52. talvikuvia

Kisakuvat ovat nyt minulla (mikäli niitä ei tule enää lisää?). Lisäksi sain myös muutamia kauan sitten kuvattuja otoksia toosi kylmästä talvipäivästä. Tässä siis pieni kuvapostaus, kiitos Tiinalle ja Sonjalle kuvista! :)
Kuvat ovat aika pieniä, joten kannattaa painaa kuvaa niin se aukeaa hieman isompana!

 Dani liitelee hangen päällä

 Söpö Dani ja jäätävän kylmä päivä

 Verryttelyä hiihtiskisoissa

 Danin rodeo-näytös kisaradan alussa

 vihdoin radalla!

 Kuikuilija

 Vauhtia!

 Poni lentää ja minä istun selässä kuin jauhosäkki

Sonja hyppyrillä!

 

51. Danin kisapäivä

Olen jo jonkin aikaa ajatellut päästää Danin näppäimistön ääreen kertomaan meidän jostain tempauksesta ja mikä voisi olla siihen parempi hetki kuin ensimmäinen yhteinen kisapäivämme? :) Eipä siinä muuta kun päästetään Dani vauhtiin..

Hirnauskis!
Täällä kirjoittaa Dani, iloinen vaikkakin kisojen jäljiltä vähän väsynyt poniherra. Vihdoinkin pääsin itse kirjoittamaan teille tänne omalle sivulleni, kun aina tuo ihmiseni on saanut sanella tekstinsä!
 No mutta asiaan. Tänään oli ihan erityinen päivä, huomasin sen jo aamulla kun ihmiseni ystävä kävi ruokkimassa ja viemässä minut pihalle. Häntä jännitti jokin jo silloin ja asia selvisi hieman myöhemmin, kun omistajani haki minut tavallista aiemmin sisään. Oli hiihtokisapäivä! Ystäväni Viivi oli myös hieman hämillään kaikesta touhotuksesta, mutta yhdessä me päätimme olla kuitenkin stressaamatta ja annoimme ihmisten pukea meidät tavattoman huolellisesti. Sain jopa karvaan kiillotusainetta ja oikeastaan minusta tuli tosi tyylikäs herrasmies tummansinisessä huovassa ja pinteleissä!

Tiesin jo mitä odottaa, kun ihmiseni sitten ohjasi minut hiihtäjä perässä alas peltoaukealle. Siellä kisarata oli odottamassa esteineen ja muine ihme härpäkkeineen. Tuttu rata oli aidattu oudolla lepattavalla nauhalla, jota minä vähän jännitin mutta voitin kuitenkin pelkoni. Enhän halunnut näyttää Viivin silmissä pelkurilta!
Hetken kisa-alueella pyörittyämme ratsastajani ohjasi minut sisään radalle. Käännöksissä oli kummallisia mustia renkaita, mutta ihmiseni ei antanut minun hidastaa vauhtia ja ohitin kummajaiset sitten kiltisti. Silloin radalla oli myös muita hevosia ja halusin vähän väliä katsella, olihan Viivi näköpiirissä. Hyppäsin myös omistajani pyytäessä muutaman esteen ja ratsastajani vaikutti hyvin tyytyväiseltä. Minua vain vähän harmitti, kun en saanut vielä laukata täysillä!

Hieman myöhemmin hiihtäjäni jäi minun kanssa radan ulkopuolelle ja oma ihmiseni meni Viivin taakse suksille. He olivat vähän aikaa ihan kolmestaan nauhojen sisäpuolella ja tammani laukkasi tosi lujaa! Ihme kyllä omistajani huusi radan alkupuolella, että vauhtia pitäisi lisätä, mutta olivat kaksijalkaiset silti ilmeisesti ihan tyytyväisiä. Kun Viivi sitten pääsi takaisin luokseni, selässä oleva Hanna lähti sen kanssa heti takaisin tallille.
Jäin ilman kavereita odottelemaan vuoroani, jonka hoksasin lähestyvän. Ratsastajatyttöni nousikin taas pian uudestaan selkään ja kävin joidenkin outojen kaverusten sekä parin tutun kanssa vielä reitillä pyörimässä. Hyppäsin myös gasellin tavoin hirvittävän heinäpaaliesteen, joka ainakin minun mittakaavassani oli tosi suuri! Omistajani ohjaili minua hetken, mutta kohta olin kuulema lämmennyt tarpeeksi (mitä se ikinä tarkoittaakaan) ja poistuin portille odottelemaan. Se vasta olikin pitkäveteistä hommaa, vaikka yllättävän pian ensimmäinen kaverus joutuikin radalle.


