137. Poni pomppimassa

Taas postaus tulee päivän myöhässä, kun kävimme jo eilen illalla irtohypyttämässä Dania, mutta en vain silloin ehtinyt enää kirjoittamaan ja nytkin mun pitäis oikeastaan tehdä jotain ihan muuta kuin olla koneella.. Joten tekstiä ei nyt kauheasti tule vaan laitan vain lyhyen videon hypyistä ja pakko oli laittaa myös pätkä suloisesta Danista, kun se seistä möllötti niin suloisesti karsinassa, kun harjasin sitä :D

Tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta, kun irtohypytin Dania. Monta kertaa aiemminkin on ollut tarkoitus, mutta aina on muka ollut jotain tärkeämpää. Poni meni kujalle ihan mielellään, mutta oli kyllä aika laiska ja otti muutaman kerran ylimääräisen askeleen sarjaväliin. Kaikki hypyt eivät ole videossa, mutta ei niitä montaa enempää ollut, koska en halua vanhaa ponia hypyttää turhaa. Pientä vaihtelua ja mielenvirkistystä siis lähinnä! Korkeampaakin olisi Dani varmasti mennyt, lopuksi este oli noin 125cm. En kumminkaan koe mitenkään tarpeelliseksi testailla, mihin saakka Danilla rahkeet riittää, vaikka se ei ollut edes pintahiessä kun palattiin talliin.

Kiitos Hannalle ja Sonjalle videoinnista!

Muistattehan laittaa vielä kysymyksiä tulemaan, niitä voi laittaa kommentoimalla tähän tai edelliseen postaukseen. Kiitos kaikille kysymyksiä jo lähettäneille! :)

136. kysymyspostaus

Nyt on aika kysymyspostaukselle! Voit kysyä ihan mitä tahdot, kunhan kysymykset pysyvät suunnilleen blogin aihepiirissä. Jos kysymyksiä tulee vain muutamia niin en sitten toteuta postausta, joten nyt kaikki vain kyselemään!! Vastaukset kirjoittelen tulevalla viikolla, viimeistään ensi viikonloppuna.  Laita kysymyksesi kommentilla tähän tai tuleviin postauksiin, kiitos :)

Muistakaahan kaikki lukea myös tämän päivän edellinen postaus!

135. Pieni sisäinen kouluratsastaja heräilee henkiin

Eilen olin pitkästä aikaa Lipan valmennuksessa, kouluryhmässä tälläkin kertaa kuten viimeksikin. Olin vähän huonolla fiiliksellä menossa valmennukseen, sillä edellisen päivän ratsastus oli täysi fiasko ja minusta tuntui, että teen vain kaiken aivan väärin ja en vain osaa enään yhtään mitään. Valmennus tuli kuitenkin nyt juuri oikeaan aikaan nostamaan taas treenimotivaatiota oikealle tasolle!

Dani tuntui valmennuksen alussa ja oikeastaan lähes koko tunnin ajan aika tahmealta ja kaikin puolin ei niin hyvältä, kuin millainen se voisi olla. Tehtävät sujuivat kuitenkin ongelmitta ja saimme taas erinomaisia neuvoja. Lipan valmennukset ovat juuri sellaisia mitä hyvältä tunnilta odotankin: ei turhaa odottelua vaan aktiivista työskentelyä ja erityisesti hyvin tarkkaa ohjausta. Minusta valmennukseen pitääkin mennä sillä asenteelle, että siellä opitaan ja kuunnellaan valmentajan ohjeita, eikä vaan seisoskelemaan tai ratsastamaan niin kuin itse haluaa/on tottunut tekemään. Ja tällä tarkoitan sitä, että vaikka olisi valkun kanssa eri mieltä asioista, kannattaa hänen neuvojaan kuitenkin kuunnella, muutenhan on maksanut täysin turhasta. Itse olen ainakin huomannut, että aluksi mahdollisesti oudoilta tuntuvat neuvot voivat toimiakin todella hyvin!

 koulukisoissa maaliskuussa 2011

Tunnin aloitimme käynnissä sulkutaivutuksilla. Danin käynti meinasi mennä taas passiksi ja se tuntui olevan vasemmassa ohjassa hirveän kiinni. Käynnin jälkeen jatkoimme suoraan laukkatyöskentelyyn, jossa tehtiin kokoamisia ja sulkutaivutusta volteilla. Dani oli vähän vastaanhangoitteleva, mutta parani vertyessään.

 Sulkutaivutusten jälkeisestä tehtävästä ei meinnanut tulla aluksi yhtään mitään, koska Dani kyttäsi jatkuvasti toista päätyä ja minun oli hirveän vaikeaa saada sitä tulemaan suoraa keskihalkaisijalle. Halkaisijalla piti siirtää käyntiin ja jatkaa vastakkaisessa laukassa, missä tuli sisään. Rauhoittelin ponia äänellä ja käynnin tullessa taas liian kiireiseksi taputin aina kaulaa, jotta sain Danin rentoutumaan. Ja yhtäkkiä PLIM palaset loksahtivat paikalleen ja Dani laukkasi välillä tosi hyvin! Ei tullut mitään supermahtavaa tunnetta, mutta alun epämääräisen kaahotuksen ja jännityksen jälkeen olin tosi tyytyväinen tähänkin muutokseen. Loppuravit mentiin itsenäisesti antaen hevosten venytellä niin paljon eteen alas kuin ne vain tahtoivat.

Äiti kuvasi valmennusta pokkarillani, joten videoiden laatu ei taaskaan ole päätä huimaava, mutta kyllähän tästä jotain näkyy. En ollut Danin kanssa valmennuksessa kyllä mitenkään parhaimmillani, joten älkää olko turhan kriittisiä ;p Valmentajahan oli paikalla juuri virheiden korjaamista varten!

Tunnin jälkeen juttelimme vielä Lipan kanssa ja koin pienen järkytyksen, kun hän sanoi, että minun kannattaisi tähdätä Danin kanssa kansallisille kouluradoille. Tuli kyllä vähän semmoinen olo että mitäh?!? Lippa sanoi, että Danilla on niin hyvä muoto ja se tekee siirtymiset todella hyvin, joten loppu on vain pelkkää hienosäätöä. Lisäksi istuntani sai kyllä ihan kummallista palautetta, istun kuulema järkyttävän hyvin. Olo oli vähän puulla päähän lyöty, kun lähdin ponin kanssa tallille.

Toisaalta sain aivan uudenlaista intoa treenata nyt myös koulupuolta tavoitteelisemmin, mutta toisaalta tuntuu, että tässähän menee pasmat aivan sekaisin. Minussa kyllä asuu vähintäänkin pieni sisäinen kouluratsastaja, joten eikai se auta kuin aloittaa ahkera harjoittelu! Olenhan minä jo aika pitkään ajatellut, tai ehkä pikemminkin haaveillut, että olisihan se kiva kilpailla kouluakin enemmän.. Ensimmäinen tavoitekin taitaa olla jo asetettu: seurakoulukisat marraskuussa kotimaneesilla. Luokkia ei vielä ole tiedossa, mutta eiköhän siellä ainakin joku helppo B-tasoinen ole tulossa joten sinne siis!

Lilithin kanssa kouluradalla v.2010

Esteitä en aio missään nimessä Danin kanssa unohtaa, mutta luulen, että myös vanhalle herralle voi tehdä ihan hyvää pidempi kisatauko sillä saralla (ja onhan kisakausi muutenkin nyt lopuillaan). Hyppäämme tottakai edelleen valmennuksissa, mutta itsekseen hyppääminen saa jäädä nyt ihan kokonaan. Jumppasarjat ym saavat tietysti edelleen kuulua ohjelmaan.

 Toivottavasti tekstistä ei saa sellaista vaikutelmaa, että luulisin meidän olevan heti valmiita jonnekin haastaville kouluradoille, sillä en todellakaan sitä luule. Eilinen valmennus vain herätteli koulukisainnostuksen taas vireille ja se tietää kovaa treeniä!

 Tätä mieltä Dani taitaa olla näistä kouluratsun hommista :D

134. kaksi kuukautta

Arvatkaapas mihin? No jouluun tietysti, ja samalla myös siihen, että minulla on ollut kohta vuoden oma poni! Toisaalta tuntuu, että Dani olisi ollut meillä aina, mutta toisaalta vuosi on tosi pitkä aika, ja on outoa ajatella, että Dani on tosiaan jo niin pitkään ollut täällä. En oikein tiedä, mihin vaiheeseen sijoittaisin meidän "virallisen" vuosipäivän, koska Dani tuli meille ensin kuukaudeksi koeajalle ja sitä ennen näin kuitenkin sen ensimmäistä kertaa juuri syyslomalla, kun kävin kokeilemassa Dania. Joten näihin päiviin sijoittuu meidän ensikohtaaminen, mutta tiedä sitten siitä oikeasta päivästä. Olen alottainut (kylläkin varsin huonolla menestyksellä..) minun ja Danin ensimmäinen vuosi -videota, joten kunhan se tulee valmiiksi, teen meidän ekasta vuodesta vielä erikseen postauksen.

Mulle tuli tänään ihan mahdoton joulufiilis, tekisi mieli laittaa tonttulakki päähän, kuunnella joulumusiikkia ja leipoa piparkakkuja. Joulutunnelmaa lisäsi vielä lumi, jota satoikin tänään jo aika reilusti! Ponilla ei ole vielä hokkeja, ja maneesi oli varattu illalla, joten ratsastamassa kävin vain lyhyen käyntilenkin pellolla. Pakko myöntää, että lauloin samalla joululauluja... Tonttupukuja meillä ei sentään ollut, mutta heijastinviritelmiä senkin edestä!

Laitan tähän nyt vain muutamia tulevan talven ja joulun fiilistelykuvia, kun en muutakaan keksi.

2009

Juuri nyt pää lyö kyllä blogin kanssa ihan tyhjää, yritän saada jonkun huomenna tai viimeistään launtaina kuvaamaan ratsasteluita, niin olisi vihdoin uutta materiaalia tänne. Kirjoittelisin mielellään varsinkin näin lomalla enemmänkin, mutta ei vain oikein tunnu olevan mitään asiaa eikä varsinkaan kuvia. Jos jollain on siis mullistavia uudistusideoita blogiin tai postausehdotuksia, kaikki tänne kiitos!

133. Vihreitä pikku-ukkoja ja poninsyöjäpuomeja liikkeellä

Tänään palasin eteläisestä Suomesta takaisin kotiin niinkin hienoon aikaan kuin kuudelta aamulla. Tallilla en käynyt siis kokonaiseen viiteen päivään, ja sehän tuntui melkein ikuisuudelta! Reissu oli kuitenkin tosi mukava ja kivaa vaihtelua, ei sitä tule ihan joka päivä käytyä reippaan 500km päässä kotoa. Ja olihan se entistä kivempaa päästä pienen tauon jälkeen oman ponin luokse :)

Yöjunasta selviydyttyäni nukuin vielä usemman tunnin kotosalla ja iltapäivällä lähinnä surffailin netissä, kunnes puoli neljän aikoihin sain itseni vihdoin tallille. Minulla oli myös Viivi hoidettavana, koska Hanna ei päässyt mukaan. Tallihommissa eli karsinoiden siivouksessa, vesien ja ruokien laitossa meni vajaa tunteroinen aikaa, minkä jälkeen ehdin vielä juuri valoisalla ratsastamaan. Huomasi kyllä, etten ollut pariin päivään heiluttanut talikkoa, kun meinasi käsistä tehot loppua jo ensimmäisen karsinan jälkeen :D

Ponit ihmettelemässä uutta tarhan pohjaa.

Heti tallille tultuani kävin tietysti ensimmäisenä moikkaamassa Dania, ja puoli viiden maissa hain herran sitten sisälle puunattavaksi. Dani on kasvattanut jo varsin mukavan mittaisen talviturkin, joka on kuitenkin sen verran epämukava että haluan siitä äkkiä eroon.. Itse en vain hommaan rupea, siitä tulisi ennemmin paloiteltuja kuin klipattuja poneja, joten pitänee vain toivoa että tallilaisen klipperi saapuisi pian ja Dani saataisiin sitten taas nakupelleksi!

