159. Liikaa ajatuksia

Minulla on hiiiirveä ikävä kesää. Mieluiten kesää, kun olin vielä pieni ja huoleton. Viikonloppuna olin riparilla isosena ja leiri olisi puolestani voinut jatkua ikuisuuden. Siellä sai hetkeksi irrottautua arjen rutiineista ja ei tarvinnut ressata koulua tai muuta. Mitään kummempaa ei ole sattunut, mutta nyt on vain jotenkin onneton olo. Onneksi on sentään Dani ♥ Se jaksaa aina piristää päivästä toiseen, enkä enää tiedä mitä tekisin ilman sitä. Tallilla käynti on kyllä ollut nyt vähän outoa, kun Hanna ei ole ollut mukana ja olen käynyt yksin ratsastamassa..

Viime viikolla täytin 17 vuotta. Ponivuodet ovat nyt ohi ja vuoden kuluttua olenkin jo täysi-ikäinen! Ihan hullu ajatus..:D Viime aikoina olen miettinyt jonkin verran paljon sitä, mitä minulle ja Danille tulee tulevaisuudessa tapahtumaan. Sen ainakin tiedän, että Danista en ikäni takia halua luopua. Minusta ajatus on suorastaan naurettava, että minun pitäisi lopettaa rakkaalla ponilla ratsastaminen siksi, koska olen siihen "väärän" ikäinen. Ymmärrän täysin ratsastajia, jotka siirtyvät poneista hevosiin, koska heillä on korkeat tavoitteet ja se on tietysti tosiasia, että ponilla ei voi samalla tavalla kilpailla kuin hevosilla. Tarkoitan tällä, että harvallapa ponilla on kykyä kilpailla 130cm-luokissa hevosia vastaan. Mutta minä, enemmän puskatason kuin kansallisen tason ratsastaja, miksi minun pitäisi luopua ponistani siksi, että en ole 16-vuotias tai nuorempi? Omasta puolestani en todellakaan koe siihen mitään tarvetta.

 Dani on minulle aivan älyttömän tärkeä. Joka päivä haluan nähdä sen terveenä ja iloisena minua vastassa tarhan portilla. Ajatuskin, että sille olisi sattunut jotain, saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Toki haaveilen välillä siitä, että minulla on vielä joskus hevonen. Mutta se on minulle haave, eikä mikään "haluan hevosen enkä vain ponia".

Kaikkia yllä olevia ajatuksia sotkee kuitenkin (lisäksi) se, että en tiedä yhtään mitä tulevaisuudelta haluan. En tiedä, mihin aion jatkaa opiskelemaan, saati mikä minusta joskus valmistuisi. Jos haluan kehittyä ratsastajana mahdollisimman pitkälle, on hevosen hankinta jossakin vaiheessa edessä ihan varmasti. Tällä hetkellä Dani on minulle vielä kaikin puolin taidoiltaan sopiva - parempaa ei voisi ollakaan - lähinnä sen ikä tulee jossain vaiheessa vielä vastaan. 18-vuotias poni ei ole enää nuori. Se on tosiasia, jota ei saa silti rueta liikaa kauhistelemaan. Pumpuliin kääriminen ei varmasti loppupeleissä auta yhtään mitään, vaan ylivarovaisuus voi jopa pahentaa asioita. Jotta ihminen säilyy vanhanakin terveenä ja hyvässä kunnossa, pitää hänen liikkua. Sama koskee hevosia. Ne ovat luotu liikkumaan, ei seisomaan tulitikkutarhaan tai neljän seinän sisälle talliin. Hevosen ikä pitäisikin pystyä ottamaan huomioon oikealla tavalla, mikä on ainakin minulle välillä hankalaa...

Karkasimpas taas aiheesta jonnekin aivan muille maille ja siinä meni ajatuksetkin (viimeistään) ihan sekaisin. Uusia kuvia minulla ei Danista ole, kun ei ole ollut kuvaajaa eikä kyllä kameeraakaan. Dani on kumminkin pääasiassa ollut tosi kiva ratsastaa ja kaikin puolin hyvässä vireessä :) Viime postauksen jälkeen ollaan oltu ainakin yhdessä estevalmennuksessa, mutta mitään sen ihmeempiä ei olla harrastettu. Ensi launtaina olisi kuitenkin taas kisat tiedossa, seuraestekisat omalla maneesilla. En ole vielä ihan varmaksi päättänyt, mitkä luokat menen. Seuraavassa postauksessa lupaan kertoa enemmän kuulumisia, mutta nyt on jo vähän kiirus.

