92. kehitykseni ratsastajana

Alkuvaroitus: pitkä teksti tulossa! :D
Päätin vihdoin toteuttaa erikoispostauksen, jota toivottiin blogin kyselyssä jo aikoja sitten. Tästä voi tosin tulla aika paljolti ratsastushistoriikin tapainen, mutta koitan siis kertoa eri vuosien tasostani ratsastajana.. Kuvia tähän postaukseen oli aika vaikea valita, jotta niissä huomaisi kunnolla esim. istuntani kehitystä, mutta koitin parhaani mukaan tuolta tuhansien kuvien seasta löytää jotain tähän sopivaa. Ymmärrettävästi ensimmäisiltä ratsastusvuosiltani ei ole juuri yhtään kuvia, kun taas myöhemmin varsinkin Lilihtin kanssa otoksia löytyy vähän liiankin kanssa... Äskön kopioin siskoni koneelta varmaan noin tuhat kuvaa koneelleni, pääosin Lilihtistä, joita omalla läppärilläni ei ollut. Paljon ihania muistoja niissä kuvissa, voisin vaikka joskus tehdä niistä postauksen.

Mutta nyt siihen kehitykseeni. Ensimmäisen kerran olin ratsastustunnilla vuonna 2003. Tuolloin tunteja pitivät nuoret yksityisratsastajat samalla tallilla, jossa vielä tänäkin päivänä pyörin. Muistaakseni noin vuoden ajan kävin säännöllisen epäsäännöllisesti ratsastamassa ja opin hallitsemaan perusasiat. Jonkin verran hoitelin myös siskoni silloisia vuokra-ja hoitohevosia.

Ensimmäinen ratsastustunti. Tätä ennen olin tottakai käynyt hevosen selässä erilaisissa tapahtumissa talutuksessa, mutta tuolloin lasken alkaneen ihan kunnolla "ratsastusurani".

tämä kuva on ollutkin jo blogissa, minä kahdeksan vuotiaana siskoni ja hoitohepan kanssa

Vuodet 2003-2005 eivät olleet vielä mitään aktiivisia ratsastusvuosia, jatkoin jossain määrin tunneilla Oulaisissa, mutta kävin myös satunnaisesti Ylivieskassa Ellun tallilla ratsastamassa (vuodesta 2005 alkaen?).

 vuonna 2006 Iissä ratsastusleirillä

Yllä olevassa kuvassa ratsastan juuri leirikisoihin kentälle. Tuolloin osasin laukata, hyppäsin pieniä esteitä, harjoittelin muistaakseni pohkeenväistöjä ym. Perusistunani oli aika hyvä, minulla ei ole koskaan ollut mitään suurta ryhtivirhettä tmv. Tuosta leiristä en kovin hirveästi muista mitään, mutta paljon siellä ratsastettiin ja opittiinkin varmaan.

 Leirin jälkeisen vuoden kävin Ylivieskassa silloin tällöin ratsastamassa, koska Oulaisissa tuntien pito lopetettiin. Ellun tallin aikaisesta ajasta minulla ei ole kovinkaan paljon muistikuvia, tunneilla mentiin aina koulua ja ratsuna taisi toimia yleensä jokin söpö poni. :D

 Ratsastusleiri Koivikolla vuonna 2007, ja silloinkin olimme jo Hannan kanssa aina samassa paikassa :p

Seuraavana kesänä olin taas hevosleirillä, tällä kertaa Kempeleessä. Tuosta viikosta minulle on jäänyt vielä vähemmän mitään mieleen, ja kuviakaan ei taida muita olla kuin tuo viimeisenä päivänä otettu lähtöpotretti. Koivikolla oli kuitenkin hyvää opetusta ja jonkinlaista suuntaa sen aikaiseen osaamiseeni antaa varmaan leirikisojen ensimmäinen sija perusmerkin kouluradalta yli 70% tuloksella. Veikkaan kyllä, että arvostelu oli aika löysää..:D Sain tuolta mukaani diplomin "leirin kouluratsastaja", joka taitaa olla edelleen tallessa..:)

Vuonna 2007 kesän loppupuolella elämäni sai sitten varmasti yhden parhaimmista käänteistään: Oulaisissa aloitti uusi ratsastuskoulu Ratsu-Ateljee. Aloitin siellä viikottaiset tunnit ja tällä tiellä pysyin aina viime vuoden (2011) kevääseen asti. Nämä neljä vuotta ratsastustunneilla opettivat minulle hyvin paljon ja juuri ratsastuskoulun opettajien neuvot näkyvät varmasti edelleen ratsastuksessani. Meri Satama opetti minua useampana lukukautena ja häntä saan kyllä kiittää hyvin paljon paitsi ratsastuskoulun hevosten myös Lilithin ja Armin kanssa tapahtuneesta kehityksestä.

 Hannan sukulainen osti -08 keväällä suomenhevostamma Pirran, joka asustelee edelleen samalla tallilla Danin kanssa. Pirrasta voi lukea lisää Sonjan blogista.

