24. vuoden vaihteen mietteitä

Vuotta 2011 on enää hetki jäljellä ja nyt onkin hyvä miettiä, mitkä ovat olleet vuoden kohokohtia ja minkälaisia tavoitteita asetan seuraavalle vuodelle.
Vuoden 2011 kohokohtia olivat oikeastaan kaikki kilpailut, joihin Armin kanssa osallistuimme. Tärkeitä hetkiä olivat myös enoni synttärijuhlat lapissa ja omat rippijuhlani (joku virstanpylväs jo sentään ohitettu :D). Käynnit siskoni luonna etelässä olivat todella hauskoja reissuja, toivottavasti niitä on tulossa lisää! Kesästä jäi ikimuistoisena mieleen Kalajoen heppojen uittoreissu ja muutamat käynnit kesämökillä. Syksyn kohokohta oli tottakai se, kun aloimme etsiä minulle omaa ponia! Ja parhaana mahdollisena joululahjana (varmaan aika monena tulevanakin lahjana) sain nyt sitten Dani-ponin. Aika, jonka olen viettänyt Danin kanssa, on jo nyt ollut todella muistorikasta ja ihanaa. Toivottavasti edessä on vielä paljon paljon iloisia hetkiä tulevina vuosina!

Maailman parhaalla laivamatkalla (menossa luokkaretkelle Ahvenanmaalle) kera ihanien tyttöjen :3
 

Minä ja Armi, Hanna ja Viivi
 

Muppe eli meidän pikku Miki-hauva :p Miki on aina vuoden kohokohta!:D


Muitakin ihania juttuja oli vuonna 2011 ja listasta tulisi varmasti aika pitkä, jos alkaisin ne kaikki tähän luettelemaan. Joten eiköhän jatketa kohti seuraavaa, vuotta 2012!


Tulevasta vuodesta odotan näin hevosrintamalla jossain määrin erilaista, kuin aikaisemmista vuosista, sillä onhan minulla nyt ikioma poni! :) Aina puhutaan tavoitteista, joten tässä niitä olisi nyt hieman tulevalle vuodelle:
- päästä kilpailemaan esteillä (miksei koulussakin?) aluetasolla
- kilpailla myös kouluratsastuksessa (edes kerran! :D)
- tehdä ainakin yksi tosi pitkä maastoreissu kesällä
- rapsutella ja lelliä Dania sopivassa mittakaavassa :D
- tehdä harjoitteita Danin kanssa myös maasta käsin
- puhdistaa varusteita useammin kuin vuonna 2011!
- hoitaa ja varsinkin harjata Mikiä enemmän
- pitää parempaa yhteyttä sukulaisiin ja tutustua niihin etäisempiinkin kavereihin paremmin

Oma vuoden vaihteeni on ollut hieman erikoinen, sillä yleensä olen ollut kaverilla yötä, mummolassa tai edes kavereitten kanssa ampumassa raketteja. Tänään olen viettänyt iltaa kotona, katsonut videoita Espanjalaisesta ratsastuskoulusta ja käynyt ihailemassa Mikin kanssa raketteja ulkona. (meidän hauva ei hätkähdä suuntaan eikä toiseen mistään jytinästä). Danin kävin päivällä hoitamassa ja ratsastin sillä ilman satulaa. Aluksi mikään ei tuntunut sujuvan, mutta loppuraveissa poni olikin yhtäkkiä ihanan rento ja liikkui mahtavasti! Ihana poni johon saan olla aina vaan tyytyväisempi <3

Mahtavaa, onnellista ja ihanaa uutta vuotta 2012 kaikille tasapuolisesti! :)

23. Vauhdikkaita päiviä

Miten päivät lomalla kuluu näin nopeaa? Vastahan se loma alkoi ja kohta on jo uusi vuosi! Kiva olis ollut vielä muutama viikko lomailla.. Mutta eiköhän se ole niin että uusi vuosi ja uudet kujeet, joten hyvillä mielin voi odotella vuotta 2012 :) Helmikuussa on ainakin tulossa hiihtoesteratsastuskilpailut, joihin aloitimme treenamisen tänään!