Jotta blogi ei nyt jäisi aivan vanhojen kuvien töllistelyksi, laitan tähän loppuun videon drive-in harjoitusestekisoista, jotka olivat siis jo 4.2. En jaksanut muokata videota mitenkään ja mieluummin olisin halunnut laittaa näytille 80cm-luokan, kun se oli paljon tasaisempi, mutta siitä ei tosiaan videota ole. Tämä on siis ysikympistä. Kuvauksesta kiitos Riinalle!

Toivottavasti ensi postausta kirjoittaessa ajatukset kulkisi vähän kirkkaammin ja saisin kuviakin mukaan. Nyt pitää kuitenkin rientää tallille, illalla jatkan uuden ulkoasun muokkailua jos vain suinkin ehdin!

158. Koulukisapäivä

Tämä viikko on ollut täyttä hullun myllyä ja sama meno taitaa jatkua ensi viikkoon kun pitäisi selvitä viidestä kokeesta..apua! Minua väsyttää ihan tolkuttomasti, joten en kerro sen kummemin kuluneesta viikosta vaan menen suoraan launtaihin eli meidän tämän vuoden ensimmäiseen koulukisapäivään!

Kyseessä olivat siis seurakoulukilpailut kotimaneesissa, joissa olin itse myös aika isossa järjestelyvastuussa. Ensimmäisen luokan ajan sekä hieman toisen luokan alkua ehdin olla kisapaikalla laskemassa pisteitä, mutta sitten olikin riennettävä laittamaan Dania kuntoon. Olin edellisenä iltana tehnyt ponille letit valmiiksi, mutta kiirehän siinä meinasi siitä huolimatta iskeä ja lopputulos oli aivan järkyttävä :D Onneksi harjan ulkonäkö ei sentään ole ensimmäinen arvosteluperuste.

Kiireestä huolimatta ehdin kisapaikalle ihan sopivasti hieman ennen oman verryttelyryhmäni alkua. Maneesissa verkka-aikaa oli vain kymmenen minuuttia, ja ensimmäiset seitsemän minuuttia olivatkin täyttä tuskaa, kun en meinannut saada ponia toimimaan ollenkaan. Dani tuntui jäykältä ja tahmealta, mutta verkan lopulla se sitten rentoutui ja tuli pehmeämmäksi ja pyöreämmäksi.

viime kesänä

Ensimmäinen luokkamme oli he C:1 2000. Omasta mielestäni rata oli ihan tasainen ja sinällään ok, mutta mitenkään huipputyytyväinen en ollut, koska Dani oli hieman jähmeä ja jännittynyt. Parempaan oltaisiin ehdottomasti pystytty! Niinpä en meinnnut uskoa korviani kun kuulin prosenttimme: 68, 75% ja tällä tuloksella luokan kärkeen. Johdossa pysyttiin loppuun asti ja sijoitus näin 1/18 :) Jotain kehitystä on kyllä havaittavissa, kun lähes juuri tasan vuosi sitten saimme samasta ohjelmasta 59% ja askeleen pidennykset olivat silloin pisteillä 5,4 ja 5, kun ne nyt olivat 8, 7 ja 6,5 kommentein "rohkea ja tahdikas"! Tyytyväinen sain todellakin olla, ja vielä kun tiedän, että pystymme tästä petraamaan vielä lisää.

