tiistai 3. huhtikuuta 2012

62. maailman kauhein viikonloppu

Enpä olisi koskaan uskonut, että viikon vaihteesta tulisi noin järkyttävä ja surullinen. Odotin kiireistä, mutta iloista ja vauhdikasta viikonloppua. Koin kuitenkin jotain ihan muuta. Perjantaina tallimme upea ja ihana hevonen loukkasi jalkansa, kun sitä oltiin liikuttamassa. Hoidin Hannan kanssa hevosta viikonloppuna ja olimme tilanteessa viimeiseen iltaan asti läsnä. Hevosen jalka murtui ja se sai kovan tuomion. Toivottavasti tämä tähtihevonen on nyt jossain vihreämmillä niityillä ja sen on parempi olla

Nyt arvostan entistä enemmän sitä, että minulla on Dani, iloinen ja terve poni. Osaan arvostaa enemmän myös jokaista hetkeä, jonka saan rakkaan ystäväni kanssa viettää. Olivat hetket sitten millaisia tahansa, kaikki ne ovat arvokkaita. Koskaan ei voi tietää mitä saattaa tapahtua. Koskaan ei voi tietää mikä hetki on se viimeinen.
 Lähiaikoina minusta on välillä tuntunut, että kevät on ollut yhtä surua ja murhetta. Haluan silti uskoa, että kyllä tästä vielä selvitään ja matka jatkuu kohti parempia aikoja. Tänä vuonna on ollut myös paljon iloisia ja hyviä asioita, eikä niitä sovi unohtaa. Varmaan joku viisas on joskus sanonut: pitää olla pimeää jotta näkee tähdet. Minusta varsin osuvaa.


Onneksi ihan pian on pääsiäinen ja pikku tauko koulusta. Aluekisat lähestyy kovaa vauhtia ja kaikesta huolimatta niihin pitäisi koittaa reenailla parhaan mukaan.. Koitan kirjoitella enemmän kuulumisia kun saan siihen tilaisuuden.

Loppuun lisään vielä ainakin Facebookin seiniä täyttäneen tekstin, joka on vaihteeksi mielestäni ihan osuva:

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain hevonen," tai "tuo on aika paljon rahaa "vain hevoseen". He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyvät "vain hevoseen."

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain hevoseen." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain hevonen," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi.

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain hevosesta," ja noina pimeyden päivinä, "vain hevosen" lempeä olemus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain hevonen," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."

"Vain hevonen" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain hevonen" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

"Vain hevosen" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä maastolenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain hevonen" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.

"Vain hevonen" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain hevonen," vaan se asia, joka antaa minulle inhimillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain hevonen", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä."



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti