144. Lähikuvassa Viivi

Tänään sain ratsastaa Hannan hevosella, Viivillä, kun Dani ei edelleenkään ole kunnossa. Dani-reppana vaikuttaa aika turhautuneelta, kun se on joutunut monta päivää olemaan pelkällä kävelyliikunnalla :( Onneksi meillä hepat on sentään koko päivän ulkona, niin Danin ei ainakaan sisällä tarvitse kököttää. Huomenna kengittäjä laittaa etukaviohin rengaskengät, jos ne vaan ehtivät tulla huomiseksi postista. Toivon todella enemmän kuin mitään muuta, että uudet popot auttavat asiaan eikä kyseessä ole mitään pahempaa! Mikään ei tee mieltä niin surkeaksi kuin se, että tietää oman ponin olevan kipeä :| Oireet viittaavat kuitenkin onneksi siihen, että kyseessä olisi taas vain arat kaviot. Sitä toivotaan, koska tähän pulmaan on kuitenkin ratkaisu löydettävissä. Kaikenlaisia painajaisia on jo jännevioista sun muista käynyt mielessä..

Tätä odotellaan !

No mutta sitten tähän päivään. Pääsin tosiaan ratsastamaan Hannan tammuskalla, mikä olikin todellinen viikon pelastus. Tuntuu, että en ole saanut koko viikkona oikein mitään tehtyä ja olokin on ollut jotenkin kurja, kun ei ole päässyt ratsastamaan.

Hanna lupasi, että saan kirjoittaa Viivistä tarkemminkin blogiin ja laittaa ratsastuskuvia, joten tästä tulee nyt sitten Viivin oma postaus! Jotta kaikki lukijat pääsevät kärryille, ensin vähän yleistä tietoa Viivistä. Viivin virallinen nimi on Wallenberg Wilma ja rodultaan se on tilastohevonen. Viiviä luullaan silloin tällöin poniksi, koska se on melko pieni (n. 155cm?), mutta ego korvaa kyllä koon! :D Tamma on syntynyt v.2005, mutta se on ikäisiään jäljessä, koska on varsonut kerran. Viivi on kuulema ollut myös todella haastava sisäänratsutettava ja se ei edelleenkään ole mikään ihan helppo tapaus. Neidiltä löytyy kuitenkin mukavasti kapasiteettia niin liikkeidensä kuin hyppykykynsä puolesta, joten kyllä tästä vauvasta vielä hieno hevonen saadaan.

Viivi jouluna 2011

Hannalle Viivi saapui vuoden 2011 huhtikuussa. Ensimmäisenä kesänä Viivi oli vielä melkoinen kakara, milloin se hyppi pystyyn, junttasi keskelle kenttää, pukitteli... Sydän kurkussa minä silloin seurailin näitä aikoja :D Vaikka Viivi ei ole oma hevoseni eikä edes mikään hoitohevonen, olen kuitenkin ollut tosi paljon mukana sen elämässä, kun Hannan kanssa olemme oikeastaan joka päivä yhdessä tallilla. Siispä voisinkin sanoa, että olen ollut aikalailla avainasemassa tarkkailemassa parivaljakon kehitystä - ja ilokseni voin kertoa että sitä on todella tapahtunut! Kaikista matkan varrella vastaan tulleista ylämäistä huolimatta Viivi on ainakin minun mielestäni muuttunut tosi kivaksi, rennoksi ja kauniisti liikkuvaksi hevoseksi siitä ruipelosta villikosta, millainen se vielä reipas vuosi sitten oli.

 Hanna ja Viivi kisoissa syksyllä

Tänään Hanna ratsasti aluksi Viivillä askellajit läpi ja sitten minä, yli-innokas ratsastajatyttö, pääsin selkään :D Viivin ravi tuntui Danin pienien ja pehmeiden liikkeiden jälkeen ainakin kilometrin mittaiselta ja sen satulakin oli minusta ihan kummallinen, mutta olihan se vaan taas tunne olla Hevosen selässä, joka liikkuu omilla jaloillaan (välillä kyllä liikaakin..)!

 Aloitin työskentelyn tamman kanssa käymällä ihan vain askellajit läpi ympyrällä. Varsinkin laukan kanssa oli aluksi melkoista hakemista, mutta pikkuhiljaa homma alkoi sujua ja Viivikin luottaa minuun. Hanna laittoi meille myös pikkuisen maahankaivetun esteen, ja pientä sähläystä lukuunottamatta pikkuhyppelötkin sujuivat siis aivan mukavasti. Viivi on vaan niin tosi erilainen hevonen ratsastaa kuin Dani, että olihan se varmasti melkoisen näköistä menoa. Minulla oli kumminkin kivaa ja ainakin loppuraveissa Viivi taisi lopulta mennä myös ihan hyvin :)

Loppuun vielä pari kuvaa Viivistä, sitten täytyy kyllä lähteä nukkumaan.

 

 

Viivi toivottaa kaikille blogin lukijoille hyvää pian alkavaa joulukuuta! :)