Ponin huolellisessa harjauksessa tuntui menevän ikäisyys ja kello oli ehtinyt vierähtää jo lähes viiteen kun pääsin ratsaille. Dani sai kouluvarusteet ylleen, vaikka aioinkin mennä muutamia puomeja.

 aina sitä vaan nukuttaa..:D

Danin päivän asu:

suitset Glaridge House, jännesuojat + suojapehmusteet Equi-Guard (eivät Danin omat vaan lainassa Viiviltä), pintelit Schockemöhle, huopa Lami-cell, satula Pfiff Amaretto

Menin Danin kanssa kentälle, vaikka ulkona ei enään maailman lämpimin ilma ollutkaan. Laiskuus iski ja en jaksanut laittaa kuin pari puomia, kummallekin lävistäjälle yhden, vaikka olin ajatellut hieman pidempää tehtävää.

 Alkuverkoissa Dani tuntui käynnissä ihan hyvältä ja kulki kaula tosi pyöreänä, mutta kun siirryin raviin poni oli kyllä näennäisesti "muodossa" turpa luotiviivalla, mutta takaset oli niin tallissa kuin vain voi. Ratsastin sitten reippaasti ponia eteen ja pikkuhiljaa se alkoi työskennellä liikettä selän yli. En tehnyt mitään kummempia, ratsastin vain suuria kuvioita ja taivuttelin mahdollisimman hyvin molempiin suuntiin. Ylitin myös puomit vähän joka välissä vaihtaen samalla suuntaa.

Lupaavasti alkanut ratsastus sai kuitenkin pientä lisämaustetta, kun Dani näki ilmeisesti marssilaisten aluksen laskeutuvan ja tuli täysin vakuuttuneeksi, että puomit aivan varmasti söisivät sen, jos se ylittäisi ne jokseenkin normaalisti. Niinpä vaihtoehdot olivat joko täysillä turpa taivaissa tai jarrut päälle viimeistään puoli kierrosta ennen puomia. Okei, tämä on kyllä pientä liioittelua, mutta meinasi tosiaan epätoivo iskeä selässä, kun en saanut herraa ylittämään siivosti yhtä totaalisen tavallista puomia laukassa.

 Otin pikku hengähdystauon pitkin ohjin ja sitten jatkettiin. Danissa oli virtaa kuin pienessä kylässä ja lopulta päädyin siihen tulokseen, että on turha yrittää ratsastaa ponia entistä enemmän kuumentavaa tehtävää silloin, kun se jo valmiiksi tuntuu vievän 6-0. Ja taas pientä liioittelun makua, mutta kun on tottunut ennemmin laiskanpuoleiseen ja rauhalliseen kuin kuumaan ja energiseen Daniin, niin tämä päivä oli totaalisen kummallinen.

 

Päätettyäni jättää puomit laukassa otin jalustimet pois jalasta ja aloin työstämään herra vauhtihirmua keskiympyrällä, aluksi ihan vain käynnissä. Käynti sujui heti mallikkaasti, ravissa oli hetken aikaa havaittavissa monenlaista epätasaisuutta, mutta sekin luonnistui kun höpöttelin Danille rauhoittavasti. Laukassa poni meinasi alkaa painaa kädelle, mutta tein kaiken mahdollisen löytääkseni ideaalin istunnan ja saadakseni herran kuulolle. Huomasin istuvani selässä totaalisen vinossa, ja kun korjasin tämän, oli ponikin luonnollisesti paljon suorempi. Ja mikä parasta, se laukkasi pyöreää ja kaunista laukkaa kaahailematta minne sattuu!

Loppuraveissa oletin Danin jo unohtaneen poninsyöjä-puomit, mutta vielä mitä! Ratsastin lävistäjää kohti puomia ja yhtäkkiä poni vetäisi liinat kiinni. Eipä siinä auttanut kuin pyöriä sitten puomin ympärillä pieni ikuisuus ja ylittää se sellaiset sata kertaa, kunnes Dani ylitti puomin vaikka takaperin silmät ummessa.

Kentällä tuli lopulta pyörittyä noin puolitoista tuntia, mutta loppu hyvin kaikki hyvin vai miten se menee!

 

Ratsastin kentälle pellon kautta ja aurinko paistoi, lähtiessä alkoikin jo hämärtää.

Tallilla riisuin Danilta varusteet, pesin mutakuorrutteen saaneet suojat ja pintelöin herran jalat yöksi. Sitten olikin jo aika hakea Viivi sisälle, jota en kylläkään jaksanut mitenkään lähteä enään liikuttamaan. Niinpä heppaset saivat iltaruuat-ja heinät turpien eteen ja minä pääsin vihdoin kotiin. Paitsi jos totta puhutaan, kulutin tallilla aikaa vielä ratsastuksen jälkeenkin tunnin verran, joten kovin nopeasti en kai sitten osannut toimia.. Aivan tarpeeksi pitkä tallipäivä oli siis tänään :)

Tulipas kirjoitettua aikamoinen stoori yhdestä ainokaisesta ratsastuskerrasta, viimeksi niin on tainnut käydä joskus monta kuukautta sitten. Jospa joku kuitenkin selviytyy tänne asti kuolematta tylsyyteen!

132. viimeinkin lomalla!

Heippa kaikille ja hauskaa syyslomaa teille yhtä onnekkaille kuin minä, joilla se sattuu nyt olemaan! :-)

En olekaan ehtinyt postailemaan taas tosi moneen päivään, viime viikko meni täysin koulukiireissä ja torstaina pakkasin pikavauhtia laukun koulun jälkeen, jotta matka etelään saattoi alkaa. Torstaista perjantaihin olin Helsingissä yötä, josta tulimme eilen siskoni kanssa Lappeenrantaan. On aivan huippukivaa viettää välillä aikaa jossain muualla kuin kotona ja ottaa vaan ihan rennosti! Ponia on kyllä ikävä, mutta onneksi sillä on laatuhoitajia siellä kotipuolessa :-)

Sini ratsasti Danin useampana päivänä viime viikolla, kun mulla oli niin paljon koulujuttuja, ja tottakai Sini muutenkin tykkää käydä ratsastamassa kun kotona pääsee. Luulen, että Danillekin tekee välillä ihan hyvää, kun joku muukin ratsastaa sillä kuin vain minä. Keskiviikkona kuitenkin hyppäsin Anskun valmennuksessa ja koin taas miljoona ahaa-elämystä yhden valkan aikana! Dani oli ihan super, ja pelasti meidät aika monta kertaa kun toin sen ihan mihin sattuu. On se vaan niin rehellinen poni ettei toista löydy. Lopuksi hyppäsin pitkästä aikaa vähän isompia, hankala arvioida esteitten korkeutta mittaamatta, mutta luulisin isoimpien olleen vähintään metrikympissä. Lentsikkaponi ♥

Vaikka Sinin järkkäri oli kuluneella viikolla kotona, niin ei ehditty ottamaan minusta ja Danista mitään muita kuvia kuin mitä kisoista tuli. Joten kuvasaldo ei taaskaan ole päätä huimaava, mutta halusin kuitenkin tulla kertomaan miksi en nyt ehdi bloggailemaan pariin päivään (eikä blogiin oikeastaan mitään asiaakaan ole). Pohjoiseen palailen maanantaina tai tiistaina.

Tulipas vähän sekava postaus mutta koittakaa kestää.. Danin kuulumisia paremmin ja lisää sitten ensi viikolla!

P.S. Mää melkein päätin jo Sinin kanssa ostaa hetken mielijohteesta liput Horse Showhun perjantaiksi, mutta sitten päätettiin kuitenkin säästää rahaa ja matkustettiin Helsingistä suoraan Lappeenrantaan ilman kalliita mutkia matkassa.. Ehkäpä sitten ensi vuonna! Onko/oliko joku teistä tänä vuonna paikalla ja millaista oli? :)

131. kisakuumetta

Ei, tänään ei ollut tosiaankaan mun päivä. Ja ei, mulle ei iskenyt myöskään kisakuume päästä mihinkään uusiin kisoihin, otsikko vaan viittaa siihen, että olin kipeä :| Mutta piti noihin kisoihin silti lähteä, joten olihan se vähän kisakuumetta sitten.

 Hienoin poniherra ja sen kipeä ratsastaja

Olen tosiaan vieläkin vähän sairas, korva tuntuu hassulta ja olo on ehkä maailman tukkoisin.. Joten en kauheaa romaania jaksa alkaa kirjoittaa kisoista eli mennään lyhyellä oppimäärällä.

