153. Kohti vuotta 2013!

 Dani intopinkeänä launtaina.

Minulla olisi ollut jo aiemminkin paljon postattavaa blogiin, mutta jotenkin olen onnistunut olemaan niin kiireinen, etten ole vain ehtinyt kirjottamaan!

Tänään Danilla kävi Hirnuvan Hampaan hammaslääkäri raspaamassa hampit ja ponilla on kuulema hyvässä kunnossa suuvärkki :) Eilen menin ilman satulaa oikein kunnon tehotreenin ja koitin jumpata ponia mahdollisimman paljon taivuttelemalla ja väistöillä. Dani oli oikein hieno, vaikka oikealta puolelta vänkäsikin aluksi vastaan ja toisessa päädyssä sain kuluttaa taas aikaa pikku-ukkoihin tutustelussa. Launtaina menimme puomeja sekä muutamia maahankaivettuja esteitä. Dani oli ihan innoissaan, mutta ainakin videolta katsellessa huomasin, että itse olin kyllä ihan muissa maailmoissa ja treeni ei mitenkään maailman mahtavimmin mennyt.

 Muutama hassu kuva launtailta.

Koitan ehtiä tehdä tänään tai sitten huomenna vielä katsauksen vuoteen 2012 tänne blogiin. Tähän loppuun kuitenkin video, jonka materiaali on suurimmalta osin kuvattu torstaina, jolloin menin ensimmäisen kerran tämän pidemmän kevyen jakson jälkeen Danilla ihan kunnolla koulua. Poni oli tuolloin huomattavasti tavallista epätasaisempi edestä ja videolta näkyy kyllä varsin hyvin mun jäätävän levottomat kädet, joihin kiinnitin jo ratsastaessa huomiota. Kyynerpäät ei meinannut millään pysyä kyljissä ja heiluin selässä kuin heinämies. Mutta ihan hyvä vain, että huomaan virheet, niin niihin voi sitten kunnolla kiinnittää huomiota! Videon lopussa on muutama aivan lyhyt pätkä launtailta, kun mentiin tosiaan niitä puomeja ja kavaletteja. Materiaali on aika yksipuolista ravailua, mutta tällaistakin on hyvä välillä kuvata, niin tulee syynättyä kunnolla omaa ratsastusta. Lähinnä itseäni varten tämä on nyt tehty, mutta ehkä joku lukijoistakin tykkää katsoa.

Kuvaamisesta kiitokset Hannalle ja Sinille! :) Laatu kannattaa laittaa HD 750p, kun kerrankin vähän parempilaatuista tavaraa esillä.

Pian lähdenkin ottamaan hevoset sisälle - tässä vuosien saatossa on tullut opittua, että ponit kannattaa kyllä ottaa turvaan hyvissä ajoin ennen kuin alkaa kunnolla paukkua. Jos en ehdi enää postailemaan niin nyt voikin toivottaa onnellista ja ihanaa uutta vuotta 2013 kaikille tasapuolisesti!! :)

152. Virtahepo taas liikkeellä

En tiedä mikä mulle on tullut, mutta nykyään postauksiin otsikon keksiminen tuntuu ylivoimaisen vaikealta! :D Otsikossa haluaisin kertoa jotain oleellista sisällöstö, mutta sitten tällaiset tavanomaiset lausahdukset kuten "treenailua", "kuvia", "koulutunti" tuntuvat aivan tylsiltä! Onko kellään muulla bloggaajalla tällaista ongelmaa? :D

Joulu tulla jolkotteli ja juhlapäivät on juhlittu. Loma onneksi vielä jatkuu ja eilen sainkin Hannan kuvailemaan ratsastusta. Siskoni on nyt loman vietossa kotona, joten myös kuvien laatu on kerrankin hieman parempaan suuntaan..!

Eilen laitoin Hannan avustuksella ponin oikein hienoksi, se sai uuden satulahuovan selkään, pintelit jalkaan ja letin häntään. Ponin puunauksessa menikin kauan aikaa, tällä kertaa onneksi, koska olin unohtanut, että tortai-iltaisin maneesissa on koirien agilitytreenit. Kauan kestäneet hoitotoimenpiteet viivästyttivät kuitenkin lähtöä niin paljon, että en joutunut pyörimään lumisella kentällä kauaa ja hieman tavallista aiemmin loppunut koirien vuoro mahdollisti pian pääsyn turvaan neljän seinän sisään.

Korvakarvojen trimmaustuokio ja poni valmiina lähtöön. (Oikein tarkkasilmäinen voi muuten nähdä myös haavan, joka on siis oikeassa etujalassa polven yläpuolella.)

En tajunnut ottaa Danin selässä kunnollista kuvaa tästä aivan ihanasta kouluhuovasta, jonka sain Hannalta. Kiitos vielä tuhannesti! <3

Huopa vaikuttaa pysyvän tosi hyvin muodossaan ja on kivasti muotoiltu. Muitakin lahjoja sain, mutta en mitään heppatavaroita, joten en niitä täällä viitsi esitellä.

Alkuverryttelin Danin siis kentällä, missä pohja oli ihan kohtuullinen ja lunta aika paljon. Danilla oli virtaa koko ratsastuksen ajaksi, välillä tuntui että vähän liikaakin, mutta se on kyllä pelkästään positiivista :) Dani kuitenkin väsähti aika nopeasti, vaikka energiaa riitti, kun se touhotti niin paljon. Se alkoi sille varsin epätyypillisesti painaa hieman kädelle, josta taas seurasi omien käsieni jännittyminen. Muutenkin huomasin jossain vaiheessa ratsastusta, että istuin, kevensin ja pidin ohjiakin varmaan kädessä ihan miten sattuu.. Oli myös outoa ratsastaa ilman raippaa, koska unohdin sen tallille. Piiskaa en kuitenkaan missään vaihessa kaivannut, joten ihan hyvin pärjäsin ilman sitä, vaikka siihen on jo vähän liian hyvin tottunut. Mutta nyt todellakin olisi ratsastustunnin paikka ja aika!