Kohtapuoliin kuuluttaja sanoi minun nimeni ja ihmiseni kehotti minut radalle. Minua ei kuitenkaan homma kiinnostanut enää tippaakaan ja lisäksi takapuoleni päälle oli liinoista tehty ärsyttävä solmu, josta hiihtäjä sitten roikkui. Sitä ei ole ollut aiemmin, mutta joku outo nainen kävi sanomassa, että semmoinen kannattaisi laittaa. Niimpä tyttöni sitten solmi vetoliinat yhteen. Minua ei olisi pätkääkään huvittanut laukata ja kun ratsastaja selässä antoi minulle sitten laukka-avut, päätin tehdä oikein kunnon yllätyksen ja heittää hänet jättipukeilla selästä! Harmikseni hän ei kuitenkaan tippunut ja yritin karistaa häntä uudestaan. Ensimmäinen este häämötti jo edessä ja ratsastajani komensi minua kovasti, että saisi minut ohjattua esteelle. Samassa tajusinkin, että olimme jo aloittaneet suorituksen ja päätin sitten luovuttaa ja jättää rodeo-esityksen myöhemmälle, kun muistin ihmiseni lupaamat porkkanat tallissa. Niinpä liitelin sulavasti ensimmäisen esteen yli ja kiihdytin vauhtia kohti seuraavia haasteita.
Hiihtäjä-ihminen pysyi pystyssä suorituksen ajan, vaikka hänen pitikin selviytyä kummallisista kumpareista, inhottavasti hidastavasta heinä-läjästä sekä isosta hyppyristä, jonka päällä hän liiteli melkein yhtä hienosti kuin minä hypätessäni esteitä! Minullakin siis riitti haasteita, kun ponnistelin puomien ja heinäpaalien yli. Koitin kuitenkin parhaani ja radan jälkeen sain ihmiseltäni taputuksia, vaikka hän hieman mutisikin alun temmellyksestäni. Mutta pitihän minun jotain jännää tehdä, eihän homma olisi muuten ollut alkuunkaan extremeä!

Sitten kun olin vihdoin tallissa, sain oikein jättisuuren ja makoisan porkkanan. Se oli oikein hyvää. Ihmiseni riisuttua minulta varusteet pääsin vielä tarhaan syömään heinää Viivin kanssa. Illalla, kun omistajani otti minut sisälle, näin kämppäni ovessa suuren keltaisen ruusukkeen. Se oli kai jokin palkinto ja kuulinkin ihmiseni puhuvan, että saavutimme kilpailuissa viidennen sijan. Varmaan sen kunniaksi sain vielä vähän lisää porkkanoita ja ihanaa melassia.

Etsin netistä kuvia, koska kuulin, että joku talli-ihminen olisi niitä ottanut. En kuitenkaan vielä löytänyt kuvia minusta kirmaamassa radalla, joten ihmiseni saa sitten lisätä niitä jokin toinen päivä.

Paljon kaurapusuja kaikille lukijoille!
Toivoo Dani

 

50. hiihtiskisat lähestyy!

Näin se aika vaan rientää ja launtaina koittaa vihdoin hiihtoesteratsastuskisat! Minäkin olen onneksi parantunut, olin jo maanantaina tallilla ja kävin myös vähän ratsastamassa Danilla. Päivät ovat olleet kuitenkin tosi kiireisiä ja ehdin vasta tänään treenaamaan hiihtäjäni kanssa pitkän tauon jälkeen.

Tiistaina ratsastin Danilla maneesissa koulua. Sillä ei ole varmaan koskaan ollut yhtä paljon virtaa ihan "normaalissa" maneesiväännössä. Aluksi Dani oli suoraan sanottuna aivan järkyttävä, mutta vertyi onneksi pikkuhiljaa. Oikeaan kierrokseen Dani on jäykempi ja puri vähän kuolaimeen kiinni, joten ratsastin sitä kierrosta enemmän. Sain ponia jo hieman paremmaksi ja suoremmaksi. Lisäksi se esitti varmasti parhaat ravilisäyksensä koskaan :) Olin tosi innoissaan, kun minun ei tarvinnut heilua raipan kanssa jatkuvasti muistuttamassa, vaan Danilla toimi omakin moottori ja se oli jopa reipas. Toivottavasti näitä päiviä on jatkossa lisää, niin super poni oli!

Eilen ratsastin myös ihan perustyöskentelyä. Dani ei ollut lähellekkään yhtä virkeä ja minusta tuntui, että asiat jäivät jotenkin puolitiehen, vaikka poni menikin ihan hyvässä muodossa ja toimi rehellisesti. No, eihän sitä joka päivä voi olla paras päivä.

Tänää olikin sitten "kenraaliharjoitus" tuleviin lauantain kisoihin. Osallistun extreme-luokkaan, joka siis sisältää normaaleja esteitä hevoselle, pujottelun sekä hiihtäjälle kumpareet, kitkaesteen ja hyppyrin. Hiihtäjäni Sonja on vain kerran aiemmin harjoitellut hyppyriä, mutta onnistui tosi hienosti eikä kaatunut kertaakaan! Myös kumpareet sujuivat hyvin.
Radalla ei ollut vasta kuin yksi normaali este rakennettuna, jonka hyppäsimme harjoitukseksi muutaman kerran. Dani hyppäsi innoissaan ja tosi hyvin. Kerran toin sen huonosti esteelle ja päädyimme niin pohjaan, että poni teki järkevän ratkaisun kieltäessään. Launtaina esteet ovat 60-90cm, toivottavasti selviämme niistä silloin kunnialla.. Kompastuskiveksi saattaa osoittautua juuri huonot ponnistuspaikat ja sen seurauksena tullut kielto. Toivon mukaan saan Danin kuitenkin keskittymään ja tuotua hyville paikoille.

Menen Viivin ja Hannan perässä Speedy-luokassa ja kävimme tänään myös tämän tamman kanssa pellolla harjoittelemassa. Viivillä pääsee ihan mieletöntä vauhtia, mutta onneksi olen aika hyvä keikkumaan suksilla perässä. Ainakin tänään kaatumisilta vältyttiin, tosin ei kaikkien osapuolten kohdalla :D Viivi veti yhden kulman vähän pitkäksi ja päätyi lopulta syvään hankeen. Näkyi vaan iso pöllähdys lunta, kun Hanna tupsahti Viivin pään yli lumeen. Hanna näytti ihan elävältä lumiukolta :D kummallekkaan osapuolelle ei onneksi sattunut mitään ja kun Viivi saatiin kiinni, jatkoimme vielä treenejä.

Seuraava postaus tulee varmaan kisojen jälkeen - sitten kuulette miten minun ja Danin ensimmäiset kisat sujuivat! Nyt vain kisafiilistä keräämään ;)

49. tylsä viikonloppu

Synttäriviikonloppua ei tosiaankaan ole kiva viettää kuumeessa. Eilen mulle nousi 39 astetta kuumetta, mutta nyt olo on jo paljon parempi ja kuume laskusuunnassa, onneksi :) Odotan jo hirveästi Danin näkemistä, se on ehdottomasti paras synttärilahja!
Nyt pitääkin muuttaa kaikkiin teksteihin blogissa 16-vuotias, mikä on kyllä aika hurjaa. Välillä toivoisin olevani semmoinen pieni 10-vuotias huoleton pikkutyttö.. Mutta nyt elän jo poni-iän viimeistä vuotta ja ylä-astekin päättyy kohta. Danin kanssa toivon, että ehtisin kilpailla ainakin joitain poniluokkia, vielä kun se on mahdollista.


