135. Pieni sisäinen kouluratsastaja heräilee henkiin

Eilen olin pitkästä aikaa Lipan valmennuksessa, kouluryhmässä tälläkin kertaa kuten viimeksikin. Olin vähän huonolla fiiliksellä menossa valmennukseen, sillä edellisen päivän ratsastus oli täysi fiasko ja minusta tuntui, että teen vain kaiken aivan väärin ja en vain osaa enään yhtään mitään. Valmennus tuli kuitenkin nyt juuri oikeaan aikaan nostamaan taas treenimotivaatiota oikealle tasolle!

Dani tuntui valmennuksen alussa ja oikeastaan lähes koko tunnin ajan aika tahmealta ja kaikin puolin ei niin hyvältä, kuin millainen se voisi olla. Tehtävät sujuivat kuitenkin ongelmitta ja saimme taas erinomaisia neuvoja. Lipan valmennukset ovat juuri sellaisia mitä hyvältä tunnilta odotankin: ei turhaa odottelua vaan aktiivista työskentelyä ja erityisesti hyvin tarkkaa ohjausta. Minusta valmennukseen pitääkin mennä sillä asenteelle, että siellä opitaan ja kuunnellaan valmentajan ohjeita, eikä vaan seisoskelemaan tai ratsastamaan niin kuin itse haluaa/on tottunut tekemään. Ja tällä tarkoitan sitä, että vaikka olisi valkun kanssa eri mieltä asioista, kannattaa hänen neuvojaan kuitenkin kuunnella, muutenhan on maksanut täysin turhasta. Itse olen ainakin huomannut, että aluksi mahdollisesti oudoilta tuntuvat neuvot voivat toimiakin todella hyvin!

 koulukisoissa maaliskuussa 2011

Tunnin aloitimme käynnissä sulkutaivutuksilla. Danin käynti meinasi mennä taas passiksi ja se tuntui olevan vasemmassa ohjassa hirveän kiinni. Käynnin jälkeen jatkoimme suoraan laukkatyöskentelyyn, jossa tehtiin kokoamisia ja sulkutaivutusta volteilla. Dani oli vähän vastaanhangoitteleva, mutta parani vertyessään.

 Sulkutaivutusten jälkeisestä tehtävästä ei meinnanut tulla aluksi yhtään mitään, koska Dani kyttäsi jatkuvasti toista päätyä ja minun oli hirveän vaikeaa saada sitä tulemaan suoraa keskihalkaisijalle. Halkaisijalla piti siirtää käyntiin ja jatkaa vastakkaisessa laukassa, missä tuli sisään. Rauhoittelin ponia äänellä ja käynnin tullessa taas liian kiireiseksi taputin aina kaulaa, jotta sain Danin rentoutumaan. Ja yhtäkkiä PLIM palaset loksahtivat paikalleen ja Dani laukkasi välillä tosi hyvin! Ei tullut mitään supermahtavaa tunnetta, mutta alun epämääräisen kaahotuksen ja jännityksen jälkeen olin tosi tyytyväinen tähänkin muutokseen. Loppuravit mentiin itsenäisesti antaen hevosten venytellä niin paljon eteen alas kuin ne vain tahtoivat.

Äiti kuvasi valmennusta pokkarillani, joten videoiden laatu ei taaskaan ole päätä huimaava, mutta kyllähän tästä jotain näkyy. En ollut Danin kanssa valmennuksessa kyllä mitenkään parhaimmillani, joten älkää olko turhan kriittisiä ;p Valmentajahan oli paikalla juuri virheiden korjaamista varten!

Tunnin jälkeen juttelimme vielä Lipan kanssa ja koin pienen järkytyksen, kun hän sanoi, että minun kannattaisi tähdätä Danin kanssa kansallisille kouluradoille. Tuli kyllä vähän semmoinen olo että mitäh?!? Lippa sanoi, että Danilla on niin hyvä muoto ja se tekee siirtymiset todella hyvin, joten loppu on vain pelkkää hienosäätöä. Lisäksi istuntani sai kyllä ihan kummallista palautetta, istun kuulema järkyttävän hyvin. Olo oli vähän puulla päähän lyöty, kun lähdin ponin kanssa tallille.

Toisaalta sain aivan uudenlaista intoa treenata nyt myös koulupuolta tavoitteelisemmin, mutta toisaalta tuntuu, että tässähän menee pasmat aivan sekaisin. Minussa kyllä asuu vähintäänkin pieni sisäinen kouluratsastaja, joten eikai se auta kuin aloittaa ahkera harjoittelu! Olenhan minä jo aika pitkään ajatellut, tai ehkä pikemminkin haaveillut, että olisihan se kiva kilpailla kouluakin enemmän.. Ensimmäinen tavoitekin taitaa olla jo asetettu: seurakoulukisat marraskuussa kotimaneesilla. Luokkia ei vielä ole tiedossa, mutta eiköhän siellä ainakin joku helppo B-tasoinen ole tulossa joten sinne siis!

Lilithin kanssa kouluradalla v.2010

Esteitä en aio missään nimessä Danin kanssa unohtaa, mutta luulen, että myös vanhalle herralle voi tehdä ihan hyvää pidempi kisatauko sillä saralla (ja onhan kisakausi muutenkin nyt lopuillaan). Hyppäämme tottakai edelleen valmennuksissa, mutta itsekseen hyppääminen saa jäädä nyt ihan kokonaan. Jumppasarjat ym saavat tietysti edelleen kuulua ohjelmaan.

 Toivottavasti tekstistä ei saa sellaista vaikutelmaa, että luulisin meidän olevan heti valmiita jonnekin haastaville kouluradoille, sillä en todellakaan sitä luule. Eilinen valmennus vain herätteli koulukisainnostuksen taas vireille ja se tietää kovaa treeniä!

 Tätä mieltä Dani taitaa olla näistä kouluratsun hommista :D