 Mitään supermahtavaa fiilistä ei ratsastuksesta jäänyt, mutta näin kevyen jakson jälkeen hyvin virtaisalla ponilla höntsäilyksi ihan onnistunut tunti. Oikeastaan ihme, että sain Danin energian niinkin hyvin keskitettyä oikeisiin asioihin, eikä se järjestänyt omaa showta.

Maneesikuvien laatu ei tunnetusti päätä huimaa, joten vain kaksi jotenkin julkaisukelpoista otosta. Joku päivä kun keli on sopiva menen pellolla, niin jos sitten tulisi parempia kuvia. Videotakin tänään otettiin, mutta en jaksa nyt mitenkään alkaa tappelemaan editointiohjelman kanssa ja säästän muutenkin ne edes jotenkin julkaistavat pätkät mahdollista pidempää videota varten, jos tässä ehtisi vielä lisää jossain vaiheessa kuvailla.

Tästä on nyt hyvä jatkaa treenejä eteenpäin ja toivottavasti ne nyt voivat todellakin jatkua, ettei tielle tule taas uutta estettä. Välillä jo hirvittää mennä tallille, kun saa miettiä, että mitäköhän se poni on tällä kertaa itsestään hajottanut.. No ei nyt sentään, mutta vastoinkäymiset alkavat nyt todellakin riittää!

Klipattu, mutta silti mun varsinainen pikku karvamonsteri ♥

151. onnistumisia

Eikös nyt ole ihan sopiva aika kirjoitella postausta, varsinkin kun seuraavana päivänä pitäisi herätä aamutallille? :) Teki kuitenkin mieli tulla jotain rustaamaan, joten tässä sitä ollaan...

Postaus meni näköjään seuraavan vuorokauden puolella julkaistavaksi, mutta tämä on siis kirjoitettu keskiviikko(yönä).

Tänään ratsastin piiiitkästä aikaa vähän enemmän Danilla (kaikki askellajit läpi, en mitään hikitreeniä todellakaan) ja oli kyllä ihan vitsin kivaa! Eilen juoksutin ja ponilla oli silloin hirveästi virtaa, mitä oli kyllä riittänyt tälle päivällekin. Haava on jo hyvin parantunut eikä haittaa onneksi menoa olleenkaan. Pakkasetkin alkavat pikkuhiljaa lauhtua, joten toivottavasti tästä päästäisiin takaisin treenin makuun. Sitten viimeisimpien syksyn kisojen meidän harjoittelu ei ole ollutkaan kyllä aivan millään 100% teholla, Danilla on ollut jotain vaivoja, minulla aivan järkyttävästi hommaa ja nämä pari pakkasjaksoakin ovat tässä hidastaneet asioita. Huomasin tänään, että poni on saanut hieman ylimääräistä masua, tainnut ruoka lepopäivillä maittaa... Nyt jatkan kuitenkin kohti seuraavaa vuotta uudella innolla ja vuodelle 2013 laadin sellaiset sotasuunnitelmat, että siinä saa sekä ratsastaja että ratsu kyytiä ;) Jouluna voin vielä herkutella, mutta ensi vuonna pitää alkaa omaakin kuntoa treenata ihan tosissaan.

Tsempatakseni itseäni, ja myös blogin lukijoita kohti uutta vuotta, päätin kerätä tähän muutamia kuvia onnistumisen hetkistä. Välillä ainakin minulla tulee sellaisia päiviä, että tekisi mieli heittää kirves kaivoon ja vaihtaa ratsastusharrastus shakin pelaamiseen, mutta aina ne epäonnistumisetkin on lopulta palkittu! Täytyy vaan pitää mielessä ne onnen hetket ja treenata entistä ahkerammin, niin vaikeuksien kautta päästään kyllä voittoon. Tämän ainakin olen hevostellessa oppinut.

 

 Meidän ensimmäiset yhteiset estekisat kotimaneesissa menivät varsin mainiosti ja sieltä siis 90cm-luokasta sinivalkoinen ruusuke muistona.

 Maaliskuussa kävimme pyörähtämässä koulukisoissa, joissa meno oli kaukana siitä mitä nykyään, mutta hyvä kokemus molemmille ja sieltä matkaan helposta C:stä valkoinen rusetti.

Yksi harvoista ratsastuskerroista, jotka ovat jääneet ihan yksittäin mieleen, oli toukokuussa kentällä hypätyt estetreenit. Ratsastuskerta jäi kyllä myös paitsi onnistumisen myötä mieleen, tein treeneistä videon, jota on tullut jälkeen päinkin katseltua. Tuolloin taisin tuntea oloni ihan mielettömän onnelliseksi ja meillä sujui Danin kanssa hyvin!

Anksun valmennukset pitkin vuotta ovat olleet hyvin paljon onnistumisen iloa täynnä. Välillä kaikki on kyllä mennyt metsäänkin, mutta hurjasti olisi ilman näitä tunteja jäänyt kokematta..!

Kisaharjoitukset kesällä kotikentällämme jäivät mieleen yhtenä parhaimpana hyppykertana.

Kesän kisakaudelle tuli jonkinlainen valonpilkahdus, kun voitimme harjoitusestekisoissa 75cm-luokan. Itse rataan en ollut kyllä kauhean tyytyväinen, mutta positiivisena se jäi kuitenkin mieleen, kun niin paljon tuli kaudella hylkyjä radoilta, kun en vain ratsastanut tarpeeksi rohkeasti.

