125. pakkolomailua

Vaihteeksi ikävämpiä uutisia: Dani on onnistunut hankkimaan jostain impparin oikeaan takajalkaan, kintereen yläpuolelle, ja sillä on nyt elefanttijalka.. Eilen illalla takanen oli tosi turvonnut ja olin jo ihan kauhuissaan, että jos siinä on jotain hurjan vakavaa. Danilla itsellään ei kuitenkaan ollut mitään hätää, se oli pientä kosketusarkuutta lukuunottamatta käytökseltään ihan normaali. Tänään kävi sitten eläinlääkäri toteamassa, että imusuonentulehdushan se on ja Dani sai nyt antibiootit useammaksi päiväksi. Poni saa kuitenkin ulkoilla ja sitä pitää mieluusti myös kävelyttää, jotta jalat eivät niin pahasti turpoa pelkästä seisoskelusta. Mitään haavaa kintussa ei näy, joten tulehdus on tullut siis jostain hyvin mitättömästä naarmusta.

Ensi viikolla, luultavasti tiistaina, Dani tullaan myös rokottamaan, joten tämä tietää nyt sitten usean päivän pakkolomaa meille molemmille.

 Näin Dani viettää lomaa.. No ei vaan nämä kuvat on sunnuntailta, Dani innostui kisojen jälkeen piehtaroimaan oikein antaumuksella!

Tämä viikko on muuten mennyt omalta osaltani kokeisiin lukiessa, tosin eilen en saanut päähäni yhtäkään asiaa ruotsin kirjasta (minkä kyllä huomasin kokeessa, meni nimittäin lottoamiseksi koko homma), kun mietin vaan miten Dani voi. Kävi kyllä mielessä monenmoiset kauhukuvat kaikkien ikävien sattumusten jälkeen, joita on hevosrintamalla ihan lähipiirissäkin käynyt, mutta järki onneksi sanoi, että mistään kovin vakavasta vaivasta tuskin voi olla kyse.

Välillä mietin Danin kanssa varmaan turhankin paljon, että mitä jos sattuu sitä tai tätä. Mutta parempi se on huolehtia liikaa kuin liian vähän, ja minä ainakin haluan pitää Danista niin hyvää huolta kuin suinkin pystyn ja osaan. Haaverit eivät vain tuppaa tulemaan kello kaulassa ja vaikka kuinka yrittäisi olla tarkka ja huolellinen, ei koskaan pidä sanoa ei koskaan. Sen olen kyllä oppinut, voisi melkein sanoa että kantapään kautta. Heppa voi vaikka omassa karsinassaan murtaa jalkansa, jos oikein loistava tuuri käy.

Okei, tästä ei pitänyt tulla mitään itseni eikä muiden pelottelupuhetta, eihän elämästä tulisi yhtään mitään jos aina pelkäisi, että jotain sattuu. Ei sitä uskaltaisi pistää edes nokkaansa ulos talosta.

No mutta nyt olisi hyvä aika kertoa, jos haluaisitte lukea blogista lähiaikoina jonkin erikoispostauksen! Ja myös ulkoasusta haluaisin palautetta, omasta mielestäni tämä on aivan hirveä :D Joten ette joudu katselemaan tätä kammotusta kauan, muutan koko roskan heti kun ehdin ja saan vain jonkin idean banneriin.. Juuri nyt pää lyö tyhjää.

Muita ihmeempiä kuulumisia minulla ei sitten olekaan, saa nähdä milloin kirjoitan seuraavan kerran postauksen ratsasteluista.. Toivottavasti pian!

Ihana pieni ponini, tule pian kuntoon! ♥