 Luokkana oli siis 80cm arv. AM5, jossa ratkottiin samalla PyRan junnumestaruus.  Verryttelyssä olin aluksi aivan hukassa, poni juoksi alta ja painoi kädelle. Hetken päästä homma alkoi kuitenkin toimia ja Dani hyppäsi hyvin; innokkaasti ja eteni tarpeeksi. Kohtalaisen varmalla mielellä lähdin radalle, ainut miinus oli vaan, että epäilin vähän selviäisinkö loppuun asti pyörtymättä...

 Radan alku tuntui tosi hyvältä aina toiseksi viimeiselle sarjaesteelle saakka. Ilmeisesti mulle tuli taas liiankin luottavainen olo selässä ja unohdin taas ratsastaa. En tajua, miten en voi kisoissa ratsastaa sinne radan loppuun saakka ja jään sitten vain istuskelemaan ja odottamaan, että poni kyllä hoitaa homman?! Sarjan b-osalla Dani veti nimittäin hyvin tyylikkäästi liinat kiinni, toisella yrityksellä päästiin yli, mutta puomi otettiin silloinkin mukaan. Maaliin tulin siis kahdeksan virhepisteen kera.

 muuri, vesimatto ja viuhkatrippeli - ei mitään ongelmia

 Tyylikäs istunta.........

Sarjan a-osa

....ja b-osa, jossa ongelma :|

maalissa

Suorituksen jälkeen en tuntenut itseäni pettyneeksi, mutta en kyllä tyytyväiseksikään. Jos nämä olisivat olleet tämän kauden ainoat kisat, olisin hyvin tyytyväinen. Tai jos en olisi aiemmin kisannut tätä korkeutta, olisin tyytyväinen. Tai jos nämä olisivat olleet ainoat huonosti menneet kisat tällä kaudella, ei valittamista -  yksittäisenä suorituksena ihan kohtuullinen, mutta nyt en voi kyllä muuta sanoa, kuin että mua masentaa koko kisaaminen tällä hetkellä ihan hirveästi.

 Epäonnistumisia epäonnistumisien perään, vaikka reeneissä mennään aivan kevyesti metrin ratoja. Ei toki aina kisojenkaan ulkopuolella meno ole mitenkään täydellistä, mutta harvemmin meillä on suurempia ongelmia huomattavasti korkeammillakaan esteillä.. Turhauttavaa vielä maksaakin siitä, että käydään radalla hakemassa hylky tai ainakin yksi kielto. Just nyt tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa tuon koko kisaamisen suhteen, kun puhdasta rataa ei saada edes säälittävästä 80cm luokasta jonka pitäisi olla kuitenkin meille kummallekin ihan piece of cake... Mun pitää varmaan tulevaisuudessa, jos mää enään innostun mihinkään kisoihin lähtemään, niin virittää satulaan kiinni joku raippa joka raippaa mua, että muistan käskeä ponia.. :D

Tulevia reenejä odotellessa, jotta musta joskus vielä tulisi (este)ratsastaja!

130. päivä kuvina

Kaikenlaista on tässä blogin taukoillessa ehtinyt jo sattua ja tapahtua, mutta en ala kertoa sen kummemmin menneestä viikosta. Kuten otsikosta jo käykin selväksi, päätin tänään toteuttaa vihdoin päivä kuvina -postauksen. Postauksesta tulee kuitenkin huomattavasti tylsempi kuin olisin halunnut, sillä en illalla päässyt tallille ratsastamaan ja hoitamaan Dania. Olen nimittäin ollut useamman päivän pois koulusta kuumeen ja kovan kurkkukivun takia, ja nyt illalla alkoi järkyttävä korvakipu. Mulla ei ole vissiin koskaan ennen ollut korvatulehdusta, enkä olisi tätä kyllä halunnut koskaan kokeakaan. Saa nähdä kuinka pystyn huomenna ratsastamaan kisoissa.. Mutta nyt tähän päivään!

Heräsin aamulla ennen kahdeksaa - aamutallille. Aamupalaksi lasi mehua, vaatteet niskaan ja matkaan!

  Menin tallille äidin kanssa ja kävimme matkalla hakemassa kissalle ruokaa.