Alkusyksystä sain uutta intoa treenata myös koulupuolta tavoitteellisemmin, ja syyskuussa ratsastuskerrat toisensa perään olivat kuin unta.

 

Tässä oli nyt joitain kuvia tilanteista, jolloin muistan olleeni hyvin hyvin onnellinen poninomistaja. Vaikka välillä homma tuntuu menevän pelkkää vastamäkeä, on kaikilla asioilla toinenkin puoli :) Tsemppiä kaikille heppasen kanssa treenaaville!

P.S. Uutta kuvamateriaalia tulossa ihan lähipäivinä, pysykäähän linjoilla :)

150. ★ ensimmäinen vuosi ★

Uskomatonta, että siitä on jo tosiaan niin pitkä aika, kun Dani, minun pieni ruunanpallero muutti meille. Tai itse asiassa siitä on jo vähän ylikin vuosi, mutta varsinaiset kauppakirjat kirjoitettiin juuri tänä päivänä vuosi sitten. Yksi vuosi on pitkä aika, mutta silti ihmisen elämässä niin hirveän lyhyt ja merkityksetön. Tällä vuodella on kuitenkin ollut aivan mielettömän suuri merkitys. Joka ikinen kuukausi, viikko, päivä, hetki, jotka Danin kanssa olen viettänyt, on ollut ainutlaatuinen.

Dani on kaikkea sitä mitä maailman parhaalta ponilta voi vaatia: osaava, lempeä, söpökin vielä ja kaikin puolin sydämeltään kultainen. Sillä on kuitenkin myös ponimaista pilkettä silmäkulmassa, muutenhan elämä kävisi pian tylsäksi! Dani täyttää myös minun unelmaniponin kriteerit ulkonäkönsä suhteen, olen nimittäin aina halunnut rautiaan hevosen - tai siis ponin. Ratsastaessa pappaponi ei ole ihan yksinkertainen, jos siitä haluaa saada jotain irtikin, ja niinpä Dani on ollut minulle loistava opetusmestari aivan kaikessa. En vieläkään tajua, miten onnistuinkin löytämään tällaisen kultakimpaleen ♥

Vuoteen on mahtunut todella paljon kaikenlaista, niin epäonnistumisen kyyneliä kuin onnistumisen iloa. Kisaura ei ole toistaiseksi sujunut ihan elokuvien malliin, mutta sillä saralla jos missä olen todellakin oppinut hymyilemään pienemmillekin onnistumisille. Ja varsinkin ne epäonnistumiset, ne ne vasta ovatkin opettaneet enemmän kuin mikään muu.

Ensimmäiset kuukaudet Danin kanssa taisin elää jossain hurmoksessa, joka on kyllä itse asiassa jatkunut tänne asti. Ilman meidän kotivalmentajan apua ei ratsastamisesta olisi varmaan koskaan tullut yhtään mitään, ja tuskin tuo kauraturpa tuolla tallissa edes seisoisi! Niinpä suuri kiitos menneestä vuodesta kuuluu valmentajallemme, joka on vienyt ratsastukseni aivan uudelle aikakaudelle.

 Vaikka vuoteen kuului ahkeraa treenausta, olisi lisää oppitunteja ainakin kisatuloksien perusteella todellakin kaivattu ja niinpä tulevana vuonna treenataan entistä kovemmin. Odottakaa vaan, me näytetään vielä kaikille taivaan merkit ;)

  

Vuoden suurin kohokohta oli luultavasti Kaustisella kesämökillämme vietetyt kymmenen päivää ja nimenomaan perheen, Hannan sekä hevosten kanssa. Vaikka tuollakaan reissulla ei kaikki sujunut kuin oppikirjoissa, kesäfiilistä mökillä ei vaan voita mikään.

Myös viime joulu oli aikalailla täydellinen - sainhan maailman upeimman joululahjan! Huonoja jouluja minulla ei varmaan ole koskaan ollutkaan, mutta kyllä se ensimmäinen joulu oma poni tallissa oli melkoisen mukavaa ;) Toivottavasti tästä joulusta tulee yhtä hyvä!

 Dani tänään perusteellisen jouluputsauksen jälkeen tonttuhepenissä!

Vaikka ensimmäiseen yhteiseen vuoteemme kuului paljon turhautumista, epäonnea, itkua ja toivottomia hetkiä, oli vuosi silti pääosin yhtä Aurinkotanssia :) Mistä kaikesta jäisinkään paitsi ilman Dania.. 

Kiitos ihanille lukijoille kommenteista tässä vuoden mittaan, joilla olette tsempanneet eteenpäin! Ja tässä vaiheessa voi jo toivottaa myös oikein makoisaa joulua :)

149. epäonnea matkassa

Blogin lukijoilla on tuskin ollut ikävä postauksiani, mutta ainakin minulla on ollut ikävä niiden kirjoittamista! Blogille ei vain ole mistään riittänyt aikaa, koska minulla on tällä viikolla kahdet kokeet ja joulukin on jo aivan nurkan takana. Lisäksi niin kuin otsikostakin voi jo päätellä, on pientä epäonnea ollut taas matkassa, mistä johtuen ei ole ollut oikein asiaakaan. Dani nimittäin onnistui saamaan etupolven yläpuolelle ihan kunnollisen kokoisen (onneksi kuitenkin vain pinnallisen) haavan, launtaina aamupäivällä. En tajua, miten minulla oli niin huono tuuri, että poni onnistui telomaan itsensä sinä aikana, kun kävin aamuruokkimassa ja tulin pian puolenpäivän jälkeen takaisin, oli vielä aamulla terveellä hepalla nirhama jalassa. Tuntuu, että vaikka kaikkeni koitan hoitaa Dania kuin kukkaa kämmenellä mahdollisimman tarkasti ja huolella, aina sille sattuu ja tapahtuu :/ Pikkuhiljaa alkaa tämä jo turhauttaa, kun ei pääse treenaamaan. Mutta turhauttaa tai ei, ponin hyvinvointi on aina etusijalla.