Tarkoitus oli lähteä tallille jo aamusta, mutta kuinka ollakkaan tallin pihassa oltiin noin klo 13.. Ratsaille ehdittiin kuitenkin hyvin valoisan aikaan ja kyllähän Dani-poni antoi oikein kunnon kyytiä pitkin peltoja! Ei ponilta ainakaan nopeutta puutu, ja jos Armi oli tosi vikkelä poni en kyllä tiedä mikä Dani sitten on :D Danilla on aiemmin menty pulkkaratsastusta, joten perässä kaahaileva hiihtäjä ei aiheuttanut sydämmentykytyksiä ponille, se liisi vain innokkaasti eteenpäin kuin höyryjuna! Siispä kisoja odotellessa ;)

Eilen olin Anskun estevalmennuksessa. Dani tuntui alusta asti mukavalta ja terhakalta. Jouduin tosin ensimmäisellä puomitehtävällä laittamaan ponia ihan kunnolla laukkaamaan maneesin ympäri, minkä jälkeen ei enää oikeastaan koko valmennuksen aikana tarvinnut pahemmin jäädä potkimaan eteenpäin.
Aluksi menimme siis kolmea puomia kaarevalla linjalla säädellen laukkaa reippaasta hyvin kootuksi. Tehtävä oli melko haastava, ympyrän kokoa oli vaikea säilyttää samaan aikaan kun poni yritti karata ulkolavalle ja hidastella takaisin matolaukkaan. Sain Danin kuitenkin aika kivasti koottua ja puomeille osuimme varsin hyvin. Dani on tarkka jaloistaan, joten sen kanssa on harvemmin puomeilla ongelmia.
Puomitehtävän jälkeen aloimme hypätä yksittäistä okseria. Se sujui ihan hyvin, mutta käteni eivät meinanneet millään pysyä oikealla paikallaan ja Armin kanssa tullut tapa "nostaa" hevonen yli esteestä tuli taas näkyviin. Lähdin siis kohottamaan Dania hyppyyn käsillä ja en osannut pitää hartioita rentona. Onneksi Ansku huomatti tästä ja sainkin nostamista vähennettyä jonkin verran valmennuksen aikana.

Hyppäsimme pientä rataa, jossa oli linja, sarja, kavaletti ja toinen kavaletti. Ensin esteet olivat varsin pieniä, ja vaikka minusta tuntui, että Dani liikkui jo tosi hyvää vauhtia Ansku huusi vain: "eteenpäin lisää! Vielä!" Kotona katsoin sitten videoita esteistä ja hieman laiskalta poni kyllä välillä näytti :D
Lopuksi hyppäsin radan vähän pitempänä, korkeutta oli isoimmissa noin 90cm. Dani toimi kivasti ja olin tosi tyytyväinen miten hyvin meillä sujui. Eiköhän me päästä vielä tulvaisuudessa kilpailemaan aluetasolle :) Sellaiset on ainakin tämän hetken tavoitteet.

Maneesikuvien laatu ei päätä huimaa :s Muutama rata tuli videolle, jospa saan itselleni kehiteltyä jostain editointiohjelman niin Danistakin saadaan videoita :)

Lopuksi vielä voisin esitellä Danin joululahjat:

 

Nämä otsapannat sain ihan "virallisesti" joululahjaksi, ensimmäisen täysin yllättäen enolta ja toisen siskolta, kun sitä toivoin :) Kummastakin tykkään ja nyt on kultaisia pantoja kaksin kappalein! (Danilla on kultaiset kuolaimet niin pitihän sille saada sävyyn sopiva otsapanta!)
Dani sai myös pää-ja kavioharjat söpöinä pinkin sävyisinä :D Harjoista ei valitettavasti löytynyt kuvaa.
Itse ostin vielä näiden lisäksi joululahjarahoilla Danille kaulakappaleellisen, ihanan paksun Hansbon sinisen fleeceloimen. Oulun ratsumestareilla oli loimet alennuksessa, niin pakkohan se oli ottaa mukaan! Loimestakaan ei löytynyt kuvaa, joten saatte kuvitella mielessä paksun ja pehmeän, tummansinisen loimen hopein reunanauhoin :D
Nyt Danilta pitäisi löytyä kamppeita vaikka kokonaiselle hevoslaumalle ja saakin löytyä, sillä näin joulualennuksissa tuhlanneena olen nyt täysin matti kukkarossa eikä rahaa siis ole mitään ostaakkaan! Bootsit pitäisi kyllä kaikesta tuhlailusta huolimatta hankkia..


Huomenna on Danilla tiedossa palauttelulenkki tämän päivän kurvailusta ja ensi viikon alussa toivon mukaan taas valmentaudutaan :) Minulla ei ole sen kummempia suunnitelmia vuoden vaihteelle, joten ajattelin viettää iltaa tallilla ja käydä vaikka koiran kanssa yölenkillä ihailemassa raketteja. Onneksi Miki ei niitä pelkää!

