lillerön selkään. Jouduin lopettamaan sillä ratsastamisen ja aloin etsiä itselleni uutta yllpitoponia. Syyslomalla kuvioihin astui Armi, mutta se onkin jo sitten ihan toinen juttu! Lilithin omistaja muutti ennen joulua toiselle paikkakunnalle ja nykyisin Lilith on ylläpidossa toimien tuntiponin virassa. Toivon todella, että se voi hyvin ja viettää heinäntuoksuisia päiviä siellä jossain!

Lisään tähän loppuun vielä joitakin kuvia tärkeistä hetkistä.

lentokone!

Nostan hattua sille, joka jaksaa lukea loppuun tällaisen jumbopostauksen! Nyt hoitamaan toista yhtä ihanaa ponia kuin tuo tuossa ylhäällä..se odottaa jo ->

P.S. Kommentit olisivat kivoja, teenkö samankaltaisen postauksen Armista?