 Nyt haava on kuitenkin jo hyvällä mallilla ja luulen, että uskallan liikuttaakin ponia pian normaalisti. Aiemminkaan siihen ei periaatteessa olisi ollut mitään estettä, mutta halusin kuitenkin ottaa mieluummin varman päälle. Haava on nimittäin kaikeksi onneksi sellaisessa paikassa, että liikkeesäkään se ei juuri pääse venymään.

♥

Jalkaepäonnen lisäksi Dani ja Viivi lähtivät sunnuntaina tarhasta omille teilleen. En ollut tuolloin itse tallilla ja saimme vain Hannan kanssa viestin että hepat on karkuteillä. Siinä vaiheessa tuli kyllä semmoinen olo, että saa nähdä mikä ruumiinosa siltä ponilta tällä kertaa puuttuu... Pian pääsimme tallille, mutta Dani oli saatu jo kiinni ja se onneksi oli tallissa odottelemassa ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa.. Välillä kyllä pistää miettimään, että hepat taitaa kehittää noita tempauksia ihan omistajan pään menoksi!

Viikonloppuna sattui vielä vähän muutakin, mutta en ainakaan toistaiseksi kerro siitä sen enempää kun ei blogin aiheeseen suoranaisesti liity. Alkuviikon Helsingin matkassa sen sijaan ei ollut epäonnea, reissu oli mahtava ja keikka kruunasi kaiken!

 vanha kuva Viivistä

Sunnuntaina avasimme Hannan kanssa hiihtoratsastuskauden Viivillä. Oli huisin kivaa ja Viivikin taisi nauttia hommasta. Pikkutamma on kyllä ihan loistava näissä hiihtohommissa, minä olin suksilla ja ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että tällä pelillä pääsee lujaa..!

Toivottavasti teillä on tämä joulukuun keskivaihe sujunut paremmin kuin minulla, tai eipä mullakaan ole muuten valittamista, mutta hevosrintamalla ei kyllä oikein ota sujuakseen. Jospa oon kuitenkin pian takaisin ponin selässä ja voin jatkaa Danin kanssa normaalia treenailua (hetkeäkään en haluaisi kyllä enää odottaa!).

En lupaa uusia postauksia ennen viikonloppua, mutta sitten lomalla yritän olla oikein ahkerana!

148. Tehokkaita päiviä

En ole kirjottanut "tavallista" kuulumispostausta moneen päivään, joten nyt sellainen luvassa! Koulukärpänen on taas minua puraissut ja jostain olen löytänyt välillä jo vähän kadoksissa olleen treenailuinnon takaisin. Danin ollessa saikulla meni nimittäin pasmat aika sekaisin, enkä oikein tiennyt mihin panostaa ja mihin ei. Nyt kun olen voinut jatkaa taas ratsastusta normaalisti, niin on motivaatiokin hommaan kohonnut :)

Eilen pyysin Hannaa pitämään mulle koulutunnin, joka olikin todellinen Tehotunti isolla t:llä. Harjoituksen kohteeksi päätyivät istuntani, kulmien ratsastus, tempo, väistöt.. Oikeastaan kaikki mahdollinen :D Olimme maneesissa varmaan likemmäs kaksi tuntia ja sekä minä että Dani oltiin ihan väsyneitä treenin jälkeen. Mutta tehokasta oli ja poni oli super!

Iltapäivän sininen hetki, joka ei harmi vaan pääse ollenkaan oikeuksiinsa kamerani "laadulla".

Tänään minun ei alunperin pitänyt mennä Kirsi Oksasen valmennukseen, koska olin unohtanut ilmoittatua. Niinpä olin suunnittelut päivälle vähän muuta, kevyttä peltohöntsäilyä ja lyhyt läpiratsastus maneesissa. Yksi valmennukseen menijä kuitenkin sairastui, joten menin kuin meninkin puolen tunnin yksityiseen valmennukseen hänen tilalleen.

Dani oli valkan alussa aivan kummallinen ratsastaa: se kyttäsi kaikkea, ei liikkunut pohkeesta yhtään mihinkään ja en meinannut millään löytää edes kunnollista tuntumaa. Ajattelin jo, että mitäköhän tästäkin oikein tulee, mutta onneksi kun minut sekä poni pistettiin kunnolla töihin, alkoi homma järkevöityä. Välillä en vain tajua, miten poni, joka on edellisenä päivänä ihan loistava, voi seuraavalla kerralla muistuttaa eläintarhasta karannut kamelia..

Jäimme koko puolituntiseksi työskentelemään pääty-ympyrälle. Eilen Dani ei kytännyt kumpaakan päätyä oikeastaan yhtään, mutta tänään oli taas käynnissä joku marssilaisten hyökkäys, joten jouduin jatkuvasti kiinnittämään huomion siihen, että saisin Danin kulkemaan päädyn ohi ilman heti alkavaa kyttäilyä. Lisäksi Dani oli pitkästä aikaa oikeasti laiska, se ei meinannut edetä millään kunnolla. Viime aikoina poni on nimittäin ollut todellakin enempi jarruttettavaa, kuin eteenpäin potkittavaa mallia. Tosin saattoihin se olla väsynyt edellispäivän rankemmasta treenistä, mutta sitäkin epäilen, koska Dani ei kyllä normaalisti väsähdä oikeastaan mistään. Se on sellainen teräspappa :)