Oikein mukavia vuoden 2011 viimeisiä hetkiä kaikille ja onnea seuraavalle vuodelle!

22. Suklaaponi taas vauhdissa!

Pitkääkin pitemmän tauon jälkeen palasin vihdoin blogin pariin! Ja mikäs sen parempaa, kuin maailman parhaiden uutisten kera. Olen nimittäin saanut joululahjaksi ikioman ponin, Danin :) Suklaaponien tarina siis jatkuu tämän suloisen herrasmiehen kanssa.. Toivottavasti edessä on unohtumattomia päiviä Danin kanssa niin maastopoluilla, maneesin suojissa treeneissä kuin kisakentillä! Blogiani jatkan samaan tapaan kuin Armin kanssa, tosin toivon saavani tänne rutkasti enemmän kuvia ja videoita. Koko elämääni en aio varmasti nettiin jakaa ja kirjoitankin Suklaaponeja omaksi ilokseni :) Tietysti on mukavaa, jos lukijatkin viihtyvät postauksieni parissa.

Sundancer eli Dani on ollut minulla nyt reilun kuukauden, sain ponin nimittäin koeajalle ennen ostopäätöstä. Danista ei ole siis ehditty ottamaan vielä juuri ollenkaan kuvia, tässä yllä jouluaattona napattuja otoksia ponien kirmailuista.

Tuuppailua maneesissa tältä illalta.

Koitan jatkaa blogia nyt aktiivisesti tästä eteenpäin ja toivottavasti saan Danista pian lisää materiaalia. Jospa joku lukija löytäisi vielä tiensä tänne ja kertoisi olemassa olostaan! :)

21. Hyvästit

Olen viime viikot ollut varmasti maailman surkein postaaja. Haluan pyytää anteeksi, että en ole kirjoittanut blogia, mutta aikaa eikä minkäänlaista ideaa postaamiseen ole vain yksinkertaisesti ollut.

Armi lähtee huomenna kotiin. Itse en vielä oikeastaan tajua asiaa. Poni, jota on hoitanut vuoden päivät, tuntuu niin itsestäänselvyydeltä, että tuntuu aivan tosi kummaliselta ajatella... että se on pian poissa.

Eilen oli minun ja Armin viimeinen yhteinen valmennus. Mintin kouluvalkka, joka meni kyllä tosi hyvin. Tänään ratsastan vielä kunnolla Armilla, huomenna käyn sitten ilman satulaa jotain höntsäilemässä..viimeisen kerran.

En tiedä, haluanko kirjoittaa blogia sitten kun Armi lähtee. Voi olla, että laitan blogin tauolle, mutta kyllä vielä palaan jossakin vaiheessa! Mutta katsotaan nyt mitä tässä vielä sattuu ja tapahtuu :)

Maanantaina Sonja oli taas kuvailemassa meitä, mutta en ole vielä ehtinyt saada kuvia. Joten mitään uusia kuvia ei tähän ole :/

 

20. valmennusta ja puskaratsastelua

Alkuviikko harrastettiin Armin kanssa puskaratsastelua. Keskiviikkona vähän enemmän tosissaan, mentiin paljon käyntityöskentelyä puomeilla. Sain Armin liikkumaan jopa ihan hyvin, vaikka sen käynti onkin sellaista melko säälittävää töpöttelyä.

Torstaina oli sitten vuorossa Paavon estevalmennus. Oli vähän outo olo, kun ajattelin, että olen ehkä Armilla viimeisessä Paven valkassa. Toivottavasti päästään kumminkin vielä viimeisellä yhteisellä viikolla valmennukseen.

Armi oli melkoinen aikapommi - se on todella harvoin ollut noin kuuma hypätä! Jouduin ottamaan välillä melko isoja pidätteitä, että sain ponin pysymään hanskassa. Onneksi se ei silti mitenkään mahdottomaksi ruennut, vaikka kerran tarjosikin melkoisen pukin esteen jälkeen :D Oikeastaan ylimääräinen virta ei haitannut juuri mitenkään, päästiin paljon parempiin paikkoihin esteille (Armin tapauksessa enemmin kauaksi). Itse meinasin kyllä useampaan otteseen jäädä hypystä jälkeen, kun poni tarjoili sellaisia loikkia. Pukista melkein tuiskahdin alas, mutta sain viime tipassa korjattua tasapainon.

Tällä kertaa sain jopa valmennuksesta kuvia! Harmi vaan ilta pimeni nopeasti ja sen takia kuvien laatu ei ole mikään paras :/ Luulisin, että katsotte silti mieluummin kuvia kuin luette sepustustani valmennuksen kulusta ? Kummin vain, lisään tähän nyt muutaman otoksen ja myöhemmin valmennuksesta saadut videotkin tulevat varmaan esille. Kuvista kiitos Sonjalle :)

Tänään (lauantaina) ratsastin Armilla pikaisesti koulua maneesissa. Taas ilman satulaa ja taas liian pikaisesti, mutta kello oli jo tosi paljon ja oli niin kylmäkin, että pitempään ei voinut jäädä. Armi toimi ihan huippuhyvin ja olisin mielelläni ratsastanut sillä pidempään. Itku oli kurkussa, kun matkalla takaisin talliin mietin, että kohta ei ole enää ihanaa pikku Armia, joka on niin superihana :( Toivottavasti löydän jonkun mukavan uuden heppakaverin vielä tämän vuosisadan puolella! Nyt vain tuntuu ihan tyhmältä ajatella jotain uutta hevosta, kun kaikki menee niin hienosti suklaaponini kanssa.. Mutta sellaista kai tämä elämä sitten on.

19. luokkavoitto ja sokkoratsastusta

Sunnuntai aamuna starttasimme tallin pihasta kohti Kujalan tallin seuraestekisoja. Poni meni koppiin ihan innoissaan ja yritti epätoivoisesti syödä uuden matkakaverinsakin heinät.. Ketju ei kuitenkaan Armin harmiksi riittänyt siihen touhuun :)

Ensimmäinen vastoinkäyminen sattui sitten vain muutaman vaivaisen kilonmetrin päässä kisapaikasta: tunnettu hajamielisyyteni pääsi vauhtiin, tällä kertaa olin unohtanut saappaat tallille! Siinä vaiheessa meinasi jo yleensä hyvät kisahermoni pettää, mutta onneksi en alkanut sen pahemmin asiasta vouhkaamaan. Perillä olisin sitten voinut ratsastaa kumisaappailla (joka olisi tietysti ollut aika noloa..), mutta onneksi puolituttuni ko. tallilta oli tositosi ystävällinen ja antoi minulle lainaksi kalliit nahkasaappaansa! Hänellä kun on kahdet kappaleet. Näin siis selvisin saapasongelmasta.

Ratsastin kisoissa luokat 65cm ja 85cm, arvosteluna kummassakin 367.1. Ja sehän siis tarkoittaa, että puhtaan perusradan jälkeen jatketaan toiselle vaiheelle, jossa aika ja virhepisteet ratkaisevat.

tekstiin liittymätön kuva

Armi oli verryttelyssä ihan hyvä, en ehtinyt ottaa montaa hyppyä, mutta se ei haitannut kyllä yhtään. Katsoessani minua ennen hypännyttä ratsukkoa päätin, että nyt ratsastaisin kyllä tosissaan aikaa toisella vaiheella. Sanoista tekoihin: ratsastin luokan nopeimman ajan ja nappasimme näin ensimmäisestä luokasta voiton! :) Eihän siinä muuta voinut kuin hymyillä. 

Kisat olivat melko pienet ja niinpä odotteluaikaa seuraavan luokan alkuun ei ollut kauaa. Nyt radalla oli lisää erikoisesteitä, mutta niistä mielestäni vaikeimman Armi ylitti vähän tuuppaamalla tosi hienosti. Este oli radan toinen este, pysty, jonka alla oli kaksi toisistaan erillä olevaa muuripalikkaa.

Perusrata sujui sitten hyvin loppuun asti KUNNES surkea vanha kypäränrääpäleeni päätti tehdä tosi inhottavan tempun... Uusinnassa pyysin Armia taas kunnolla eteenpäin ja ratsastin lyhyet tiet. Armi toimi kivasti ja kaikki näytti hyvältä aina sarjalle asti. Sarjalle mennessä kypärä oli valunut jo melko pahasti silmille, mutta näin sentään vielä mihin olin ratsastamassa. Sarjan jälkeen kypärä oli kuitenkin jo melkein tipahtamaisillaan päästä (kuulostaa tosi hullulta) ja en yksinkertaisesti nähnyt mihin ratsastin! Tiirailin viimeisen esteen suurin piirtein näkökenttään, mutta jouduin täysin luottamaan Armin arvioon hyppypaikasta. Etäisyydestä kun minulla ei ollut mitään hajua. Niinpä päädyimme ilmeisesti aika pohjaan esteelle ja puomi pamahti alas... Siinä vaiheessa ei enää oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa, mutta vaikka sijoitus toisesta luokasta jäikin siis saamatta, ratsastin joka tapauksessa nopeimman ajan. Joten voitto olisi tullut siitäkin ellei tämä ihana kypäränretjake olisi päättänyt estää näkemistäni..

