150. ★ ensimmäinen vuosi ★

Uskomatonta, että siitä on jo tosiaan niin pitkä aika, kun Dani, minun pieni ruunanpallero muutti meille. Tai itse asiassa siitä on jo vähän ylikin vuosi, mutta varsinaiset kauppakirjat kirjoitettiin juuri tänä päivänä vuosi sitten. Yksi vuosi on pitkä aika, mutta silti ihmisen elämässä niin hirveän lyhyt ja merkityksetön. Tällä vuodella on kuitenkin ollut aivan mielettömän suuri merkitys. Joka ikinen kuukausi, viikko, päivä, hetki, jotka Danin kanssa olen viettänyt, on ollut ainutlaatuinen.

Dani on kaikkea sitä mitä maailman parhaalta ponilta voi vaatia: osaava, lempeä, söpökin vielä ja kaikin puolin sydämeltään kultainen. Sillä on kuitenkin myös ponimaista pilkettä silmäkulmassa, muutenhan elämä kävisi pian tylsäksi! Dani täyttää myös minun unelmaniponin kriteerit ulkonäkönsä suhteen, olen nimittäin aina halunnut rautiaan hevosen - tai siis ponin. Ratsastaessa pappaponi ei ole ihan yksinkertainen, jos siitä haluaa saada jotain irtikin, ja niinpä Dani on ollut minulle loistava opetusmestari aivan kaikessa. En vieläkään tajua, miten onnistuinkin löytämään tällaisen kultakimpaleen ♥

Vuoteen on mahtunut todella paljon kaikenlaista, niin epäonnistumisen kyyneliä kuin onnistumisen iloa. Kisaura ei ole toistaiseksi sujunut ihan elokuvien malliin, mutta sillä saralla jos missä olen todellakin oppinut hymyilemään pienemmillekin onnistumisille. Ja varsinkin ne epäonnistumiset, ne ne vasta ovatkin opettaneet enemmän kuin mikään muu.

Ensimmäiset kuukaudet Danin kanssa taisin elää jossain hurmoksessa, joka on kyllä itse asiassa jatkunut tänne asti. Ilman meidän kotivalmentajan apua ei ratsastamisesta olisi varmaan koskaan tullut yhtään mitään, ja tuskin tuo kauraturpa tuolla tallissa edes seisoisi! Niinpä suuri kiitos menneestä vuodesta kuuluu valmentajallemme, joka on vienyt ratsastukseni aivan uudelle aikakaudelle.

 Vaikka vuoteen kuului ahkeraa treenausta, olisi lisää oppitunteja ainakin kisatuloksien perusteella todellakin kaivattu ja niinpä tulevana vuonna treenataan entistä kovemmin. Odottakaa vaan, me näytetään vielä kaikille taivaan merkit ;)

  

Vuoden suurin kohokohta oli luultavasti Kaustisella kesämökillämme vietetyt kymmenen päivää ja nimenomaan perheen, Hannan sekä hevosten kanssa. Vaikka tuollakaan reissulla ei kaikki sujunut kuin oppikirjoissa, kesäfiilistä mökillä ei vaan voita mikään.

Myös viime joulu oli aikalailla täydellinen - sainhan maailman upeimman joululahjan! Huonoja jouluja minulla ei varmaan ole koskaan ollutkaan, mutta kyllä se ensimmäinen joulu oma poni tallissa oli melkoisen mukavaa ;) Toivottavasti tästä joulusta tulee yhtä hyvä!

 Dani tänään perusteellisen jouluputsauksen jälkeen tonttuhepenissä!

Vaikka ensimmäiseen yhteiseen vuoteemme kuului paljon turhautumista, epäonnea, itkua ja toivottomia hetkiä, oli vuosi silti pääosin yhtä Aurinkotanssia :) Mistä kaikesta jäisinkään paitsi ilman Dania.. 

Kiitos ihanille lukijoille kommenteista tässä vuoden mittaan, joilla olette tsempanneet eteenpäin! Ja tässä vaiheessa voi jo toivottaa myös oikein makoisaa joulua :)