Valmennuksessa ei tehty mitään maailmaa mullistavia hankalia juttuja, ihan vain ympyrällä etu-ja takaosan väistätystä sekä laukannostoja käynnistä. Nostot olivat treenissä myös eilen, joten niissä olen kyllä saanut nyt teho-oppia (harmi vaan sitä ei tosiaan huomaa :D). Lisäksi etsittiin tietysti ihan vain tasaista perustyöskentelyä ja lisää laajuutta Danin liikkeisiin. Oli kyllä kivaa olla pitkästä aikaa valmennuksessa, ehkä tää kouluratsukon ura tästä vielä pääse vauhtiin..:D

Tarkemmin en valkusta ehdi nyt kertoa, mutta tässä (huonolaatuinen...) video, johon laitoin tällä kertaa aika laajasti suunnilleen kaiken, minkä äiti kuvasi. Toivottavasti jaksatte katsoa loppuun, sillä tästä todella näkee, miten paljon poni paranee yhden valmennuksen aikana, vaikka ei nyt mitään tähtihetkiä tullut esitettyä. Paremmaksi se kuitenkin meni, ja vielä jos oltaisiin jatkettu, olisi mennyt jo varmaan tosi hyvin. Puoli tuntia on kuitenkin suhteellisen lyhyt aika.

Huomenna lähden aamujunalla Helsinkiin, sillä illalla olen menossa Musen keikalle (jo kolmannen kerran!!). Arvatkaa vaan kuinka fiiliksissä oon! :) Samalla näen myös siskoani ja muita tuttuja, joten odotan huomista hirveästi. Palaan Hesasta jo tiistaina iltapäivällä, joten Daninkaan ei tarvitse olla onneksi kuin huominen äidin hoidolla.

Pakko tähän loppuun laittaa vielä lempparibiisini Musen uudelta 2nd law-levyltä, joka siis tänä syksynä ilmestyi.

147. Päivän aikataulu

Päätin tehdä tästä päivästä aikataulu-postauksen. En muista kaikkea kovin tarkasti, mutta tässä nyt suunnilleen päivän kulku :)

10.00 Heräsin johonkin ääneen, mutta päätin kääntää kylkeä ja jatkaa vielä unia.

11.00  Nousin ylös ja muistelin tosi outoa unta, jota olin nähnyt. Söin hieman aamupalaa, pesin hampaat ja puin oloasun päälle.

11.30  Olin hetken koneella ja otin torttutaikinan sulamaan.

11.45 Taikina oli sulanut tarpeeksi, joten tein joulutortut valmiiksi ja paistoin niitä kolme pellillistä.

12.30 Leipomukset olivat valmiit. Istuin taas välillä koneella ja siivosin huonetta, joka on ollut luvattoman sekaisin...

13.15 Söimme perheen kanssa lounasta, joka oli itsenäisyyspäivän mukaisesti arkiruokaa juhlavampi. Hyvää oli! :p

14.10 Maistoin joulutortun ja join kaakaota vielä ennen tallille lähtöä. Vaihdoin tallikamppeet ja ehdin aloittaa blogin uutta ulkoasua.

15.00 Lähdin tallille. Otin heti Danin sisälle, jotta ehdin ratsastaa sillä välin, kun äiti lähti ulkoiluttamaan Mikiä metsään, jossa se sai juoksennella irti.

15.15 Olin Danin selässä, tallitopan päällä menossa pellolle ratsastamaan. Aurinko oli jo laskeutunut, mutta vielä oli valoisaa ja kylmästä säästä huolimatta ulkona oli niin kiva ilma, että en halunnut mennä maneesiin. Taivuttelin ponia käynnissä ja ravissa sekä tein hieman raviväistöjä. Laukkasin pari suoraa, mutta pidin vauhdin rauhallisena, kun pakkasta oli kuitenkin ihan tarpeeksi.

 kuva parin päivän takaa

15.55 Olin takaisin tallilla. Riisuin Danilta varusteet ja laitoin jalkoihin arnikaa. Loimitin ponskin ja vein sen takaisin ulkoilemaan. Nakkasin Danille ja Viiville heinää sekä tarjosin lämmintä melassivettä, jota ne joivatkin mielellään. Laitoin Danin varusteet tallissa paikalleen.

16.10 Lähdin takaisin kotiin äidin kyydillä. Jatkoin uuden bannerin muokkailua ja surffailin muutenkin netissä. Sain ulkoasun valmiiksi ja blogiin näkyville.

18.50 En tehnyt päivällä tallihommia, joten ei auttanut kuin palata tallille ne tekemään ja ottamaan Dani sisälle.

illalla oli kaunis tähtitaivas (tämä ei tosin ihan itse ottamani kuva :D)

© dalliedee, flickr.com

19.45 Tallityöt saatiin tehtyä ja hevosille ruuat nassun eteen. Lähdimme takaisin kotiin.

20.00 Aloitin tätä postausta ja samalla katselin linnan juhlia. Oli pakko kuitenkin sulkea yle areena, kun eihän tästä postauksen kirjoittamisesta tullut yhtään mitään.

20.30 Söin pari vohvelia, nam! Nyt olen kirjoittanut tätä postausta ja käväisin välillä saunassa. Sivusilmällä olen myös katsellut Linnan juhlia. Läksytkin on tekemättä, mutta jospa ehdin vielä tämän vuorokauden puolella nukkumaan.

Mitäs tykkäsitte tällaisesta aika nopeasti naputellusta postauksesta? Teenkö ehkä joskus toistekin..? Myös ulkoasusta otan enemmän kuin mielellään palautetta vastaan :)

146. Mietteitä varusteista

Postauksessa kerron omia mielipiteitäni, joita en tarkoita kenellekään henkilökohtaisesti, joten toivottavasti niistä ei kukaan myöskään loukkaannu :)

Näin joulun alla (ja kyllä muutenkin...) on tullut käytyä paljon eri heppatarvikeliikkeiden sivuilla selailemassa kaikkea kivaa, mitä ponille haluaisi haalia! Paikanpäälle liikkeisiin en kovin usein pääse, kun asun tämmöisessä pikkuruisessa tuppukylässä, mutta kun siihen tulee mahdollisuus, käyn kyllä mielellään kiertelemässä kauppoja. En koe olevani enkä haluakaan olla mikään varusteratsastaja - mutta kyllä se on vaan pakko myöntää että hepsukalle olisi ihanaa saada kaikkea kivaa! Ja itsellekin aina välillä..