Toisen luokan, he B:0 2009, verryttelyssä Dani olikin sitten alusta asti jo paljon parempi. Ennen suoritusta minulla oli ponin suhteen luottavainen mieli, mutta sitten iski aivan totaalinen blackout ja tajusin, että en muista ohjelmaa kunnolla. Oli todella inhottavaa aloittaa rata, kun en tiennyt mitä missäkin tapahtuu ja yritin vain jotenkin muistella mihin suuntaan pitäisi mennä. Voitte siis kuvitellä, että meni pasmat aika pahasti sekaisin ja meno oli sitten sen mukaista. Sain väärinratsastuksista -6 pistettä ja pisteet yleensäkin olivat 5,5 paikkeilla. Prossentteja kerättiin kasaan 54%, eipä voi muuta kuin tyhjää päätä syyttää! Todellakin olisi pitänyt harjoitella ohjelma paremmin, mutta olin lukenut sen vain muutaman kerran läpi (+kerran sinne päin ratsastanut), joten tietäähän sitä miten käy. Kyllä harmitti, koska Danilla oli niin hyvä vire päällä, että meillä olisi ehdottomasti ollut mahdollisuus kelpo suoritukseen. Mutta pääasia on, että Dani oli hieno, omat turhat mokat pystytään aina korjaamaan.

Ei alkuunkaan voittajan arvoinen kuva, mutta joku todiste piti ottaa rusetin olemassaolosta ;p

Ehdinköhän enää ollenkaan tämän vuorokauden puolella nukkumaan, kun aamulla pitäisi nousta ruokkimaan hevoset. No, kyllähän tässä vielä ehtii..! Tähän postaukseen on nimittäin pakko mainita yksi hyvin huomionarvoinen asia. Danin ja minun elämässä on nimittäin tapahtumassa melkoinen muutos, kun paras kaverini Hanna muuttaa satojen kilometrien päähän täältä pohjoisesta. Hannan mukana lähtee tietysti myös Danin paras kaveri, Viivi. Saa nähdä, miten minä ja Dani tullaan selviytymään ilman tuota kaksikkoa, ikävä ainakin varmasti tulee! Suunnilleen yhdeksän vuotta kun ollaan nyt yhdessä käyty talleilemassa..

 v. 2010

v. 2011

v. 2011

v. 2011

 

 v. 2012

Niin paljon me ollaan Hannan kanssa yhdessä koettu, että sitä ei voi mitenkään muutamalla kuvalla kertoa eikä kokonainen postauskaan siihen riittäisi. Mutta tärkeintähän ovat muistot, jotka eivät koskaan katoa, vaikka niitä ei toisille voi jakaa.

sometimes...

 

157. Täällä taas!

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Iski pahimman luokan kirjoitusinnostus sopivasti keskellä yötä, joten täällä olen siis taas teille satuilemassa. Saapa nähdä löytääkö kukaan lukija sieltä ruudun toiselta puolelta enää blogini pariin, mutta toivotaan niin. Viime postauksesta on kulunut ihan hirveästi aikaa, joten en mitenkään saa kaikkea sattunutta ja tapahtunutta kirjoittettua tähän yhteen postaukseen, mutta koitan naputella kuulumiset noin pääpiirteittäin.

 Kuvatilanne ei ole edelleenkään muuttunut yhtään mihinkään suuntaan enkä ole myöskään saanut mistään ostettua ylimääräisiä tunteja vuorokauteen, mutta näistä epäkohdista riippumatta päätin, että tästä lähtien yritän parhaani mukaan postailla edes noin kerran viikossa. Tauko blogista on kyllä toisaalta ollut tosi helpottava ja tuonut ainakin himppusen lisää omaa aikaa supertäysiin päiviini, mutta toisaalta olen kaivannut bloggaamista hurjasti. Yksi erityisen stressaava päivä, jolloin pää vaan meinasi räjähtää kaikkeen tekemisen paljouteen, mietin, että mikähän viime viikkoina on ollut pielessä, kun vaikka asiat ovat suurimmaksi osaksi sujuneet tosi hienosti, fiilis on vaan ollut sellainen oudon..tukkoinen? (ei yhtään sen pidempi lause) Päättelin sitten, että kyllä se varmaan on vaan tämä kirjoittaminen, mikä on kuitenkin jonkinlainen voimanlähde, vaikka viekin aikaa ja vaivaa saada jotain julkaisukelpoista blogiin kirjoitettua.

No mutta pidemmittä puheitta blogin päätähden pariin. Sanalla sanottuna Dani on ollut viime aikoina huippu. Joulun molemmin puolin se kadoksissa ollut yhteinen sävel on vihdoin löytynyt ja varsinkin estepuolella on tapahtunut pari sellaista käännekohtaa, että olen alkanut miettiä, josko me sittenkin vielä joskus pärjätään siellä aluetason esteskapoissa. Eikä niinkään se pärjääminne, mutta edes hyvä fiilis radan jäljiltä!