Tällä viikolla olin Danilla kahdessa valmennuksessa. Keskiviikkona hypättiin Anskun treeneissä ja perjantaina oli Marin kouluvalmennus. Kumpikin sujui todella hyvin ja sain olla taas tositosi tyytyväinen Daniin. Meidän yhteistyö sen kuin paranee :) Perjantaina poni oli tosin aluksi mielettömän hidas pohkeelle, mutta parani loppua kohden ja innostuikin vähän laukkalävistäjistä. Marikin nauroi, että ponilla askel piteni valmennuksen aikana semmoiset 10cm :D (hän ei ole aiemmin nähnyt Dania).


Nyt vain odottelen, että kuume laskisi kokonaan ja pääsisin tallille ponin luokse. Yskiminen on kaikkea muuta kuin hauskaa ja nyt jatkankin kuuman hunajamaidon litkimistä.
Hauskempaa viikonloppua kaikille! :)


P.S. Tein uuden ulkoasun, kun kyllästyin totaalisesti edelliseen. Tähänkään en ole täysin tyytyväinen, ehkä vähän liian keväiset värit ?
 

48. Liian mahtava kouluponi

Nyt mulla ei ole mitään uusia kuvia tmv, mutta oli vain pakko tulla tänne blogiinkin hehkuttamaan, miten ihana Dani eilen oli <3 Menin ratsastamaan yhdessä Hannan, Sonjan ja Tiinan kanssa kentälle. Ratsastin ilman satulaa ja Danilla oli loimi päällä, kun tuuli aika kylmästi. Välillä ponilla oli hieman keskittymisvaikeuksia, mutta ravissa se oli varmasti paras ikinä! Olen vihdoinkin alkanut saada Dania ratsastettua ihan oikeasti rehelliseen peräänantoon, jossa liike lähtee hyvin selän yli. On Dani tietysti aiemminkin kulkenut muodossa, mutta nyt tuntuu että palaset on jotenkin kunnolla loksahtaneet kohdalleen ja poni tuntui eilen melkein tanssivan alla :) Ei tässä voi kuin hymyillä, kun vihdoinkin olen Danin kanssa päässyt johonkin uuteen "ulottuvuuteen". Toivottavasti tämä hyvä putki nyt jatkuu ja ilmat pysyy sen verran lämpiminä, että täysipainoitteinen treenaus voi jatkua!
P.S. Hyvää ystävänpäivää kaikille!! :)

  Olipa kerran hiihtispäivä :)

47. viikonlopun tapahtumia (+video)

Heissan!
Täällä kirjoittelee tällä hetkellä tosi iloinen ja tyytyväinen ponin omistaja :) Eilinen Anskun valmennus opetti minulle taas niin hurjasti asioita, että ei sitä voi edes uskoa.
Kello on jo sen verran paljon, että en kerro nyt kauhean tarkasti mitä ollaan Danin kanssa touhuiltu, mutta pääpiirteittään kyllä.

Perjantaina pääsimme Hannan kanssa jo aikaisin koulusta, joten ehdimme tallille hyvissä ajoin ja lähdimme hevosilla maastoon. Reissu Aarniometsään oli todella ihana (ja vauhdikas!) lukuunottamatta pientä jännitysefektiä, kun kohtasimme mönkijöitä ja moottorikelkkoja... Kelkkailijoita karkuun ratsastaminen ei ollut mitään niin hohdokasta, mutta ehjänä selvittiin ja kivaa oli kaikesta huolimatta! :)

Launtaina koittikin sitten jo edellä mainittu Anskun tehovalmenus. Aluksi taivuttelimme hevosia käynnissä ja ravissa, mikä osoittautuikin aivan tarpeeksi haasteelliseksi, Dani kun oli kaikkea muuta kuin yhteistyöhaluinen! Niin kuin yleensäkkin, Anskun valmennus on aika vapaamuotoinen ja voin milloin tahansa vaikka pysähtyä ja kysyä, mitä tehdä. Nytkin Ansku joutui lähes kädestä pitäen neuvomaan ja katsomaan, mutta työ tuotti tulosta. Jos Dani aluksi oli todella hidas pohkeelle, vino ja kulki vastakaulalla, niin puolen tunnin jälkeen minusta tuntui, kuin olisin istunut eri hevosen selässä! Poni kulki rentona, liikkui hyvin eteenpäin ja tuntui todella tasaiselta eikä yhtään vastaan hangoittelevalta :) Olin hyvin tyytyväinen (kerrankin myös itseeni)!
 Anskun valmennus kestää oikeastaan poikkuksetta yli tunnin: välillä pysähdytään miettimään ongelmakohtaa ja samaa liikettä hinkataan pitkäänkin, kunnes se sujuu.
 Myös eilen olimme maneesilla hyvinkin puolitoista tuntia ja "alkuverryttelyjen" jälkeen aloimme hypätä pitkää jumppasarjaa. Jumppis oli keskellä maneesia ja siinä oli vuorotellen puomi ja kavaletti. Olin tyytyväinen Danin panokseen tehtävällä, mutta itse olisin halunnut korjata istuntaani vielä paremmaksi.
 Valmennuksesta jäi kuitenkin ihan supertyytyväinen mieli ja taas tuntui siltä, niin kuin olisin kokonaan uusi ratsastaja! :)
 Joku varmaa miettii, kuka ihme tuo Ansku oikein mahtaa olla. Ansku on siis kansallisen tason este-ja kouluratsastaja sekä jonkin sortin ohjaaja/opettaja, mutta ei ole suorittanut tutkintoaan loppuun (eikä varmasti ainakaan tämän hetkisessä elämäntilanteessa aiokkaan suorittaa). Anskulla on kolme hevosta samalla tallilla, jossa Dani majailee ja hän on aina auttamassa, kun minä ja Hanna painiskelemme ties minkälaisten ongelmien kanssa :D Ansku on ollut myös Saksassa isolla ratsutustallilla töissä.

Tänään eli sunnuntaina oli pitkästä aikaa hiihtispäivä! Laitoimme pellolle auratulle reitille myös muutaman esteen ja hiihtäjäni Sonja pääsi harjoittelemaan hyppyristä selviytymistä. En ole vielä päättänyt, osallistunko kisoissa speedy (ei esteitä) vai extreme (hyppyrit ja esteet) -luokkaan.
Sonja selvisi hyppyristä pääosin kaatuilematta ja muuten homma sujui mallikaasti ja etenkin vauhdikkaasti, varsin lumisesta säästä huolimatta :)

Viikonlopun aikana olen vaihtelevalla innolla tehnyt uutta videota, josta löytyy materiaalia viime kesästä näihin päiviin. Materiaalia minulla on harmi vain hyvin vähäisesti HD-laatuisena, mutta halusin sellaisena tämän videon toteuttaa. Toivottavasti siitä ei kuitenkaan tullut ihan yksitoikkoinen. Editoinnin toteutuin AVS video editorilla, jota käytin nyt ensimmäistä kertaa, joten jälki ei ole mitään päätä huimaavaa :D Jotkin rytmitykset meni vähän metsään, mutta muuten videosta tuli omasta mielestäni ihan kohtuullinen näin pikaisesti tehtynä :) Katso video TÄSTÄ HD-laatuisena, kiitos! Kommentit ovat varsin tervetulleita :--)
Videolla esiintyy minun, Danin ja Armin lisäksi Hanna sekä Viivi ja taitaa siellä myös isosiskoni näkyä :p

  IIK ne pussaa! :DD

Siinäpä oli taas tosi lyhyesti kirjoitettu postaus, mutta toivottavasti jaksoitte lukea ja eritysesti katsoa videon =)

46. jääkauden kuulumiset

Pahoitteluni tästä blogini jääkaudesta, mutta ulkonakin on pysytellyt sellainen pakkanen, että ei oikein ole päässyt ratsastamaan, joten juuri mitään kirjoitettavaa ei ole. Lisäksi viikonloppuna tapahtui todella kauhea ja surullinen asia, kun luokkakaverini teki itsemurhan. En halua kommentoida asiaa tämän enempää. Postausintoa ei siis ole nyt oikein ollut, toivottavasti ymmärrätte.

Varmaan melkein joka blogissa on lähiaikoina valitettu pakkasesta ja niin valitan minäkin! Tulisi jo kesä! Maanantaina pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan Danilla oikeasti kunnolla, mikä olikin todellinen päivän pelastus.
Aluksi menimme Hannan kanssa koulua maneesissa noin puoli tuntia. Dani toimi muuten todella hienosti, mutta ensimmäisessä laukannostossa se proteistoi oikein kunnon "rodeokohtauksella" ja meinasin lentää selästä. Jouduin kääntämään ponin äkkiä pikkuvoltille, josta laitoin sen sitten niin nopeasti kuin mahdollista liikeelle. Laukkasin kumpaankin suuntaan vauhdikkaammin maneesia ympäri, jonka jälkeen Dani olikin aivan loistava! Se toimi tosi hienosti, kun taivuttelin ja tein väistöjä ravissa.
Kun olin ratsastanut kaikki askellajit hyvin läpi ja Dani oli mukavan vetreä, maneesiin tuli lisää ratsukoita ja päätimme lähteä Hannan kanssa pellolle.
Danilla oli lukuisista vapaapäivistä johtuen paljon virtaa ja poni tuntui jopa hieman kuurolle pidätteiden suhteen. Sain kuitenkin energian suunnattua oikeaan paikkaan ja ai että kun Dani ravasi hienosti! Laukkasin myös ulkona jonkin aikaa ja Dani tuntui nauttivan täysin siemauksin, kun se pitkästä aikaa pääsi kunnolla liikkumaan!

Toivon todella, että pahimmat pakkaset ovat nyt takana päin. Viikonloppu näyttää ainakin tällähetkellä ihan hyvältä. Nyt mittarissa on noin -20, joten koitan vielä tänään käydä Danin liikuttamassa. Perjantaina kelien salliessa on Pian estevalmennus ja me ollaan viimeksi hypätty....hmm! Pian valmennuksessa kaksi viikkoa sitten.. :S hohoijaa, saa nähdä mitä siitäkin tulee. No, toivottavasti valmennus kuitenkin toteutuu ettei TAAS nämä ihanat kelit pilaa suunnitelmia.

Lisään tähän loppuun noin viisi viikkoa sitten kuvatun koosteen, jossa on siis materiaalia Anskun estevalkasta ja kerrasta, jossa hyppään ilman satulaa. Koitan ylihuomenna saada jonkun kuvaamaan meidän menoa, niin voisi sitten verrata mihin suuntaan meidän kehitys on mennyt :) Itse kun katson tuota videota, niin toivon todella, että ratastukseni ei näytä enää ihan tuolta..:D Muutenkin näytän aika jäätävältä lumiukolta kaikki toppavaatteet päällä. Mutta eipä selitellä enempää, katsokaa itse!

Tulipas vähän sekava teksti, toivottavasti saitte kumminkin jotain selkoa jostain. Tiinan ottamia kuvia tulee muuten vielä joskus lisää kunhan saan ne hyppysiini..:)

45. lumiukot liikkeellä

Mittarissa -30 astetta.. Hrrr toosi kiva! Ratsastamaan ei ole oikein päässyt, ulos ei voi edes nokkaa pistää :O Nyt todellakin toivoisi, että olis jo kesä! Talvi sinänsä on ihan kiva, mutta tämmöset pakkaset ei..