 Danin muutama uudehko varuste - tutulta ostetut suitset sekä Lami-cellin huopa Venetsialaisista.

No, vaikka tuossa pohdinkin, että uusia varusteita on mukava saada, minusta nykypäivänä erityisesti kalliiden merkkituotteiden haaliminen on mennyt jo vähän liiallisuuksiin. Itsekin olen harrastanut ratsastusta yhdeksän vuotta ja pärjännyt tämän ajan aivan hyvin vailla kalliita, esim. Kingslandin tai Pikeurin, vaatteita. (Okei, pakko myöntää, että omistan yhden KL:n kisapaidan, joka sekin alennuksesta.) Jos joku haluaa käyttää rahansa kalliisiin vaatteisiin niin saa sen toki tehdä, mutta itse koen paljon hyödyllisemmäksi sjoittaa varat vaikkapa valmennuksiin.

Tänä vuonna ostin itselleni kesätyörahoilla uudet ratsastussaappaat ja paljon omaa rahaa on mennyt myös juuri valkkoihin. Saappaat oli aikalailla pakko-ostos, kun edelliset hajosi ja aluekisat olivat edessä. Muuten en ole käyttänytkään juuri rahaa omiin varusteisiin ja Danillekin ostetut tavarat taitaa olla suurin osa alennuksesta/käytettyjä. Paitsi heikko kohta kyllä löytyy, nimittäin satulahuovat... Muutenkin Danille on kiva ostella kaikkea - pakkohan se on myöntää! Yritän kuitenkin välttää mahdollisimman paljon turhia ostoksia ja koitan aina sijoittaa rahat vain tarpeelliseen. Ostoksen ei välttämättä pidä olla kuitenkaan se kaikkein halvin, sillä suuremmalla summalla saa luultavasti myös kestävämpää.

Silloin tällöin tulee haaveiltua lottovoitosta, varmaan jokainen on sitä edes joskus itselleen toivonut. Minäkin ajattelen monesti, että olisihan se elämä vaan monin verroin mukavampaa ja helpompaa, kun olisi paljon rahaa. Mutta tarkemmin ajateltuna olen ihan älyttömän tyytyväinen mun nykyiseen elämään ja siihen kaikkeen, mitä mulla on. Muistan enemmän kuin hyvin, kun katselin katkerana hevosenomistajia pikkutyttönä ja ajattelin, että kyllä määkin vielä joskus.. Tämä unelma on toteutunut - omistan maailman ihanimman poniotuksen ja sen lisäksi paljon ja kaikkea, tarpeellista ja tarpeetonta. Raha jakautuu maailmassa niin kamalan epätaisesti, sillä vaikka meidän perhe ei todellakaan ole sieltä rikkaimmasta päästä, olen siitä huolimatta saanut kaiken tarpeellisen, ja enemmänkin. On niin paljon ihmisiä, joilla ei ole edes kattoa pään päällä, ruokaa, vaatteita...

Menipäs syvälliseksi :D Mutta joka tapauksessa, minä olen vain yksi pieni inhimillinen ihminen täällä maan pinnalla ja vaikka kovasti koitan elää niiden arvojen mukaan joita arvostan, sorrun aina välillä tuhlailemaan. Ihailen ihmisiä, jotka osaavat nauttia enemmän hienoista kokemuksista kuin materiasta, mutta itse en ole kyllä tässä paras esimerkki. Silti yritän tänä jouluna tehdä itse lahjoja muille ja välttää rahan tuhlaamista. Rahaa kun ei ole liikaa paitsi kotona, ei varsinkaan kaikilla köyhillä ympäri maailmaa. En ole myöskään toivonut sukulaisilta mitään joululahjaksi, vaikka tiedän kyllä että saan ainakin ne villasukat- tai hanskat mummolta. Sanoin äidille, kun sain Danin, että en tarvitse enkä halua enää häneltä koskaan joulu-tai synttärilahjoja, saa nähdä pitääkö tämä sana tänä jouluna. Äiti kun (niin kuin kyllä minäkin) haluaa ostaa joululahjoja ihan sen takia, että siitä tulee niin iloiseksi, kun näkee toisen ilahtuvan :) Näin muutama viikko sitten painajaistakin siitä, että oli aatto ja olin unohtanut ostaa kaikki joululahjat... Se oli kamalaa :D

Ja nyt kun päästiin tähän minun sortuvaiseen puoleen, esittelen pari juttua mitkä haluaisin Danille hankkia, ja mitkä olisivat kyllä oikeasti ihan tarpeellisiakin.

