Sunnuntai aamuna starttasimme tallin pihasta kohti Kujalan tallin seuraestekisoja. Poni meni koppiin ihan innoissaan ja yritti epätoivoisesti syödä uuden matkakaverinsakin heinät.. Ketju ei kuitenkaan Armin harmiksi riittänyt siihen touhuun :)
Ensimmäinen vastoinkäyminen sattui sitten vain muutaman vaivaisen kilonmetrin päässä kisapaikasta: tunnettu hajamielisyyteni pääsi vauhtiin, tällä kertaa olin unohtanut saappaat tallille! Siinä vaiheessa meinasi jo yleensä hyvät kisahermoni pettää, mutta onneksi en alkanut sen pahemmin asiasta vouhkaamaan. Perillä olisin sitten voinut ratsastaa kumisaappailla (joka olisi tietysti ollut aika noloa..), mutta onneksi puolituttuni ko. tallilta oli tositosi ystävällinen ja antoi minulle lainaksi kalliit nahkasaappaansa! Hänellä kun on kahdet kappaleet. Näin siis selvisin saapasongelmasta.
Ratsastin kisoissa luokat 65cm ja 85cm, arvosteluna kummassakin 367.1. Ja sehän siis tarkoittaa, että puhtaan perusradan jälkeen jatketaan toiselle vaiheelle, jossa aika ja virhepisteet ratkaisevat.
 |
| tekstiin liittymätön kuva |
Armi oli verryttelyssä ihan hyvä, en ehtinyt ottaa montaa hyppyä, mutta se ei haitannut kyllä yhtään. Katsoessani minua ennen hypännyttä ratsukkoa päätin, että nyt ratsastaisin kyllä tosissaan aikaa toisella vaiheella. Sanoista tekoihin: ratsastin luokan nopeimman ajan ja nappasimme näin ensimmäisestä luokasta voiton! :) Eihän siinä muuta voinut kuin hymyillä.
Kisat olivat melko pienet ja niinpä odotteluaikaa seuraavan luokan alkuun ei ollut kauaa. Nyt radalla oli lisää erikoisesteitä, mutta niistä mielestäni vaikeimman Armi ylitti vähän tuuppaamalla tosi hienosti. Este oli radan toinen este, pysty, jonka alla oli kaksi toisistaan erillä olevaa muuripalikkaa.
Perusrata sujui sitten hyvin loppuun asti KUNNES surkea vanha kypäränrääpäleeni päätti tehdä tosi inhottavan tempun... Uusinnassa pyysin Armia taas kunnolla eteenpäin ja ratsastin lyhyet tiet. Armi toimi kivasti ja kaikki näytti hyvältä aina sarjalle asti. Sarjalle mennessä kypärä oli valunut jo melko pahasti silmille, mutta näin sentään vielä mihin olin ratsastamassa. Sarjan jälkeen kypärä oli kuitenkin jo melkein tipahtamaisillaan päästä (kuulostaa tosi hullulta) ja en yksinkertaisesti nähnyt mihin ratsastin! Tiirailin viimeisen esteen suurin piirtein näkökenttään, mutta jouduin täysin luottamaan Armin arvioon hyppypaikasta. Etäisyydestä kun minulla ei ollut mitään hajua. Niinpä päädyimme ilmeisesti aika pohjaan esteelle ja puomi pamahti alas... Siinä vaiheessa ei enää oikein tiennyt itkeäkö vai nauraa, mutta vaikka sijoitus toisesta luokasta jäikin siis saamatta, ratsastin joka tapauksessa nopeimman ajan. Joten voitto olisi tullut siitäkin ellei tämä ihana kypäränretjake olisi päättänyt estää näkemistäni..
Reissu oli lukuunottamatta hampaan koloon jäänyttä kypäräfiaskoa erittäin onnistunut ja jos se oli minun ja Armin viimeinen kisa, sitä on kyllä ilo muistella :)
Hanna kuvasi luokat videolle, mutta en tiedä saanko niitä milloinkaan itselleni, kun ne ovat toisen kamerassa. Kuvaajiakaan ei ilmeisesti ollut, tai ainakaan netistä en ole vielä yhtään kuvaa löytänyt näistä kisoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti