133. Vihreitä pikku-ukkoja ja poninsyöjäpuomeja liikkeellä

Tänään palasin eteläisestä Suomesta takaisin kotiin niinkin hienoon aikaan kuin kuudelta aamulla. Tallilla en käynyt siis kokonaiseen viiteen päivään, ja sehän tuntui melkein ikuisuudelta! Reissu oli kuitenkin tosi mukava ja kivaa vaihtelua, ei sitä tule ihan joka päivä käytyä reippaan 500km päässä kotoa. Ja olihan se entistä kivempaa päästä pienen tauon jälkeen oman ponin luokse :)

Yöjunasta selviydyttyäni nukuin vielä usemman tunnin kotosalla ja iltapäivällä lähinnä surffailin netissä, kunnes puoli neljän aikoihin sain itseni vihdoin tallille. Minulla oli myös Viivi hoidettavana, koska Hanna ei päässyt mukaan. Tallihommissa eli karsinoiden siivouksessa, vesien ja ruokien laitossa meni vajaa tunteroinen aikaa, minkä jälkeen ehdin vielä juuri valoisalla ratsastamaan. Huomasi kyllä, etten ollut pariin päivään heiluttanut talikkoa, kun meinasi käsistä tehot loppua jo ensimmäisen karsinan jälkeen :D

Ponit ihmettelemässä uutta tarhan pohjaa.

Heti tallille tultuani kävin tietysti ensimmäisenä moikkaamassa Dania, ja puoli viiden maissa hain herran sitten sisälle puunattavaksi. Dani on kasvattanut jo varsin mukavan mittaisen talviturkin, joka on kuitenkin sen verran epämukava että haluan siitä äkkiä eroon.. Itse en vain hommaan rupea, siitä tulisi ennemmin paloiteltuja kuin klipattuja poneja, joten pitänee vain toivoa että tallilaisen klipperi saapuisi pian ja Dani saataisiin sitten taas nakupelleksi!

Ponin huolellisessa harjauksessa tuntui menevän ikäisyys ja kello oli ehtinyt vierähtää jo lähes viiteen kun pääsin ratsaille. Dani sai kouluvarusteet ylleen, vaikka aioinkin mennä muutamia puomeja.

 aina sitä vaan nukuttaa..:D

Danin päivän asu:

suitset Glaridge House, jännesuojat + suojapehmusteet Equi-Guard (eivät Danin omat vaan lainassa Viiviltä), pintelit Schockemöhle, huopa Lami-cell, satula Pfiff Amaretto

Menin Danin kanssa kentälle, vaikka ulkona ei enään maailman lämpimin ilma ollutkaan. Laiskuus iski ja en jaksanut laittaa kuin pari puomia, kummallekin lävistäjälle yhden, vaikka olin ajatellut hieman pidempää tehtävää.

 Alkuverkoissa Dani tuntui käynnissä ihan hyvältä ja kulki kaula tosi pyöreänä, mutta kun siirryin raviin poni oli kyllä näennäisesti "muodossa" turpa luotiviivalla, mutta takaset oli niin tallissa kuin vain voi. Ratsastin sitten reippaasti ponia eteen ja pikkuhiljaa se alkoi työskennellä liikettä selän yli. En tehnyt mitään kummempia, ratsastin vain suuria kuvioita ja taivuttelin mahdollisimman hyvin molempiin suuntiin. Ylitin myös puomit vähän joka välissä vaihtaen samalla suuntaa.

Lupaavasti alkanut ratsastus sai kuitenkin pientä lisämaustetta, kun Dani näki ilmeisesti marssilaisten aluksen laskeutuvan ja tuli täysin vakuuttuneeksi, että puomit aivan varmasti söisivät sen, jos se ylittäisi ne jokseenkin normaalisti. Niinpä vaihtoehdot olivat joko täysillä turpa taivaissa tai jarrut päälle viimeistään puoli kierrosta ennen puomia. Okei, tämä on kyllä pientä liioittelua, mutta meinasi tosiaan epätoivo iskeä selässä, kun en saanut herraa ylittämään siivosti yhtä totaalisen tavallista puomia laukassa.

 Otin pikku hengähdystauon pitkin ohjin ja sitten jatkettiin. Danissa oli virtaa kuin pienessä kylässä ja lopulta päädyin siihen tulokseen, että on turha yrittää ratsastaa ponia entistä enemmän kuumentavaa tehtävää silloin, kun se jo valmiiksi tuntuu vievän 6-0. Ja taas pientä liioittelun makua, mutta kun on tottunut ennemmin laiskanpuoleiseen ja rauhalliseen kuin kuumaan ja energiseen Daniin, niin tämä päivä oli totaalisen kummallinen.

 

Päätettyäni jättää puomit laukassa otin jalustimet pois jalasta ja aloin työstämään herra vauhtihirmua keskiympyrällä, aluksi ihan vain käynnissä. Käynti sujui heti mallikkaasti, ravissa oli hetken aikaa havaittavissa monenlaista epätasaisuutta, mutta sekin luonnistui kun höpöttelin Danille rauhoittavasti. Laukassa poni meinasi alkaa painaa kädelle, mutta tein kaiken mahdollisen löytääkseni ideaalin istunnan ja saadakseni herran kuulolle. Huomasin istuvani selässä totaalisen vinossa, ja kun korjasin tämän, oli ponikin luonnollisesti paljon suorempi. Ja mikä parasta, se laukkasi pyöreää ja kaunista laukkaa kaahailematta minne sattuu!

Loppuraveissa oletin Danin jo unohtaneen poninsyöjä-puomit, mutta vielä mitä! Ratsastin lävistäjää kohti puomia ja yhtäkkiä poni vetäisi liinat kiinni. Eipä siinä auttanut kuin pyöriä sitten puomin ympärillä pieni ikuisuus ja ylittää se sellaiset sata kertaa, kunnes Dani ylitti puomin vaikka takaperin silmät ummessa.

Kentällä tuli lopulta pyörittyä noin puolitoista tuntia, mutta loppu hyvin kaikki hyvin vai miten se menee!

 

Ratsastin kentälle pellon kautta ja aurinko paistoi, lähtiessä alkoikin jo hämärtää.

Tallilla riisuin Danilta varusteet, pesin mutakuorrutteen saaneet suojat ja pintelöin herran jalat yöksi. Sitten olikin jo aika hakea Viivi sisälle, jota en kylläkään jaksanut mitenkään lähteä enään liikuttamaan. Niinpä heppaset saivat iltaruuat-ja heinät turpien eteen ja minä pääsin vihdoin kotiin. Paitsi jos totta puhutaan, kulutin tallilla aikaa vielä ratsastuksen jälkeenkin tunnin verran, joten kovin nopeasti en kai sitten osannut toimia.. Aivan tarpeeksi pitkä tallipäivä oli siis tänään :)

Tulipas kirjoitettua aikamoinen stoori yhdestä ainokaisesta ratsastuskerrasta, viimeksi niin on tainnut käydä joskus monta kuukautta sitten. Jospa joku kuitenkin selviytyy tänne asti kuolematta tylsyyteen!