Mutta aloitetaanpa ihan alusta, jotta kaikki nyt tajuat missä oikein mennään. Varoitan jo, tulossa pitkällinen selonteko päivän tapahtumista, toivon mukaan jaksatte lukea! Eli tänään oli siis Oulaisissa, Danin kotikentällä, meidän seuramme järjestämät alue-estekilpailut. Taas oli aika pikkuruiselle seuralle kova työ järjestää tuommoinen tapahtuma, mutta ainakin omasta mielestäni kisajärjestelyt onnistuivat hyvin.
Hyppäsin seuraluokan 70cm sekä minulle ihka ensimmäisen alueluokkani 90cm. Aamu oli, niin kuin olettaa saattoi, tosi kiireinen ja verryttelemään olisin voinut aiemminkin ehtiä. Dani käyttäytyi herrasmiehen tavoin hyvin fiksusti ja olihan se hienon näköinenkin kisakamppeissa.
Itse verryttely 70cm-luokkaan ei ollut aivan parhaasta päästä. Dani oli hieman tahkea, mutta kuitenkin ihan kohtuullinen. Tosin jos vertaa menoa keskiviikon Anskun valmennukseen, näytimme varmaan täiltä tervassa :D Silloin pääsimme nimittäin ensimmäisen kerran ulkokentälle hyppäämään ja Dani oli niin innoissaan, että jouduin enemmin pidättämään kuin pyytämään sitä eteenpäin! Tuolloin myös kaikki erikoisesteet sujuivat kuin vettä vain ja olinkin aika varmalla fiiliksellä tänään hyvin menneen valkan johdosta.
No mutta nyt niihin kisoihin. 70cm rata oli....hmm..unelias. Starttasin ensimmäisenä ja menin radalle vähän turhan "löysällä" ponilla. Tuntui, että jouduin joka esteelle tosi paljon varmistelemaan, jotta Dani ei stoppaisi. Ja mikä typerintä, tein todella naurettavan virheen, kun en rataan tutustuessa laskenut linjojen pituuksia. Niinpä ratsastin sitten aikalailla arpapelillä ja kuinka ollakaan tämä kostautui kaarevalla linjalla kuudennelta seitsemännelle esteelle. Dani kyttäsi katsomoa ja taisin vaihteeksi unohtaa ratsastaa ponia kunnolla aktiiviseksi, joten päädyimme sitten niin pohjaan tuolle okserille (tai olisi Dani voinut askelta aiemmin lähteä hyppyyn kun olisin vain ratsastanut), että siihen tuli kielto. Uudella yrityksellä sitten yli ja loppu rata menikin ihan mukavasti. Silti radasta jäi todella typerä maku suuhun, kun olisin itse pystynyt paljon parempaankin.
Ennen 90cm oli vain pikku paussi, kun pitikin jo lähteä tutustumaan uuteen rataan. Tutustumisaikaa oli mielestäni aika vähän, ehdin vain juuri kävellä radan läpi. Tällä kertaa Ansku oli onneksi mukana ohjeistamassa.
90cm verryttelyssä koitin korjata edellisen luokan tahkeuden tempon lisäyksillä ja nopeilla askellajin muutoksilla. Otin muutaman verryttelyhypyn ja päätin, että nyt ratsastan kyllä paremmin kuin aiemmin. Kuinkas sitten kävikään...
Kun nostin radalla laukan, Dani tuntui keskittyneeltä ja hyvältä. Muutama askel ennen ensimmäistä estettä sattui kuitenkin jotain outoa: unohdin täysin missä toinen este sijaitsee! Koskaan aiemmin minulla ei ole kisoissa tullut vastaavaa blackoutia, olin aivan kummissani ja ykkösen jälkeen käänsin vasemmalle. Suunta oli tietysti väärä ja sen tajuttuani käänsin Danin ympäri ja näinkin, mikä oli radan toinen este. Tässä vaiheessa joku sitten huusi katsomosta jotain, että koitahan ratsastaa ja onneksi huusi, muuten olisin varmaan ollut ihan unessa ja suurin piirtein törmännyt esteeseen. Kun tästä kadonneesta kakkosesta pääsin yli, tajusin että seuraavana oli vuorossa muuri.
Onneksi jotenkin havahduin ja sain Danin kaarteessa hyvin kuolaimelle sekä laukan rullaamaan aktiivisesti. Muuri ylittyi ongelmitta ja jatkoimme suoraa linjaa kohti mustavalkoista okseria.
Mitä parhain kuvakulma?
Okserilta jatkoin kohti trippeliä. Siihen sainkin varmasti muurin ohella päivän parhaan hypyn. Dani alkoi jo vähän itsekin imeä esteelle ja sain odottaa hyppyä rauhassa.
Trippelin jälkeen en sitten tiedäkään, että mitä ihmettä oikein tapahtui. Joka tapauksessa päädyin tilanteeseen, että lähestyin aivan surkeasti poni mutkalla sarjaestettä. Jotenkin onnistuin ajautumaan aivan a-osan vasempaan laitaan ja jo siinä vaiheessa tiesin, että ehjinä ei tulla hommasta selviytymään. En saanut tilannetta korjattua ja Dani kielsi/puolittain ohitti b-osan. Suoritus hylättin, koska ratsastin radan alussa voltin. Niinpä jäi aluekisoista sijoitus haaveeksi, mutta oppimaan sitä vasta mentiinkin!
Omat virheet aina harmittavat, varsinkin silloin kun ne ovat sitä luokkaa, kuin väärään suuntaan ratsastaminen, mutta joka tapauksessa olen tänään ollut ihan hymy huulilla. Dani käyttäytyi hienosti ja varsinkin 90cm poni olisi varmasti loistanut, jos en olisi itse möhlinyt hommaa. Enemmänkin voisin kirjoittaa, mutta veikkaan että ette jaksa lukea ja erityisesti itseä väsyttää jo niin mielettömästi, että on pakko päästä nukkumaan. Tästä vain kohti uusia haasteita ja kokemuksia! :)
P.S. Kuvia tulee mahdollisesti lisää, jos niitä vielä joltakin löytyy hieman erilaisia kuin nämä muutamat tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti