86. poniasiaa ja vähän muutakin

Taas vaihteeksi tällainen mielipidepostaus tulossa, koittakaa kestää..:D Hevostalli.net (jossa ei kyllä pahemmin tule käytyä, mutta joskus olen sieltä jotain aiheeseen liittyviä topiceja lukenut) ja keskustelut kavereiden kanssa nyt vaan suorastaan huutavat mielessäni päästä tekstiksi.. 

Ovatko ponit automaattisia kisakoneita, joilla voi pärjätä kuka tahansa? No eivät ole. Välillä minua niin ottaa päästä, kun ponit (erityisesti Danin kaltaiset paljon kisanneet vanhemmat ponit) yleistetään usein helpoiksi ja yksinkertaisiksi ratsuiksi.
 Minun kokemukseni ovat poneista kyllä aivan toisenlaisia. Ponit ovat useinmiten niitä, joilla on juuri pilkettä silmäkulmassa ja kymmenen erilaista ratsastajan huiputuskeinoa samaan tilanteeseen. Hevoset ja ponit ovat erilaisia ratsastettavuudeltaan, en todellakaan kiellä sitä. Hevoset ovat usein vahvempia, niiden liikkeet ovat suuremmat ja aikuiset ammatti-ihmiset ratsastavat enemmän hevosilla, kuin poneilla.
 Kansallisella tasolla poniluokkia hypännyt ei välttämättä heti pärjää (usein nuorelle) hevoselle, kun on tottunut mahdollisesti vuosikaudet ratsastamaan poneilla. Mutta tämä ei silti tarkoita sitä, että ratsastaja olisi taitamaton ja pieni ratsu tekisi kaiken työn kisaradoilla. Toki tällaisia tapauksia löytyy, että täysin kokemattomalle lapselle ostetaan huippuponi, joka ei tarvitse kuin ohjata esteelle ja se hyppää mitä tahansa. Sanoisin kuitenkin, että jokainen hevonen, oli sen koko mikä tahansa, on täysin oma persoonansa ja ongelmat isompien hevosten kanssa johtuvat yksinkertaisesti erilaisesta ratsastettavuudesta.

Minulla viimeiset kolme vuotta ratsunani ovat olleet päivittäin ponit. Pitkä aika ratsastuskoulun oppilaana antoi onneksi mahdollisuuden ratsastella myös muilla hevosilla, vaikka viimeisimmät vuodet tunneilla kävinkin kyllä aika paljon omalla ratsulla. Ratsastustuntien ja sitä kautta muiden hevosten lisäksi olen toki mennyt jonkin verran kavereiden yksityishevosilla.
 Näin kauan poneilla ratsastaneena voisin sanoa, että tunnen kyllä oloni kotoisammaksi pienemmän kuin suuremman hevosen selässä. Mutta siitä huolimatta olen aina aivan innoissani, kun pääsen ratsastamaan hevosella, kuten Viivillä (paitsi silloin kun se yrittää esim. heittää minut selästä..). Saa nähdä milloin tulen, vai tulenko ehkä koskaan, hankkimaan hevosta, mutta siitä tulee jännää! :D Ainakin toistaiseksi olen hyvissä poniratsastajan mitoissa, pituutta löytyy vain hieman päälle 160cm vaikka ennuste onkin lähes kymmenen senttiä enemmän. Enkä kyllä jaksa uskoa, että kasvan enään tällä iällä. Mutta aika varmasti mahdollinen Danin jälkeen tuleva kavioeläin on kyllä ihan iso hevonen eikä poni.

Minä ja Kyösti esteleirillä 2009

Taisin vähän poiketa aiheesta....eli takaisin aisiaan..
Danin kanssa olen nyt muutaman kerran törmännyt siihen, että minulle on sanottu jotain tämän kaltaista kisoissa (ja muissakin tilanteissa) : "Kyllä sää pärjäät tommosella p-sm -ponilla ihan varmasti". En minä sinänsä ota tällaista pahalla, mutta ihmettelen, miten ponin meriittien perusteella oletetaan, että pärjään suunnilleen missä tahansa kisoissa tai että Dani muutenkin on täysin automaatti, helppo, kiltti, täydellinen.... Dani on pitkälle koulutettu, paljon maailmaa nähnyt ihana poni, mutta silläkin on luonne. Edes sen kokemukset ja mitalit ties mistä kisoista eivät tarkoita, että sillä voisi tuosta noin vaan sormia napsauttamalla hypätä vaikka luokkavoiton. Tietysti tähtään siihen, että meistä tulee vielä joskus niin hyvä parivaljakko, että voimme mennä "helposti" esim. metrin ratoja. Mutta kyllä siihen vaaditaan työtä.
 Joku taitava ratsastaja olisi jo Danin kanssa paljon pidemmällä kuin minä nyt. Mutta onko sillä loppujen lopuksi väliä? Dani on jo päässyt näyttämään potentiaalinsa (typerästi sanottu?) ja sillä ikääkin alkaa olla, joten minusta minulla ei ole mitään kiirettä päästä sillä kisaamaan miljoonia kilpailuja tai edes potea huonoa omatuntoa siitä, että poni voisi jollain toisella edetä paljon pidemmälle. Meillä on oikein hauskaa yhdessä ja Dani on jo nyt opettanut minulle hurjasti, eikös se ole tärkeintä? :)

Hevoset ovat kaikki omanlaisiaan yksilöitä, toiset kilttejä ja laiskoja, toiset kuumia ja hankalia. Mutta ongelmahevosia ei olekaan, on vain ihmisiä, joilla on ongelmia. Siispä, toivottavasti kaikki ne, jotka ovat joskus yleistäneet kilpailevat ponit "automaattitykeiksi", voisivat katsoa maailmaa vähän tarkemmin ja huomata, että ihan jokaisen hevosen kanssa on joskus vaikeita hetkiä ja kaikilta näiltä ihanilta luontokappaleilta löytyy hevosen luontaiset vaistot. Niin kuin ihmistenkin maailmassa (ainakin pitäisi olla!) kaikki erilaisia, kaikki samanarvoisia, pätee tämä varmaan myös hevosiin :) Älkää turhaan yleistäkö asioita, jokainen poni on erilainen aivan omalla ponimaisella tyylillään

Postauksen punainen lanka ehkä vähän katosi ja teksti on kohtuullisen sekavaa.. No jospa ei välitetä siitä :D

Ja vielä loppuun: tämähän on vain minun oma kantani asiaan, eikä kenenkään tarvitse siitä ottaa nokkiinsa, tai ajatella, että nyt minä haluan, että kaikki ajattelevat samoin kuin minä. Jokaisella saa olla mielipiteensä!

P.S. Tänään ei tosiaan kisoihin päästy, mutta kotona olisi tarkoitus vähän hypellä. Saa nähdä saadanko myös kuvia! :)