En tietenkään tajunnut kuvata hevosten loimittamista tai ruokkimista..mutta tässä Dani puoli yhdeksän aikoihin aamuheinillä.

Kissa sai ruokaa ja vaikutti tyytyväiseltä, tosin välillä tulee epäiltyä sen mielenterveyttä, kuten alemmasta kuvasta voi huomata.. Hassu huutava kissa nimeltä Kissa!

 Siivoilimme vielä tallilla, joten kotiin päästiin vasta vähän ennen kymmentä. Aamu oli aika viileä ja tihkutti jotain rännän ja sateen väliltä.

Kotona söin hyvän aamiaisen: leipää, jogurttia ja teetä.

 Yhteentoista saakka istuin koneella ja otin ihan rennosti, mutta sitten oli pakko alkaa opiskella rästiin jääneitä koulujuttuja.

Lounaan söin kahdentoista ja yhden välillä. Uunilohta, muusia ja salaattia, hyvää oli :)

 

Hetken mielijohteesta lähdin Paten ja siskoni Sinin kanssa Ylivieskaan pienelle shoppailureissulle. Ostin itselleni vain jotain koulutarvikkeita ja Danille arnikageeliä.

Takaisin kotona olimme viiden aikoihin - heti päiväkahville :D Tai no itse en kyllä juo ollenkaan kahvia, joten minun tapauksessani kaakaolle.

Kuvat loppuu tähän, kun en ole muuta ihmeempää tänään tehny. Siskoni Sini lähti hoitamaan ja ratsastamaan Danin Ylivieskan reissun jälkeen, koska mulle tuli tämä kauhia korvakipu ja muutenkaan en ole vielä ihan terveiden kirjoissa.. Onneksi paikalla on nyt paras mahdollinen sijaishoitaja, muuten olisin kyllä mennyt tallille. En vain tosiaan huomisesta tiedä, kisoissa pitäisi hypätä, mutta tällaisella olotilalla siitä ei taida hyvää seurata. Ei auta kuin syödä tarpeeksi särkylääkkeitä ja toivoa, että poni hoitaa homman kotiin ;p

Sini ja Dani kesällä

Toivottavasti tästä postauksesta ei tullut ihan tylsä, vaikka Dani ei nyt mitenkään pääosassa ollut kuvissa. Palailen huomenna, toivottavasti kisauutisten kanssa!

129. hiljaiseloa

En haluaisi millään kirjoittaa tätä tekstiä blogiin, mutta nyt mun on vaan pakko sanoa, että pidän blogin kanssa pientä taukoa. Tai taukoahan tässä on tainnut viime aikoina lähinnä ollakin, kun olen ehtinyt postailemaan vain niin harvoin. Mutta se on vähän epäreilua teitä lukijoita kohtaan, kun varmaan ainakin osa teistä odottaa postauksia, mutta niitä ei vain kuulu. Joten parempi se on sanoa suoraan, että nyt en vain yksinkertaisesti ehdi kirjoittamaan, ainakaan niin usein kuin haluaisin. Yritän kovasti tehdä blogista kivaa paikkaa, ja oikeasti tykkään kirjoittaa - enhän muuten olisi koskaan aloittanutkaan koko blogia. Mutta hyvin usein kuvattomia/vanhoilla kuvilla täytettyjä postauksia on tosi tympeä tehdä, joten.. tämä on nyt sitten tauko.

En halua enkä aio lopettaa bloggaamista, eli tämä ei tiedä mitään blogin kuolemaa, mutta hiljaista ajanjaksoa kylläkin. Saatan postata vaikka huomenna jos ehdin, tai sitten vasta viikon päästä. On kuitenkin rasittavaa, kun bloggaaminen on alkanut olla enemmän jotenkin väkinäistä ja vapaa-aikana tuntuu, että on "pakko" kirjoittaa nyt äkkiä jotain. Silloin postaaminen ei tunnukaan enää hauskalta, ja postauksistakin tulee takuulla tylsempiä.

Älkäähän silti kadotko minnekään, viikon päästä kisailen seuran mestaruuksista ja pian on myös tulollaan päivä, joka tietää pitkää postausta..joku varmaan arvaakin mikä?