Kaksi viikkoa sitten eli 26. ja 27. tammikuuta olimme Ville Peltokosken estevalmennuksissa kahtena peräkkäisenä päivänä. Vaikka Danin kanssa on, sanotaanko suunnillleen marraskuun jälkeen, ollut tiukemmat estetreenit katkolla, valkat meni tosi hyvin - poni ei vaan meinnut pysyä nahoissaan :D Blogin tauon jälkeen ollaan käyty myös kerran Anskun estetreeneissä (ennen Villen valkkoja), joissa poni meinasi kertakaikkiaan räjähtää käsiin, kun sillä oli niin paljon menohaluja. Huomaa kyllä, mitä lajia Dani oikeasti rakastaa (vaikka sitä ei siitä aina uskoisikaan!).

Valmennusviikonloppua seuraavalla viikolla keskityin koulupuoleen ja muutamana päivänä taisin suurinpiirtein hyppiä riemusta hyvien treenien päätteksi. Viikko sitten koin myös ahaa-elämyksiä, tällä kertaa en valmennuksissa, vaan päästessäni pitkästä aikaa ratsastamaan isolla hevosella. Saa nähdä, jatkuuko poniratsastajan urani vielä kauankin, vaikka ponivuodet on jo taakse jäänyttä elämää.. Tällä hetkellä ollaan ainakin menossa nousukiitoa ylöspäin :)

Viime maanantaina aloitimme kisakauden kotimaneesissa drive-in-harjoitusestekisoissa. Hyppäsin 80cm ja 90cm - ehdottomasti minun ja Danin parhaimpia elleivät jopa parhaimmat radat ikinä. Kisoista sain siis poistua hyvillä mielen innokkaan superponini, nollaratojen ja kahden ruusukkeen kanssa :) Kisaradat olivat kyllä hyvin lyhyitä ja esteet helppoja, mutta ei kai sitä tarvitse näin kauden alkuun rimaa korkeimmalle nostaakaan.

Hyvä putki ei kuitenkaan (ainakaan minun kohdallani) jatku ikuisesti ja heti kisoja seuraavana päivänä koin pienoisen (lue jättisuuren) järkytyksen, kun Dani kouluvalmennuksessa onnistui jotenkin laittamaan jalat solmuun laukanvaihdossa ja hetkeen ei varannut painoa ollenkaan vas. etujalalle. Olin jo ehtinytkin miettiä, missä se seuraava vastoinkäyminen "viipyy", kun sen verran kauan poni onnistui pysymään terveen kirjoissa. Kaikeksi onneksi tämä tiistain vastoinkäyminen ei osoittautunut jotain pientä nyrjähdystä/venähdystä pahemmaksi, koska hetken kuluttua Dani käveli normaalisti ja ravasi kohtuudella. Jouduimme kuitenkin luonnollisesti jättämään valmennuksen kesken, mutta mitään pidempää sairaslomaa jalka ei näytä nyt onneksi vaativan. Vasta kuitenkin tänään (launtaina) lähdin liikuttamaan Danin, sillä keskiviikkona jalka oli vielä hitusen lämpimämpi kuin toinen etunen ja torstaina herralla oli hieronta. Tänään juoksuttaessa Dani liikkui normaalisti ja virtaa riitti, joten eiköhän tästä selvitty säikähdyksellä.

Ensi viikolla olisi tarkoitus jatkaa ahkeraa harjoittelua kohti launtain seurakoulukisoja. Hui, mitenhän taas enemmän estepuolelta itsensä löytänyt ratsastaja (ja varsinkin poni) kouluaitojen sisässä pärjää...

Hmm taitaa pikkuhiljaa olla aika lähteä nukkumaan. Pahoittelen mahdollisesti erittäin epäselvää ja sekavaa postausta, pistetään se tämän myöhäisen ajankohdan piikkiin.. Jotain tai mahdollisesti kaikki oleellinen jäi puuttumaan, joten palailen mahdollisimman pian blogin ääreen! Maanantain 90cm-radasta on muuten kaverilla video, joten se tulossa tänne jos ja kun saan sen käsiini. Koitan myös mahdollisesti huomenna aloittaa keväisemmän ulkoasun valmistusta.

Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)