Pirra oli ensimmäinen yksityishevonen, jolla ratsastin jo vähän enemmänkin ja kaikenlaistahan sitä tuli täysin raa'an hevosen kanssa koettua! Noin vuoden verran hoitelimme Hannan kanssa Pirpeliä, eli suunnilleen siihen saakka, kunnes Hanna sai oman ponin.

2008 olin Ratsu-Ateljeessa esteleirillä, jossa opettajana oli myös silloin Meri. Muistan yhden alkuviikon tunnin, jolloin opettaja antoi jokaiselle leiriläiselle istunnasta asian, mitä pitäisi viikon aikana saada parannettua, mutta Meri ei meinannut löytää istunnastani mitään korjattavaa :D Muistelisin, että lopulta hän käski minun kiinnittää huomiota ajoittain levottomiin ja jännittyneisiin jalkoihin. Leirillä ratsastettiin helpon B:n kouluohjelma sekä leirikisoissa noin 50-60cm(?) esterata. Kummastakin koitoksesta taisin selvitä ihan kärkisijoille. Tulloin ratsunani useilla tunneilla toimi aika paljon Danin näköinen ja kokoinen welshponi Tomppa.

 Minä ja Tomppa 2009

Myöskin -09 vietin kesällä viikon Ratsu-Ateljeessa. Silloin meille jaettiin ns. nimikkohevoset ja minut laitettiin ratsastamaan ajoittain haasteellisellakin puoliverisellä, Kyöstillä. Tunnit Kyöstin kanssa sujuivat kuitenkin hyvin ja olivat ainakin äärimmäisen opettavaisia, kun ratsuna ei ollutkaan enään aivan lupsakka ratsastuskouluheppa.

 Kyöstin kanssa esteleirillä

Iso askel eteenpäin tapahtui sitten syksyllä 2009, kun aloitin Lilithin ylläpidon. Siihen mennessä en ollut kilpaillut kuin leirikisoissa ja jossain ratsastuskoulun pienissä koulukilpailuissa. Hypännyt en ollut varmaan 70cm isompaa, mutta perusratsastukseni oli kuitenkin jo aloittelijaa reippaasti pidemmällä. Tunneilla taisi ryhmän taso olla määriteltynä helpoksi B:ksi.

Lilithin kanssa alkoi kuitenkin uudet tuulet puhaltaa, kun aloitin seuran valmennukset sekä (epäsäännöllisen) kilpailemisen. Jatkoin myös ratsastustunneilla, sieltä on jäänyt ainakin mieleen Lilithin kanssa suoritettu helppo B keväältä 2010.

Lilithin laukka oli reipasta ja siihen oli aika vaikea mukautua: tuloksena se, että pompin satulassa kuin kengurukeppi..:D Laukka ei koskaan ehtinyt tulla Lilithillä kovinkaan pyöreäksi ja rauhalliseksi, koska en sitä tarpeeksi hyvin osannut ratsastaa.

Katse alas: sama ongelma varmaan välillä vieläkin

Peruistunta ihan OK, kuvassa näkyvät hyvin minua edelleen vaivaavat kädet, joita en vain osaa kantaa.. Lilihtin kanssa ongelmana oli myös liian pitkät ohjat.

 Välillä huomaan yhä istunnassani lievää notkoselkää, ainakin tässä kuvassa sen näkee melko hyvin.. Usein ratsastajat istuvat ehkä enemminkin huonossa ryhdissä, mutta minä sen sijaan olen yliryhdissä.

Kesällä 2010 tuli koettua kaikenlaista, myös Hannan ex-ponin, Kiran, kanssa.

Lilithin kanssa kuljettujen satojen ratsastuskertojen jälkeen olin jo edellistä, vuotta 2009, paljon pidemmällä. Pääsin kisaamaan harjoitus-ja seuratasolla esteitä 70cm luokissa ja kouluakin muutaman kerran helppoa C:tä. Erityisesti rohkeuteni hevosten kanssa kasvoi huomattavasti ja opin ne kaikki peruasiat, mitä hevosia päivittäin hoitavan kuuluu tietää ja osata.
 Säännölliset valmennukset kehittivät minua paljon paljon lisää erityisesti esteradoilla, sillä niitä ei kovin paljon koskaan ratsastuskoulun tunneilla hypätty. Lilithin kanssa opetimme toinen toisiamme, ja tuossa vaiheessa en tainnut vielä tietääkään, mikä opintie oli jo pian eteeni tulossa!

Tämä turrikka, Armi, alkoi muovata minusta ihan uudenlaista ratsastajaa..

2010 syksyllä Armi tuli minulel ylläpitoon. Armi oli Lilithiin verrattuna osaava poni, sillä oltiin hypätty aluetasolla ja koulupuolellekin tasoa riitti. Armi oli myös ratsastettavuudeltaan hyvin erilainen kuin Lili. Lilithin sain ratsastettua rennoksi ja pyöreäksi reilulla myötäämisellä ja senpä takia ratsastukseni heikko kohta, löysät ohjat, kostautuivat sitten Armin kanssa :D Armilla piti olla ohjat kädessä, se oli enemmän eteenpäin käskettävää mallia, mutta joissain tilanteissa todellinen sähikäinen.

 hyvä esimerkki siitä, kun poni painui etupainoiseksi ja minä vain rösähdän mukana..

 löysä makkaraheppa.....

kyllä se sitten välillä sujuikin!

videolaatu... mutta hieno poni (loppuraveja)!

