131. kisakuumetta

Ei, tänään ei ollut tosiaankaan mun päivä. Ja ei, mulle ei iskenyt myöskään kisakuume päästä mihinkään uusiin kisoihin, otsikko vaan viittaa siihen, että olin kipeä :| Mutta piti noihin kisoihin silti lähteä, joten olihan se vähän kisakuumetta sitten.

 Hienoin poniherra ja sen kipeä ratsastaja

Olen tosiaan vieläkin vähän sairas, korva tuntuu hassulta ja olo on ehkä maailman tukkoisin.. Joten en kauheaa romaania jaksa alkaa kirjoittaa kisoista eli mennään lyhyellä oppimäärällä.

 Luokkana oli siis 80cm arv. AM5, jossa ratkottiin samalla PyRan junnumestaruus.  Verryttelyssä olin aluksi aivan hukassa, poni juoksi alta ja painoi kädelle. Hetken päästä homma alkoi kuitenkin toimia ja Dani hyppäsi hyvin; innokkaasti ja eteni tarpeeksi. Kohtalaisen varmalla mielellä lähdin radalle, ainut miinus oli vaan, että epäilin vähän selviäisinkö loppuun asti pyörtymättä...

 Radan alku tuntui tosi hyvältä aina toiseksi viimeiselle sarjaesteelle saakka. Ilmeisesti mulle tuli taas liiankin luottavainen olo selässä ja unohdin taas ratsastaa. En tajua, miten en voi kisoissa ratsastaa sinne radan loppuun saakka ja jään sitten vain istuskelemaan ja odottamaan, että poni kyllä hoitaa homman?! Sarjan b-osalla Dani veti nimittäin hyvin tyylikkäästi liinat kiinni, toisella yrityksellä päästiin yli, mutta puomi otettiin silloinkin mukaan. Maaliin tulin siis kahdeksan virhepisteen kera.

 muuri, vesimatto ja viuhkatrippeli - ei mitään ongelmia

 Tyylikäs istunta.........

Sarjan a-osa

....ja b-osa, jossa ongelma :|

maalissa

Suorituksen jälkeen en tuntenut itseäni pettyneeksi, mutta en kyllä tyytyväiseksikään. Jos nämä olisivat olleet tämän kauden ainoat kisat, olisin hyvin tyytyväinen. Tai jos en olisi aiemmin kisannut tätä korkeutta, olisin tyytyväinen. Tai jos nämä olisivat olleet ainoat huonosti menneet kisat tällä kaudella, ei valittamista -  yksittäisenä suorituksena ihan kohtuullinen, mutta nyt en voi kyllä muuta sanoa, kuin että mua masentaa koko kisaaminen tällä hetkellä ihan hirveästi.

 Epäonnistumisia epäonnistumisien perään, vaikka reeneissä mennään aivan kevyesti metrin ratoja. Ei toki aina kisojenkaan ulkopuolella meno ole mitenkään täydellistä, mutta harvemmin meillä on suurempia ongelmia huomattavasti korkeammillakaan esteillä.. Turhauttavaa vielä maksaakin siitä, että käydään radalla hakemassa hylky tai ainakin yksi kielto. Just nyt tekisi mieli lyödä hanskat tiskiin ja luovuttaa tuon koko kisaamisen suhteen, kun puhdasta rataa ei saada edes säälittävästä 80cm luokasta jonka pitäisi olla kuitenkin meille kummallekin ihan piece of cake... Mun pitää varmaan tulevaisuudessa, jos mää enään innostun mihinkään kisoihin lähtemään, niin virittää satulaan kiinni joku raippa joka raippaa mua, että muistan käskeä ponia.. :D

Tulevia reenejä odotellessa, jotta musta joskus vielä tulisi (este)ratsastaja!