149. epäonnea matkassa

Blogin lukijoilla on tuskin ollut ikävä postauksiani, mutta ainakin minulla on ollut ikävä niiden kirjoittamista! Blogille ei vain ole mistään riittänyt aikaa, koska minulla on tällä viikolla kahdet kokeet ja joulukin on jo aivan nurkan takana. Lisäksi niin kuin otsikostakin voi jo päätellä, on pientä epäonnea ollut taas matkassa, mistä johtuen ei ole ollut oikein asiaakaan. Dani nimittäin onnistui saamaan etupolven yläpuolelle ihan kunnollisen kokoisen (onneksi kuitenkin vain pinnallisen) haavan, launtaina aamupäivällä. En tajua, miten minulla oli niin huono tuuri, että poni onnistui telomaan itsensä sinä aikana, kun kävin aamuruokkimassa ja tulin pian puolenpäivän jälkeen takaisin, oli vielä aamulla terveellä hepalla nirhama jalassa. Tuntuu, että vaikka kaikkeni koitan hoitaa Dania kuin kukkaa kämmenellä mahdollisimman tarkasti ja huolella, aina sille sattuu ja tapahtuu :/ Pikkuhiljaa alkaa tämä jo turhauttaa, kun ei pääse treenaamaan. Mutta turhauttaa tai ei, ponin hyvinvointi on aina etusijalla.

 Nyt haava on kuitenkin jo hyvällä mallilla ja luulen, että uskallan liikuttaakin ponia pian normaalisti. Aiemminkaan siihen ei periaatteessa olisi ollut mitään estettä, mutta halusin kuitenkin ottaa mieluummin varman päälle. Haava on nimittäin kaikeksi onneksi sellaisessa paikassa, että liikkeesäkään se ei juuri pääse venymään.

♥

Jalkaepäonnen lisäksi Dani ja Viivi lähtivät sunnuntaina tarhasta omille teilleen. En ollut tuolloin itse tallilla ja saimme vain Hannan kanssa viestin että hepat on karkuteillä. Siinä vaiheessa tuli kyllä semmoinen olo, että saa nähdä mikä ruumiinosa siltä ponilta tällä kertaa puuttuu... Pian pääsimme tallille, mutta Dani oli saatu jo kiinni ja se onneksi oli tallissa odottelemassa ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa.. Välillä kyllä pistää miettimään, että hepat taitaa kehittää noita tempauksia ihan omistajan pään menoksi!

Viikonloppuna sattui vielä vähän muutakin, mutta en ainakaan toistaiseksi kerro siitä sen enempää kun ei blogin aiheeseen suoranaisesti liity. Alkuviikon Helsingin matkassa sen sijaan ei ollut epäonnea, reissu oli mahtava ja keikka kruunasi kaiken!

 vanha kuva Viivistä

Sunnuntaina avasimme Hannan kanssa hiihtoratsastuskauden Viivillä. Oli huisin kivaa ja Viivikin taisi nauttia hommasta. Pikkutamma on kyllä ihan loistava näissä hiihtohommissa, minä olin suksilla ja ei voi kyllä muuta sanoa, kuin että tällä pelillä pääsee lujaa..!

Toivottavasti teillä on tämä joulukuun keskivaihe sujunut paremmin kuin minulla, tai eipä mullakaan ole muuten valittamista, mutta hevosrintamalla ei kyllä oikein ota sujuakseen. Jospa oon kuitenkin pian takaisin ponin selässä ja voin jatkaa Danin kanssa normaalia treenailua (hetkeäkään en haluaisi kyllä enää odottaa!).

En lupaa uusia postauksia ennen viikonloppua, mutta sitten lomalla yritän olla oikein ahkerana!