Vedenpitävä, fleecevuorellinen tai paksumpi ratsastusloimi

Danilla ei ole kuin kankainen ratsastusloimi, joka ei siis pidä vettä. Sateella ja kylmällä paksumpi loimi olisi kuitenkin klipatulle tosi tarpeellinen ja vaikka meiltä löytyykin maneesi, ehtii sinne matkalla kastua jo kummasti. Ilmankin ollaan kumminkin tähänkin asti pärjätty, joten saa nähdä jos sitten joulun jälkeen tulee oikein hyvät alennusmyynnit.

weatherbeetan 400g tallitoppaloimi tai joku vastaava

Danilla on kaksi tallitoppaa, joista toinen on hieman korkekaulainen, mutta kulunut ja täytteet ovat lytyssä. Lisäksi loimi on selkäsaumasta rikki, joten se pitäisi korjata. Toisen toppiksen esittelinkin vasta täällä blogissa ja se on kaikin puolin ihana ja kiva, mutta siinäkään ei ole kaulakappaletta ja tälläisilla -25 pakkasilla se alkaa olla auttamattomasti liian kylmä. Hevonen luovuttaa eniten lämpöä kaulan alueelta, näin ainakin luin hevostietokeskuksen sivuilta...eikö tässä olisi siis riittävän hyvät perustelut investoida johonkin tällaiseen ihanan lämpimään tallitoppaloimeen?! :D

  takajalkojen hivutussuojat

Danilla on takasiin Veredus Garbon gel-suojat, jotka on ehkä maailman parhaat, mutta myöskin niin kalliit, etten raski jatkuvasti niitä pitää. Olen nyt käyttänyt melkein koko ajan pinteleitä takasissa, mutta kurakeleillä ne on kaikkea muuta kuin kätevät. Tällaiset karvalla pehmustetut suojat olisivat Danille hyvät, koska sillä on tosi herkät jalat ja niihin tulee helposti kovista suojista hiertymiä. Ja nämä suojat olisivat myös sen verran edulliset, että niitä voisi pitää päivittäin.

Olisihan sitä muutakin, myös tarpeellista, mitä ponille vielä haluaisin hommata, mutta tuossa nyt ne mitä olen lähiaikoina katsellut nettikaupoista.

Lopuksi esittelen vielä viimeisimmän ostokseni: back on track royal tarrapatjat.

Jossakin aiemmassa postauksessa olenkin tainnut kertoa, että pidän nykyään Danilla öisin lämpöpinteleitä. Ainainen pinteleiden pyörittely ja patjojen kanssa säätäminen alkoi kuitenkin pikkuhiljaa ärsyttämään, joten päätin alkaa katselemaan, mistä löytäisin edulliset tallisuojat. Facebookissa kohdalle osui kuitenkin ilmoitus, jossa myytiin BOT-tarrapatjoja. Minulla kävi tosi hyvä tuuri, sillä ilmoittaja asui naapurikunnassa ja sain suojat kotiin postin kautta kierrättämättä. BOT-tuotteet ovat normaalihintaisena arvokkaita, kuten myös nämä suojat, mutta näistä vähän käytetyistä ja hyväkuntoisista suojista maksoin mielestäni oikein sopuhinnan. Tässä siis hyvä esimerkki, että myös käytettynä voi löytyä tarpeellista ja hyvää tavaraa! :)

Näitä patjoja en ole vielä ehtinyt käyttää kuin alle viikon, joten en osaa sanoa sen tarkemmin käyttökokemuksia, mutta kerron niitä myöhemmin, kun suojat ehtivät olla enemmän käytössä.

Tässä vielä lainaus back on trackin sivuilta, jos joku ei ole aiemmin kuullut tuotteista mitään:

Kaikki Back on Trackin lihas-ja nivelsuojat on valmistettu funktionaalisesta kankaasta, jolla on lämpöä heijastava ominaisuus. Tutkimuksissa on todettu pitkäaaltoisen lämpösäteilyn kiihdyttävän verenkiertoa. Verenkierron tason nousu puolestaan laukaisee jännittyneitä lihaksia ja auttaa parantamaan suorituskykyä.

Huh, tulipas pitkä ja sekava postaus. Toivottavasti jaksoitte silti lukea. Kaikille oikein mukavia jouluostos-reissuja ;)

145. Joulukuu täällä taas

Pitkästä aikaa asiat tuntuvat menevän oikeille raiteilleen! Dani sai perjantaina uudet kengät ja liikkuu taas normaalisti, tosin onhan se melkoisen jäykkä. Pääasia kuitenkin, ettei poni ole enää epäpuhdas. Tänään tosin hieman säikähdin, että ei voi olla näin huonoa tuuria, kun Dani oli polkaissut itselleen hokinviillon takajalkaan. Onneksi pieni haava ei kuitenkaan aiheuttanut ontumista, joten eiköhän se parane nopeasti. 

Kaverini Sonja oli ottamassa meistä ihanan talvisia kuvia, kun tänään pääsin vihdoin reilun viikon tauon jälkeen Danin selkään. Juoksutin ponia hetken maneesissa ja kun se liikkui hyvin, nousin ratsaille ja taivuttelin hetken aikaa pääosin käynnissä sekä muutaman ympyrän verran ravissa. Hallissa ei tietenkään saa oikein minkäänlaisia kuvia ja ulkona oli mitä ihanin ilma (tosin melkoisen jäätävä), joten menin sitten hetkeksi pellolle ratsastamaan. Danilla oli hirveästi virtaa ja itse meinasin pakastua jäämieheksi, joten mitään kovin kummoisia kuvia näin ratsukon kohdalta ei tosiaankaan tullut. Mutta minulla oli silti hurjan kivaa, oli vaan niin ihanaa päästä ratsastamaan omalla, maailman parhaalla ponilla ♥

Sonjalle vielä suurkiitos, kun tulit mukaan pakkasesta huolimatta!

Nämä muutamat ratsastuskuvat ovat ratsukon osalta erittäin epäedustavia, mutta halusin ne kuitenkin postauksen piristykseksi laittaa. Nämä voi siis katsoa muilla kuin kriittisillä silmillä, kiitos :)

Laukkasin muutaman ympyrän, ja voi että se oli mukavaa näin tauon jälkeen!

 tuitui

 Ennen tallille lähtöä kohtasimme yllättäen Sonjan ja Pirran, joiden kanssa piti tietysti ottaa posekuva! Huomatkaa Pirran ja Danin ensirakkaus :3

Näin joulukun koittaessa, yritän postailla mahdollisimman ahkerasti ja kehittää jotain ekstraakin tänne blogiin. Joulukalenteria en tee, koska minulle ei ole mitenkään aikaa, mutta koitan parhaani pitää blogin entistä aktiivisempana!

