81. Suklaaponi Armi

Postaus entisestä ylläpitoponistani Lilithistä sai blgissa varsin positiivisen vastaanoton, joten päätin toteuttaa nyt samantyylisen postauksen Armista. Tästä voit lukea kertomuksen Lilithistä, mikäli se on jäänyt lukematta.
Blogini alkuaikojen postaukset ennen Dania kertoivat touhuiluistani Armin kanssa, osa lukijoistahan saattoi jo silloin seurata Suklaaponeja. Mutta vaikka blogiani olisi seurannut alusta asti, eiköhän tästä postauksesta voi kuitenkin jotain saada irti :) 

Kesän lopulla v. 2010, kun aloin olla liian iso ratsastamaan Lilithillä, aloin etsiä uutta ylläpitoponia. Muutamaa ehdokasta kokeilen jo kesälomareissulla ja yhteen poniin aika kovasti tykästyin, mutta ponin "lainasta" olisi ylläpitokulujen lisäksi pitänyt maksaa melko hintavaa vuokraa, joten tämä poni jäi sitten kuitenkin pois kuvioista.
Pyran 30-vuotis juhlakisojen aikaan lehdessä julkaistiin seuralaisten esittelyjä ja itsekin kirjoitin sitten lyhyen sepustuksen lehteen heppaharrastuksestani. Tekstissä kerroin myös, että etsin nyt uutta ponia, jonka kanssa olisi tavoitteena hypätä 80cm-luokissa (en sanatarkasti muista mitä juttuun laitoin, mutta jotain tämän tyylistä). Sattumalta Armin omistaja luki haastattelun ja otti yhteyttä tarjotakseen minulle poniaan ylläpitoon. Varmaan suunnilleen hihkuin riemusta saadessani tällaisen viestin, mikä loistava mahdollisuus tuli eteen! Ihastuin Armiin tosi paljon jo ensimmäisellä kokeilukerralla. Se oli hieman laiska, mutta hyvin osaava ja kuitenkin herkkä.

Sain kokeilla Armia monta kertaa ennen kuin teimme siitä sopimuksen. Kävin sillä muutamalla ratsastustunnilla, maastossa ja hyppäämässä. Ratsastuskerrat sujuivat pääosin hyvin ja sitten oli enään yksi este Armin saapumiselle; tallipaikka. Seuran talli oli täynnä, samoin kun suunnilleen kaikki lähialueen tallit. Jouduimme jonottamaan tallipaikkaa muistaakseni noin kuukauden, mutta sitten paikkoja vapautui lyhyessä ajassa useampia ja Armi tuli Oulaisiin syysloman lopulla, noin puolitoista vuotta sitten.

Alkutaival Armin kanssa ei ollut ihan ruusuilla tanssimista ja välillä oli hyvinkin lähellä, etten heittänyt hanskoja tiskiin koko ratsastamisen suhteen. Kouluratsastus sujui ihan hyvin (tosin siinäkin Armi osasi testailla esim. vaihtelemalla laukkoja, kun siltä alkoi vaatia enemmän), mutta hyppääminen oli se varsinainen ongelma. Olin ehtinyt hypätä Armilla vain muutaman kerran itsekseni, kun sitten tipahdin siltä esteen jälkeen. Poni painoi pään alas ja heitti jättipukin, josta sitten tulla tupsahdin maahan. Ilmat siinä lähti pihalle, mutta ei muuta sen kamalampaa. Muistan kuitenkin kuin eilisen päivän, kuinka olin täysin vakuuttunut, että en enään koskaan hyppäisi Armilla :D
  Kaikeksi onneksi minulla oli heti muutaman päivän päästä tippumisesta Huttusen Paavon valmennus. En meinannut uskaltautua koko valkkaan, mutta jotenkin rohkastuin ja Paavolta sainkin varmaan ne elintärkeät neuvot Armin kanssa.

Talvelta 2010-2011 minulla ei ole juuri mitään kuvia, mutta yritän jotain arkistojen kätköistä etsiä..

 Talvi oli hurjan kylmä ja taisin näyttää yleensä enemmän elävältä lumiukolta kuin ratsastajalta... Myös Armi kasvatti mielettömän paksun turkin, jonka kanssa tarkenikin kyllä melko hyvin!

Vaikka alku Armin kanssa oli lievästi ilmaistuna aika hankalaa, opin kuitenkin vähitellen ratsastamaan sitä paremmin ja paremmin. Myös ponin kunto lähti kasvamaan ja maha pienentymään (Armi kun oli todellinen suursyömäri..) erityisesti umpihankilaukkojen avulla..:D

 Hyppäsin Armilla lähinnä valmennuksissa ja niissä meno alkoi pikkuhiljaa tasoittua, vaikka ensimmäiset kerrat olivatkin suunnilleen kiitopukkilaukkaa joka esteen jälkeen.. Mutta kyllä me kehityimme, erityisesti siis minä ratsastajana. Armilla oli homma hanskassa, kunhan kuskilla vaan oli ne hanskat tallessa eikä hukassa!