Reissu oli lukuunottamatta hampaan koloon jäänyttä kypäräfiaskoa erittäin onnistunut ja jos se oli minun ja Armin viimeinen kisa, sitä on kyllä ilo muistella :)

Hanna kuvasi luokat videolle, mutta en tiedä saanko niitä milloinkaan itselleni, kun ne ovat toisen kamerassa. Kuvaajiakaan ei ilmeisesti ollut, tai ainakaan netistä en ole vielä yhtään kuvaa löytänyt näistä kisoista.

18. when it is true

Tämä postaus on ainakin jossain määrin hieman erilainen.. Oma fiilis on melko surkea ja hieman hämmentynyt. Tänään nimittäin tuli todeksi se, että Armi lähtee kotiin 1.10. Sen ei sinänsä pitäisi olla mikään yllätys, näinhän lukee sopimuksessakin. Mutta olin jo alkanut haaveilla, että Armin omistajalle sopisi ylläpidon jatkaminen. Varsinkin, koska äiti ja talliporukka tuntuivat olevan kaikki sitä mieltä, että totta kai Armi voisi vielä jäädä minulle. Tietysti ymmärrän (tai ainakin yritän ymmärtää) Armin omistajaa, varmasti haluaisin omallakin kohdalla ylläpidossa olleen hevosen pian takaisin. Mutta vaikka tiesin, että on melko suuri epätodennäköisyys suklaaponini pidempiaikaisesta jäämisesta, puhelun jälkeinen olo oli kuin joku olisi läiminyt pitkin kasvoja.

Armi on niin superhieno, kiltti ja kaikin puolin kultainen luonteeltaan! Kuka haluaisi menettää niin ihanan ystävän? Ei kai kukaan. Harmi vain minulla ja monilla muilla joilla ei ole mahdollisuutta saada omaa hevosta, elämä on usein tällaista. Juuri kun kaikki on kohdallaan ja olisi valmis kisaamaan vaikka jokaisessa kilpailussa, joutuu luopumaan. Erityisesti luopumaan tärkeästä ystävästä, viis niistä kilpailuista!

© Tarja Kiviranta

Nyt minulla on vielä kolme viikkoa yhteistä aikaa Armin kanssa. Toivottavasti ehditään tehdä vielä vaikka mitä kivaa. Ainakin huomista odotan innolla, vaikka samalla vähän jännityksellä.. Mutta enpäs vielä kerro mitä on luvssa ;)
Enää olo ei ole niin kamalan surullinen kuin puhelun jälkeen. Luultavasti pillitän vielä useampaan otteeseen, mutta nyt on parempi keskittyä tähän hetkeen ja nauttia yhdessäolosta kun se on mahdollista! Armin omistaja lupasi, että saan käydä ratsastamassa Armilla kotitilalla ja mahdollisesti kilpaillakkin, ainakin jos seuramme järjestää mestaruuskisat. En vain oikein tiedä olenko innostunut ratsastamaan enää sitten Armilla, kun se ei ole omassa hoidossani. Se voisi vain vaikeuttaa luopumista. Tai en tiedä. 


Joka tapauksessa tulevaisuuteni hevosten kanssa on nyt hieman huteralla pohjalla. Tällä hetkellä uusi hevonen tuntuu kaukaa haetulta ajatukselta, vaikka jokin pieni sisälläni odottaa jo uuteen kauraturpaan tutustumista ja uusia haasteita.
No, antaa elämän nyt viedä ja katsoa mitä tulevan pitää.

17. muistoja kesästä

Niin kuin otsikko jo kertoo, aion kirjoittaa parhaimmista hetkistä kesällä. Halusin tehdä tällaisen postauksen, koska minulla ei ole uutta kuvamateriaalia eikä muutenkaan oikein inspistä kertoa, mitä ollaan lähiaikoina Armin kanssa touhuttu.

Kesä 2011 vierähti luultavasti nopeammin kuin yksikään kesä sitä ennen! Tai siltä se ainakin tuntui. Taisin olla koko ajan jossain menossa, koska kun jälkikäteen mietin, tuntuu, etten ehtinyt tekemään kesällä mitään. Mutta todellisuudessa asia taisi olla ihan toisin.