Vuoden aikana Armin kanssa opin kyllä jo paljon hevosen ryhtiin ratsastamista, mutta vielä enemmän kehitystä tapahtui estepuolella. Kun aloitin syksyllä -10 tällä herralla ratsastamisen, emme selvinneet varmaan yhdestäkään valmennuksesta niin, että poni olisi oikeasti toiminut minulla hyvin. Kevään ja kesän mittaan palikat alkoivat loksahdella sitten enemmän tai vähemmän paikalleen, ja hyppäsimme 90cm ratoja ongelmitta.

  auts!

 onneksi pysyin kuitenkin yleensä aina Armin selässä, vaikka joskus tilanteet olivatkin..mielenkiintoisia! :D Tämä kuva Kalajoen kisoista, joissa meno oli kyllä varsin sujuvaa.

Armilla en kilpaillut vielä aluetasolla, ja syksyllä Arskan lähdettyä alkoikin sitten uuden ponin etsintä..taas vaihteeksi!

Viime jouluna teimme sitten kaupat uudesta perheenjäsenestä, eli kenestäs muustakaan kuin Danista :) Danin kanssa kuukauden koeaika sujui hyvin ja ihastuin kyllä poniin, mutta kun katson nyt taaksepäin niitä aikoja, voin sanoa, että en todellakaan osannut ratsastaa Danilla juuri yhtään! Onneksi meillä oli kuitenkin mitä parhain valmentaja omalta tallilta ja näiden ohjeiden avulla olen saanut pikkuhiljaa Danista esille sitä ponia, mikä se oikeasti on.

 öh..niin.. en halua edes ajatella, kuinka alitempossa ja kaikin puolin huonosti Dani ensimmäiset viikot liikkui..

Danin kanssa olen oikeasti saanut kokea, millainen on ryhdikäs ja koottu hevonen. Voin rehellisesti sanoa, että yhtäkään toista ponia en ole osannut ratsastaa kunnolla pakettiin ennen Danskia. Vuosina 2009-2011 kävin lähinnä estevalkoissa (+ ratsastuskoulun tunneilla), ja koulureeneissä en osannut vaatia hevosilta tarpeeksi paljon. Danin kanssa on vielä aivan mielettömästi opittavaa ja toisinaan meinaa jo itku päästä, kun viikkotolkulla todella hienosti liikkunut poni saattakin olla yhtäkkiä jonain päivänä aivan kamala. Mutta kun näin paljon olen jo tässä ajassa Danin kanssa kokenut ja oppinut, haluan uskoa, että kehityksemme jatkuu noususuuntaisena! :)

Tällä hetkellä hyppään Danilla noin 90-100cm ratoja korkeimmillaan. Koulua haluaisin päästä kisaamaan nyt helppoa B:tä hieman enemmänkin. En osaa sanoa mitään tiettyä tasoa, millä olen nyt, mutta kaikenlaistahan sitä on jo tullut vuosien saatossa tehtyä. 

  Koulukisoissa maaliskuussa.

Dani toimi aika hyvin, mutta oli niskasta jännittynyt ja pystyisi liikkumaan huomattavasti paremmin eteenpäin.

 ajoittain meno on vielä paljolti tällaista: "en minä halua myödätä!!"

Hyppääminen sujui Danilla alusta alkaen hyvin. Välillä (aluekisat liiankin hyvä esimerkki) en osaa ratsastaa Dania ollenkaan tarpeeksi reipastahtiseen laukkaan, mutta tässäkin olen onneksi jo hieman kehittynyt ja toivottavasti muistaisin jatkossa siellä kisoissakin pitää tempoa radalla yllä... Yksi luokkavoittohan me talvella napattiin omista seurakisoista, kun poni laukkasi eikä madellut ratoja.

 

kuvat otettu toissa päivänä

Peruistuntaani on suunnilleen niin kauan kuin muistan kehuttu vakaaksi ja rauhalliseksi. Nykyisin suurin ongelmakohta on varmaan (edelleen) kädet, jotka milloin leviävät, milloin painuvat liian alas jne. Katsekin unohtuu helposti ponin korviin... Välillä huomaan myös kuvista, että vedän selän notkolle.

 Kevyessä istunnassa minun pitäisi päästä hieman lähemmäs hevosta ja hevosen "nostaminen" (silloin kun sitä vielä sattuu) pitäisi saada loppumaan...

Nyt tuli kyllä sellainen historiikki ja istunta-analyysi kirjoitettua, että ei hetkeen ole toista blogiin tulossa! :D Hieman epäilyttää, että tätä ei jaksa kukaan lukea...

 toivottavasti meillä on vielä monta yhteistä ihanaa, opettavaista vuotta edessä ♥