Nyt täytyykin lähteä tallille ottamaan poni sisälle. Toivottavasti se ei ole paleltunut pihalla, on sillä ainakin paksu loimi.. Mittari näyttää vaan jo päivääkin paljon kylmempää, -22 astetta! Minua ei silti oikeastaan ollenkaan haittaa, paljon mieluummin pakkasta ja lunta kuin lauhempaa ja ainaista sadetta.

Mitä te lukijat tykkäätte lumesta ja pakkasesta? :)

144. Lähikuvassa Viivi

Tänään sain ratsastaa Hannan hevosella, Viivillä, kun Dani ei edelleenkään ole kunnossa. Dani-reppana vaikuttaa aika turhautuneelta, kun se on joutunut monta päivää olemaan pelkällä kävelyliikunnalla :( Onneksi meillä hepat on sentään koko päivän ulkona, niin Danin ei ainakaan sisällä tarvitse kököttää. Huomenna kengittäjä laittaa etukaviohin rengaskengät, jos ne vaan ehtivät tulla huomiseksi postista. Toivon todella enemmän kuin mitään muuta, että uudet popot auttavat asiaan eikä kyseessä ole mitään pahempaa! Mikään ei tee mieltä niin surkeaksi kuin se, että tietää oman ponin olevan kipeä :| Oireet viittaavat kuitenkin onneksi siihen, että kyseessä olisi taas vain arat kaviot. Sitä toivotaan, koska tähän pulmaan on kuitenkin ratkaisu löydettävissä. Kaikenlaisia painajaisia on jo jännevioista sun muista käynyt mielessä..

Tätä odotellaan !

No mutta sitten tähän päivään. Pääsin tosiaan ratsastamaan Hannan tammuskalla, mikä olikin todellinen viikon pelastus. Tuntuu, että en ole saanut koko viikkona oikein mitään tehtyä ja olokin on ollut jotenkin kurja, kun ei ole päässyt ratsastamaan.

Hanna lupasi, että saan kirjoittaa Viivistä tarkemminkin blogiin ja laittaa ratsastuskuvia, joten tästä tulee nyt sitten Viivin oma postaus! Jotta kaikki lukijat pääsevät kärryille, ensin vähän yleistä tietoa Viivistä. Viivin virallinen nimi on Wallenberg Wilma ja rodultaan se on tilastohevonen. Viiviä luullaan silloin tällöin poniksi, koska se on melko pieni (n. 155cm?), mutta ego korvaa kyllä koon! :D Tamma on syntynyt v.2005, mutta se on ikäisiään jäljessä, koska on varsonut kerran. Viivi on kuulema ollut myös todella haastava sisäänratsutettava ja se ei edelleenkään ole mikään ihan helppo tapaus. Neidiltä löytyy kuitenkin mukavasti kapasiteettia niin liikkeidensä kuin hyppykykynsä puolesta, joten kyllä tästä vauvasta vielä hieno hevonen saadaan.

Viivi jouluna 2011

Hannalle Viivi saapui vuoden 2011 huhtikuussa. Ensimmäisenä kesänä Viivi oli vielä melkoinen kakara, milloin se hyppi pystyyn, junttasi keskelle kenttää, pukitteli... Sydän kurkussa minä silloin seurailin näitä aikoja :D Vaikka Viivi ei ole oma hevoseni eikä edes mikään hoitohevonen, olen kuitenkin ollut tosi paljon mukana sen elämässä, kun Hannan kanssa olemme oikeastaan joka päivä yhdessä tallilla. Siispä voisinkin sanoa, että olen ollut aikalailla avainasemassa tarkkailemassa parivaljakon kehitystä - ja ilokseni voin kertoa että sitä on todella tapahtunut! Kaikista matkan varrella vastaan tulleista ylämäistä huolimatta Viivi on ainakin minun mielestäni muuttunut tosi kivaksi, rennoksi ja kauniisti liikkuvaksi hevoseksi siitä ruipelosta villikosta, millainen se vielä reipas vuosi sitten oli.

 Hanna ja Viivi kisoissa syksyllä

Tänään Hanna ratsasti aluksi Viivillä askellajit läpi ja sitten minä, yli-innokas ratsastajatyttö, pääsin selkään :D Viivin ravi tuntui Danin pienien ja pehmeiden liikkeiden jälkeen ainakin kilometrin mittaiselta ja sen satulakin oli minusta ihan kummallinen, mutta olihan se vaan taas tunne olla Hevosen selässä, joka liikkuu omilla jaloillaan (välillä kyllä liikaakin..)!

 Aloitin työskentelyn tamman kanssa käymällä ihan vain askellajit läpi ympyrällä. Varsinkin laukan kanssa oli aluksi melkoista hakemista, mutta pikkuhiljaa homma alkoi sujua ja Viivikin luottaa minuun. Hanna laittoi meille myös pikkuisen maahankaivetun esteen, ja pientä sähläystä lukuunottamatta pikkuhyppelötkin sujuivat siis aivan mukavasti. Viivi on vaan niin tosi erilainen hevonen ratsastaa kuin Dani, että olihan se varmasti melkoisen näköistä menoa. Minulla oli kumminkin kivaa ja ainakin loppuraveissa Viivi taisi lopulta mennä myös ihan hyvin :)

Loppuun vielä pari kuvaa Viivistä, sitten täytyy kyllä lähteä nukkumaan.

 

 

Viivi toivottaa kaikille blogin lukijoille hyvää pian alkavaa joulukuuta! :)