Kesä oli erityisen opettavainen ja hurjan lämmin. Armin kanssa olisin halunnut kisata ja olla muutenkin enemmän, vaikka hoidinkin sitä päivittäin. Kuitenkin kaksi viikkoa Armi oli kotonaan laitumella ja minä niistä toisen viikon riparilla. Sen ajan olisin mieluiten ollut myös ratsastamassa..:)

Katselin äsken läpi monta kansiollista kuvia, ja minua harmittaa, kun kesältä ei ole esim. kuvia niistä ihanista lämpimistä päivistä, kun laukkasimme pelloilla ilman satulaa.. Mutta onneksi jotakin on sentään saatu talletettua.

Kalajoen kisat eivät oikeastaan kuuluneet kesälomalle, mutta kesään kuitenkin, sillä ne kisattiin viimeisenä kouluviikkona. Nämä kilpailut olivat minun ja Armin ensimmäiset kisat. Päivä oli harmaa ja ilmassa oli pieni sateenuhka, mutta selvisimme kastumatta. Itseäni jännitti ensimmäisiin kisoihin lähteminen, varsinkin, kun minun ja ex-ylläpitoponini Lilithin ekat kisat olivat kaikkea muuta kuin hieno kokemus.. Armi käyttäytyi kuitenkin kisapaikalla kuin parhaankin opetusmestarin tapoihin kuuluu ja kaikki pelkoni osoittautuivat turhaksi. Kummatkin luokat, 65cm ja 85cm menivät todella hyvin ja kisoista minulle jäi loistava fiilis. Tämä kokemus antoi minulle rutkasti lisää itsevarmuutta ja luottamusta Armiin.

Valmennukset ovat tottakai olleet myös kesän tärkeitä hetkiä! Yllä oleva kuva on otettu Merin valmennuksesta. Olisin toivonut kesälle ehkä lisääkin valkkoja, niitä oli minusta esimerkiksi vuotta 2010 vähemmän. Yksi parhaiten mieleen jääneistä kerroista on juuri Merin valmennus alkukesästä (kuva ei liity siihen). Olin valkassa Hannan kanssa kahdestaan ja hyppäsimme yksittäistä estettä, joka oli kahdeksikon keskellä. Lopuksi Meri sitten nosti estettä ja viimeisenä hyppäsimme oikeasti jo aika jättimäisen okserin! Muistan sen tunteen, kun katsoin estettä ja pala oli nousta kurkkuun.. Puomit olivat melkein tolppien viimeisissä rei'issä! Vaikka Ateljeella tolpat ovat kyllä aika pieniä.

kuvannut Tarja Kiviranta

Haapajärven ponimalja on yksi parhaiten mieleen jääneistä kokemuksista, tottakai! Kisasimme tuolloin sateisella ilmalla luokat 70cm ja 80cm ja sijoituimme ponimaljassa kolmanneksi! Jouduimme odottamaan kisapaikalla tosi pitkään, ennen kuin tulokset julkaistiin. Kyllä olisi harmittanut jos emme olisikaan sitten pärjänneet. Armi ei ollut Haapajärvellä parhaassa mahdollisessa iskussa ja tuskin olisimme pärjänneet, ellei suurin osa 80cm luokassa hyppäävistä olisi kieltänyt radalta ulos. Onneksi Armi on yleensä aina varma ylittäjä ja ylemmässä kuvassa oleva laine-este oli juuri todella monien kilpailijoiden kompastuskivi. Armi ylitti esteen ilman mitään ongelmia. Noista kisoista jäi kyllä tosi hyvä mieli, ansaitsin samalla ensimmäisen rahavoittoni estekisoista ;)

Tämä(kin) kuva taitaa löytyä tuosta paljon kuvia sisältäneestä postauksesta Merellistä elämää. 

Tuskin paremmin voi viettää viimeistä lomapäivää kuin uittamalla hevosia Kalajoen rannalla? Omasta mielestäni parempaa tapaa tuskin löytyy :)! Armi oli tosi rohkea vesipeto, se meni syvällekkin veteen nätisti kehottamalla. Itsellä oli tosin vielä tuo hevosen-viereen-liukuminen -tekniikka vähän hukassa. Märkiä siis oltiin koko konkkaronkka, mutta hauskaa oli ja suosittelen jokaiselle joka ei ole vielä vastaavaa kokenut! :D

Ja vielä loppuun Armin kesäpose :)

16. taukoa..

Anteeksi ihan kamalasti kun en ole näin moneen päivään kirjoittanut! On ollut koko ajan kiire koulun ja muidenkin juttujen takia, ja sitten kun olen ehtinyt istahtaa koneelle, ei ole ollut mitään inspiraatioita tulla kirjoittamaan. Nytkin on sellainen fiilis, että postaukset voivat olla lähiaikoina melko harvassa. 