Eilen minä ja Hanna uhmattiin kuitenkin kaikkia luonnonlakeja ja lähdettiin illalla hevosten kanssa maneesille. Oli kyllä (taas) sellainen lumiukko-olo ettei toiste :D Painoinkin varmaan 10kg enemmän kuin tavallisesti, Dani parka...
 Maneesissa niin Dani kuin Viivikin olivat molemmat kankeita ja tönkköjä kuin jääpalikat! Alku vaikutti ihan hyvältä, kun taivuttelin Dania kaynnissä, eikä se tuntunut niin jäykältä kuin olin olettanut. Jääpalikka-vaihe tuli kuitenkin vastaan, kun yritin nostaa ponille ravia. Dani ei ole ainakaan muistaakseni tehnyt joulun jälkeen mitään typeryyksiä ratsastaessa (jumittanut, pukittanut tmv), mutta nyt se oli selvästi sitä mieltä, että ilma on ihan liian kylmä liikkumiseen! Jouduin näyttämään ponille taasen kaapin paikan, jotta päästiin yhteisymmärrykseen. Loppu sujuikin sitten vallan mainiosti ja sain tuolla (varsin lyhytkestoisella) lenkillä pojasta irti ihan kivan tuntoista ravia! :) Oli kyllä ihana käydä ratsastamassa, aina se piristää mieltä vaikka olisi kuinka kylmää!

Tähän väliin lisään muutaman kuvan melkein yhtä kylmästä sunnuntaista, kun Tiina oli kuvaamassa meitä. En ole vielä ehtinyt saada kaikkia kuvia ja saaduista suurin osa oli aika karmeita (siis ratsukon osalta, ei muuten!) Kiitos kumminkin Tiinalle, kun jaksoi kylmällä tulla kentän laidalle värjöttelemään :)!

Mainitsin viime postauksessa sopivat varusteet hevosellesi-kurssin, joka pidettiin siis lauantaina jäätävistä olosuhteista huolimatta! Ensimmäiset pari tuntia oli teoriaa, joka käsitteli lähinnä satulan sovitusta ja sopivuutta hevoselle. Asiantuntijana toimi Mäntsälästä asti tullut Tiina Suni. Luento oli tosi hyödyllinen ja sain sieltä paljon uutta tietoa.
Kurssi jatkui iltapäivällä demonstraatiolla maneesissa. Pakkasta oli todellakin riittävästä, mutta siitä huolimatta värjöttelin katsomossa useamman tunnin! Olin hyvin tyytyväinen myös tähän osaan kurssia ja paikalta ei vain malttanut lähteä, vaikka kylmä oli. Suosittelen kyllä luentoa kaikille, tosin sen verran on sanottava, että tieto lisää tuskaa..! Tapahtuma järjestettiin siis täällä meidän kotitallilla ja järjestäjänä toimi HevosAgro.

Tämän kurssin jälkeen, joka loppui noin neljän aikoihin, minulla ja Hannalla oli vielä hevoset liikuttamatta ja hoitamatta. Niinpä tallihommien valmistuttua nousimme ratsaille, Hanna vaihteeksi "hoitohevosensa" Iksun selkään ja minä Danin. Menin taas ilman satulaa, kun se on paljon kivempaa näin kylmillä ilmoilla :) Ratsastimme pellolla ihanan tähtitaivaan alla ja hetki oli jotenkin satumainen..
Launtaina tuli siis keikuttua jälleen koko päivä tallilla, kun minulla oli silloin vielä aamutallikin! Päivä oli kuitenkin antoisa, joten ei valittamista :)

kunpa olis jo kesä..olisi lämmintä ja pääsisi hyppäämään!

En välttämättä postaile nyt aivan niin usein kuin tavallisesti, sillä ratsastus näillä keleillä ei ole mitään ihan niin aktiivista ja blogiin ei siis ole oikein mitään uutta kirjoitettavaa. Jos teillä on kumminkin heittää jotain ideoita erikoispostauksiin, niitä otan edelleenkin vastaan :) Ei muuta kun lämpimämpiä ilmoja odotellessa!

 Meidän Miki tykkää lumesta ja kylmästä ja se toivottelee kaikille oikein hauskoja pakkaspäiviä! ;)