112. sillon kun mikään ei tunnu onnistuvan

Jos ei halua lukea kamalaa angstivuodatusta huonosta päivästäni, niin kannattaa jättää suosiolla väliin.... :D

Lupailin kirjoittaa lisää juttua eilisistä kisoista, mutta nyt minua vain lähinnä ärsyttää tämän päivän ratsastus + en ole löytänyt meistä kuin ihan muutaman kuvan radoilta täältä netin uumenista, jotenka en nyt kauheasti innostu enään vatvomaan kisapäivää.

Tänään olin ensimmäistä päivää lasten (1-3 luokkalaisia) isosena päiväleirillä, joka siis jatkuu perjantaihin saakkaa kahdeksasta neljään. Tallille pääsen vasta illalla ja olin jo tämän päivän jälkeen sen verran rättipoikkipuhki väsynyt kaikesta riekkumisesta lasten kanssa, että en tajua miten jaksan ratsastella ponia tämän viikon... :D

No mutta eihän mun pitänyt kirjoittaa tänne leiristä vaan Danista. Ratsastamaan lähdin illalla, kello oli jo varmaan vähän yli seitsemän, kun töiden jälkeen otin päikkärit enkä heti jaksanut lähteä tallille. Tarkoituksenani oli mennä kevyesti ilman satulaa ja taivutella vain kaikissa askellajeissa Dani läpi. Ilma oli myös kerrankin nyt illalla tosi kiva, joten ajattelin, että menen vain hetken maneesissa ja sitten kävelen pitemmän aikaa pellolla.
 Toisin kuitenkin kävi, Danilla oli nimittäin tänään jokin aivan järkyttävä protestipäivä! En muista sen varmaan koskaan menneen yhtä huonosti! Poni oli loppuvaiheessa ylihermostunut tykinkuula, kyttäsi joka ikistä asiaa, peppu lensi ja mihinkään apuun ei herra suvainnut vastata mitenkään järkevästi. Koitin vähän kaikkea mahdollista, mutta lopulta alkoi itsellä kyllä pinna palaa pahemmin kuin aikoihin ja tappeluksi meinasi mennä koko homma.
 En olisi millään halunnut jättää ratsastusta "kesken" ja jaksoinkin jonkin aikaa värkätä Danin kanssa, mutta meinasi oikeasti jo itku tulla kun yhtään mikään ei onnistunut! :D Lopulta sain yhden pienen pätkän ponin ravaamaan kohtuudella, joten lopetin sitten äkkiä siihen ja tulin alas selästä putsaamaan maneesin. Loppukäynnit kävelin pellon kautta, silloinkin Dani paineli sille hyvin epäluonteenomaisesti kauheaa pikakiitoa tallille, mutta käveli kyllä muuten kiltisti ihan vapain ohjin.

Danilla aina silloin tällöin peppu lentää laukanvaihdoissa, mutta pitkiin pitkiin aikoihin se ei ole pukitellut mistään muusta syystä..kuten tänään.

Näin jälkikäteen ärsyttää, kun ratsastin niin rumasti ja huonosti :( Tai yritin kyllä parhaani saada hermot pidettyä kurissa ja se minulta onnistuu yleensä kohtuullisen hyvin, mutta rajansa kaikella. Harvoin olen oikeasti ollut yhtä pettynyt ja ärsyyntynyt ja ties mitä kuin tänään lopettaessani ratsastuksen. En haluaisi koskaan jättää ratsastusta tuollaiseen tunteeseen, että en ole saanut hevosta yhtään läpi ja se ei kuuntele oikein mitään. Tänään niin vain kävi ja se ei ole eriyisen kivaa, voin vain kuvitella millainen rautakanki Dani on kun seuraavan kerran nousen selkään...

Varmaan joku ihmettelee miksi meuhkaan yhdestä huonosti menneestä ratsastuskerrasta kokonaisen postauksen verran, mutta tänään ei vain tosissaan onnistunut yhtään mikään, että teki mieli jo rueta heittelemään jotain tavaraa maneesin seinistä läpi ja muutenkin tuntuu, että koko eiliset kisatkin olivat maailman surkein suoritus ja en selviä tuon ponin kanssa enää mistään. Juuri nyt voisin kaivautua jonnekin maan alle enkä enään koskaan näyttää naamani missään saati kilpailuissa...

No ehkä yritän vain uskotella nyt itselleni, että kaikilla on joskus näitä huonompaakin huonompia päiviä ja vaikka kisat eivät hyvin menneet, Dani oli siellä aika hyvä ratsastaa. Tällä hetkellä ei vain enään yhtään tunnu siltä, että kisoissa oikeasti olisi mikään onnistunut.

80cm

80cm

  100cm

Yllä toistaiseksi ainoat Kiimingistä löytämäni kuvat. Noidenkin perusteella meno näyttää hirveältä räpellykseltä, mikä ei tosissaan ole omiaan kohottamaan tämänhetkistä mielentilaani.

Parempi varmaan, jos vain lähden nukkumaan ja koitan löytää jotain positiivista ajateltavaa.

Tämä postaus ei saanut varmaan kenenkään mieltä kovin hyväksi, koitan lähipäivinä kirjoitella jotain mukavampaa, jos ratsastaminenkin Danilla tästä pikkuhiljaa kohentuisi... Nyt fiilis onkin jo vähän parempi, kun sain asiat kirjoitettua mielestä!

Loppuun pakko laittaa tämä ihana kuva, joka jopa näin surkealla mielellä laittaa hymyilemään :)