Tässä välissä olen ehtinyt käydä jo huippukivalla luokkaretkellä Ahvenanmaalla ja siitäkin huolimatta ratsastaa jo monta kertaa sitten viime postauksen! En muista juuri mitään ratsastuksistani ennen viime viikkoista reissua, joten en ala niistä mitään nyt kertomaankaan. 

Eilen kävin ratsastamassa Armilla koulua. Poni oli ihan kiva, mutta vaikutti vähän tympääntyneeltä työntekoon ja heittikin muutaman protestipukin! Menin paljon suoralla uralla tempon muutoksia sekä pääty-ympyröitä. Armi painoi tavallista enemmän kädelle ja tuntui aika raskaalta suusta, mutta sain sen toimimaan kuitenkin ihan ok. Luultavasti Armi kaipaisi kunnon maastolenkkiä! Kotonaan se maastoilee useita kertoja viikossa, mutta meillä maastoilut ovat lähinnä pelloilla menemistä, jotka nekin aika harvassa. En edes muista milloin viimeksi kävimme jokirannan hiekkatiellä ratsastamassa, joka on ehdottomasti mukavin reitti täälläpäin. Sinne päästäkseen on kuitenkin kuljettava melko pitkästi tavallisia asfalttiteitä, ja tähän aikaan vuodesta paljon pörräävät mopot ovat Armille kauhistus..
Ratsastin ponia eilen noin tunnin ja lopulta se alkoi tuntua oikein mukavalta. Ei parhaalta mahdolliselta, mutta kuitenkin ihan hyvältä. Niinpä sain lähteä iloisena talliin :)

Saattaa olla, että pidän nyt blogissa vähän taukoa. Ei ole oikein aikaa kirjoittamiseen ja muutenkin tuntuu typerältä postata kuvattomia, lyhyitä tekstejä :s Joten älkää siis ihmetelkö, jos postauksia ei nyt näy! Palaan ehkä jo huomenna tai kenties en koskaan.

P.S. Olen nyt päättänyt, että aion kysyä Armin omistajalta, olisiko hän valmis jatkamaan ylläpitosopimusta! Joten mahdollisesti meidän seikkailut jatkuvat vielä ensi kuuta pitempään :)

15. esteitä, esteitä

Tuskin olen koskaan ollut yhtä märkä ja likainen, kuin tänään kun tulin tallilta kotiin! Koko päivän on satanut ja kaikki näyttää harmaalta ja surkealta..

Myös eilen Huttusen Paavon valmennuksessa satoi jossain määrin, mutta ei yhtä paljon kuin tänään. Kerronkin ensin eilisestä valmennuksesta.

Armi oli tosi tosi hyvä valkassa! Se hyppäsi energisesti, mutta ei mitenkään liian innokkaasti vaan sopivalla tarmolla. Yhden kerran sain vähän ihmetyksen aihetta, kun Armi ihan tapojensa vastaisesti meni ohi yhdestä aivan tavallisesta okserista. Olin vain vähän että mitäs nyt, mutta kun tultiin uudestaan este ylittyi ihan hyvin eikä sen jälkeen tullut enää yhtään kieltoa. Ilmeisesti Arskaa pelotti ihan kamala mittakeppi, joka nojasi estetolppaan... Vaikka hypättiin kyllä paljon vaativampiakin esteitä, hattivatti-portti, talo, polle-portti yms. Mutta mittakeppi oli Armin mielestä vissiin tosi hurja! 

Paavo kehui meitä, että ollaan kehitytty talvesta tosi paljon. Armi hyppää nykyään innokkaasti ja Paavon ei tarvinnut tällä kertaa kuin ehkä kahdesti huuta: "Tehokas laukka!" Aiemmin tätä on kuulunut joka valmennuksessa varmaan miljoona kertaa. Joten voin kyllä olla tyytyväinen, edistystä on tapahtunut ja tietysti olen sen itsekkin huomannut :)

Tänään oli sitten kotoisien drive-in harjoituskisojen vuoro. Jos joku ei tiedä, niin näissä kisoissa jokainen siis saa valita hypättävän estekorkeuden ja kisoihin voi ilmoittautua vaikka paikan päällä. Virheettömästä radasta palkitaan heti suorituksen jälkeen ruusukkeella.

Tänään paikalla oli vain tuttuja, suurin osa samalta tallilta jossa Armi asustaa. Eli pienet kisat oli kyseessä, mutta kokemushan sekin on :) Rata oli tosi kiva ja Armi hyppäsi hyvin huolimatta karseasta ilmasta. Onneksi meidän kenttä pysyy hyvänä melkein millä sateella tahansa, ja nytkään kahden päivän jatkuva sade ei vaikuttanut pahemmin pohjan kuntoon. 

Verryttelin Armia aika paljon ennen 70cm (siihen nähden mitä yleensä verkkaan kisoissa). Armi oli ihan ok, mutta vähän painoi ohjalle ja yhden kerran painoi päänsä alas esteen jälkeen ja jotakin pukittamisen tapaista yritti tehdä. Itseä vain lähinnä nauratti selässä ja tuota lukuun ottamatta Armi hyppäsi kyllä hyvin.

En tiedä onko mun kypärä yhtäkkiä jotenkin löystynyt, mutta se ei millään meinannut pysyä päässä 70cm radalla! Valui vain mukavasti silmille ja hyvähän siinä oli sitten yrittää nähdä mihin seuraavaksi pitäisi mennä.. Kypärä ei onneksi kuitenkaan lopullisesti pilannut suoritusta, sen takia tultiin vain talo-esteelle vähän huonosti ja hyppy oli vähän tasapainoton. Muuten rata oli ihan hyvä, ei mikään super kumminkaan. Ruusuke kuitenkin :-)

Ennen 90cm otin vain muutaman hypyn. Kerran Armi tiputti pystylle verkassa, mutta muuten hyppäsi puhtaasti ja hyvin esteet sen pari kertaa. Siitäkin huolimatta, että ne olivat ilmeisesti lähempänä metriä.

Radalla Armi oli sitten superhyvä! En saa yhtäkkiä mieleen, milloin se olisi viimeksi hypännyt yhtä hyvin! Varmaan Kalajoen kisoissa silloin melko kauan sitten.. Ainut este, jolle tultiin vähän huonoon paikkaan, oli ensimmäinen pystyeste. Sen jälkeen sain Armin tuotua joka esteelle hyvään ponnistuspaikkaan ja sain säädeltyä sen laukkaa tosi hyvin! Olin tosi iloinen, kun rata meni niin hyvin! :) Erikoisesteet, eli polle-portti, talo-este ja hattivatti eivät tuottaneet minkäänlaista päänvaivaa. Armi laukkasi radan tehokkaasti ja ongelmitta. Vitsit voin taas olla pikku suklaaponista niin niin ylpeä! <3

Harmillisesti en saanut radoista yhtäkään kuvaa tai videota, mutta eihän se ole pääaisia. Tänään kuitenkin harmaasta päivästä huolimatta tulin kotiin kahden ruusukkeen kera :) Lisäksi kylläkin kylmissäni, märkänä ja likaisena tehtyäni vielä kahden hevosen hommat kisojen jälkeen.. Mutta eipä tuo päivää pilannut.

P.S. Huttusen valkasta otetuista videoista yritän lähipäivinä väsätä jonkinlaisen koosteen. Kunhan vain ehtisin..

14. merellistä elämää

Tämä postaus kertoo pääasiassa kuvin maanantaipäivästä. 

Kukaan ei tietenkään tiennyt, että koulu on taas alkanut.. Mutta viimeinen lomapäivä vietettiin Hannan ja heppojen kanssa Kalajoen rannalla! :) Tuskin mikään voisi olla mukavampaa kuin aurinkoisena ja lämpimänä päivänä uittaa hevosia. Armi ja Viivi olivat molemmat tosi rohkeita menemään veteen ja Armin kanssa onnistuin jopa vähän uimaankin! Tosin se taito oli kyllä vielä hieman hakusessa, tupsahdin veteen kun yritin hienosti liukua ponin sivulle itse uimaan.. Mutta "pienestä" kosteudesta huolimatta oli kyllä ihan huippukivaa!
Turha enempää selitellä, noin 200 kuvaa ja tässä niistä parhaat kertovat varmaan paremmin kuin tuhat sanaa, kuinka hauskaa meillä olikaan :D

Siinäpä olisi muutama kuva! Tänään olikin sitten Paavon estevalmennus ja huomenna täällä harkkaestekisat, mutta niistä kerron myöhemmin lisää. Valmennuksesta en saanut kuvia, mutta Hanna kuvaili videoita, joten niistä ajattelin tehdä jonkinlaisen koosteen kun vain suinkin ehdin! Nyt on aika melko tiukilla, tuleva viikonloppu täynnä kaikkea ja talli-sekä kouluhommat pitäs hoitaa. Mutta toivottavasti ehdin jossain välissä päivittämään myös blogia.