151. onnistumisia

Eikös nyt ole ihan sopiva aika kirjoitella postausta, varsinkin kun seuraavana päivänä pitäisi herätä aamutallille? :) Teki kuitenkin mieli tulla jotain rustaamaan, joten tässä sitä ollaan...

Postaus meni näköjään seuraavan vuorokauden puolella julkaistavaksi, mutta tämä on siis kirjoitettu keskiviikko(yönä).

Tänään ratsastin piiiitkästä aikaa vähän enemmän Danilla (kaikki askellajit läpi, en mitään hikitreeniä todellakaan) ja oli kyllä ihan vitsin kivaa! Eilen juoksutin ja ponilla oli silloin hirveästi virtaa, mitä oli kyllä riittänyt tälle päivällekin. Haava on jo hyvin parantunut eikä haittaa onneksi menoa olleenkaan. Pakkasetkin alkavat pikkuhiljaa lauhtua, joten toivottavasti tästä päästäisiin takaisin treenin makuun. Sitten viimeisimpien syksyn kisojen meidän harjoittelu ei ole ollutkaan kyllä aivan millään 100% teholla, Danilla on ollut jotain vaivoja, minulla aivan järkyttävästi hommaa ja nämä pari pakkasjaksoakin ovat tässä hidastaneet asioita. Huomasin tänään, että poni on saanut hieman ylimääräistä masua, tainnut ruoka lepopäivillä maittaa... Nyt jatkan kuitenkin kohti seuraavaa vuotta uudella innolla ja vuodelle 2013 laadin sellaiset sotasuunnitelmat, että siinä saa sekä ratsastaja että ratsu kyytiä ;) Jouluna voin vielä herkutella, mutta ensi vuonna pitää alkaa omaakin kuntoa treenata ihan tosissaan.

Tsempatakseni itseäni, ja myös blogin lukijoita kohti uutta vuotta, päätin kerätä tähän muutamia kuvia onnistumisen hetkistä. Välillä ainakin minulla tulee sellaisia päiviä, että tekisi mieli heittää kirves kaivoon ja vaihtaa ratsastusharrastus shakin pelaamiseen, mutta aina ne epäonnistumisetkin on lopulta palkittu! Täytyy vaan pitää mielessä ne onnen hetket ja treenata entistä ahkerammin, niin vaikeuksien kautta päästään kyllä voittoon. Tämän ainakin olen hevostellessa oppinut.

 

 Meidän ensimmäiset yhteiset estekisat kotimaneesissa menivät varsin mainiosti ja sieltä siis 90cm-luokasta sinivalkoinen ruusuke muistona.

 Maaliskuussa kävimme pyörähtämässä koulukisoissa, joissa meno oli kaukana siitä mitä nykyään, mutta hyvä kokemus molemmille ja sieltä matkaan helposta C:stä valkoinen rusetti.

Yksi harvoista ratsastuskerroista, jotka ovat jääneet ihan yksittäin mieleen, oli toukokuussa kentällä hypätyt estetreenit. Ratsastuskerta jäi kyllä myös paitsi onnistumisen myötä mieleen, tein treeneistä videon, jota on tullut jälkeen päinkin katseltua. Tuolloin taisin tuntea oloni ihan mielettömän onnelliseksi ja meillä sujui Danin kanssa hyvin!

Anksun valmennukset pitkin vuotta ovat olleet hyvin paljon onnistumisen iloa täynnä. Välillä kaikki on kyllä mennyt metsäänkin, mutta hurjasti olisi ilman näitä tunteja jäänyt kokematta..!

Kisaharjoitukset kesällä kotikentällämme jäivät mieleen yhtenä parhaimpana hyppykertana.

Kesän kisakaudelle tuli jonkinlainen valonpilkahdus, kun voitimme harjoitusestekisoissa 75cm-luokan. Itse rataan en ollut kyllä kauhean tyytyväinen, mutta positiivisena se jäi kuitenkin mieleen, kun niin paljon tuli kaudella hylkyjä radoilta, kun en vain ratsastanut tarpeeksi rohkeasti.

Alkusyksystä sain uutta intoa treenata myös koulupuolta tavoitteellisemmin, ja syyskuussa ratsastuskerrat toisensa perään olivat kuin unta.

 

Tässä oli nyt joitain kuvia tilanteista, jolloin muistan olleeni hyvin hyvin onnellinen poninomistaja. Vaikka välillä homma tuntuu menevän pelkkää vastamäkeä, on kaikilla asioilla toinenkin puoli :) Tsemppiä kaikille heppasen kanssa treenaaville!

P.S. Uutta kuvamateriaalia tulossa ihan lähipäivinä, pysykäähän linjoilla :)