Kun minä talven aikana opin ratsastamaan Armilla kerta kerralta paremmin, alkoi yhteistyömme tulla hyvin saumattomaksi ja pystyin tekemään ponin kanssa suunnilleen mitä tahansa ilman ponin temppuiluyrityksiä. Huomasin Armin olevan herkkä, kuuliainen ja osaava poni varustettuna suurella, yritteliäällä sydämellä. Jotta tähän pisteeseen päästiin, tarvittiin kyllä hyvin paljon harjoittelutunteja, mutta työ palkittiin.

 Armi on arviolta kolmentoista eri rodun sekoitus, mutta siitä huolimatta ihan hevosen näköinen varsin suloinen poni!

Keväällä 2011 valmennukset ja itsenäinen tavoitteellisempi treeni jatkuivat, ja tuottivat kyllä tuloksia. Ensimmäisen kerran kilpailin Armilla helatorstaina Kalajoen kisoissa. Minulla ei ollut päivältä mitään kummempia tavoitteita, mutta radat olivat positiivinen yllätys, kumpikin luokka puhtaasti ilman mitään sähläyksiä. 

 Ensimmäisistä kisoista minulle jäi siis todella hyvä fiilis ja odottelin innolla alkavaa kesää, kisakautta silmällä pitäen! Kaverini, jonka kyydillä pääsin Lilihtin kanssa kisailemaan, muutti kuitenkin pois tallilta, joten kyytiasiat olivat ongelmallisia ja emme kovin hirveästi päässeet muualle kisoihin, mutta joka tapauksessa aloin saada Armin kanssa rutiinia 80-90cm radoista. Armilla hyppäsin myös (kotona) ensimmäiset metriset radat.

 Yhteistyö myös koulupuolella kehittyi kesän mittaan kovasti ja vähitellen alkoi Armista löytyä ryhdikkäämpi ja vähemmän etupainoinen paketti.

Haapajärven ponimaljan kolmas sija

Hanna sai keväällä uuden hevosensa, Viivin. Armista ja Viivistä tuli lähes yhtä hyvät kaverukset, kuin mitä Dani ja Viivi nyt ovat!

Armin kanssa sain kokea hyvin paljon kaikenlaista. Pääsin kilpailemaan ensimmäistä kertaa vähän isompia esteitä ja Armi olikin siihen hommaan loistava kaveri, se ei ainakaan kieltänyt! Armi oli todella kiltti ja hyvätapainen käsitellä, eikä sen kanssa ollut tallissa tehtävien toimenpiteiden kanssa mitään ongelmia. Armi opetti minulle onnistumisen iloa ja ennenkaikkea hyvin, hyvin paljon lisää ratsastustaitoja. En todellakaan tiedä, missä vaiheessa hevosharrastukseni olisi nyt ilman Armia.

Suloinen kisaponi Kestilässä

Kesän lopulla kävimme uittamassa hevosia Kalajoella. Reissu oli aivan mahtava, tänä kesänä on pakko päästä uudestaan!

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, ja niin myös Armin ylläpitosopimus loppui ensimmäinen päivä lokakuuta viime syksynä. Kyselimme, saisiko sopimusta jatkettua pidemmäksi aikaa, mutta se ei sopinut. Olin silloin tosi surullinen. Juuri kun kaikki alkoi sujua niin hyvin ja minusta tuntui, että Armin kanssa oltaisiin menty vaikka läpi harmaan kiven. Armi lähti kotiinsa, mutta vielä yhden kokemuksen (tai mistä sitä koskaan tietää mitä tulevaisuudessa on edessä ;) sain sen kanssa jakaa seuramme mestaruuskisoissa syksyllä. Armin omistaja toi ponin minulle päivää ennen kilpailuja enkä ollut ratsastanut sillä siis noin (?) kuukauteen. Mutta Armi oli tauosta huolimatta sama vanha veitikka ja nappasimmekin seuran ponimestaruuden.

ruusukehirmu

Vaikka Armi viettääkin nyt päivänsä toisaalla, muistot siitä säilyvät aina mielessä ja ilokseni olen myös tavannut Armin muutaman kerran myöhemmin valmennuksissa Oulaisissa. Ihme kyllä minusta ei edes tuntunut hirveän oudolta ratsastaa samalla tunnilla Danin kanssa, jolla Armikin oli..

Viimeinen päivä Armin kanssa kotona.

Muistan sinut ikuisesti, pieni ja pyöreä amppariponini ♥