73. Lilith, ruma ankanpoikanen(ko?)

Heips!
Aikani postauksien tekemiseen on taas ollut todella rajallista ja sama meno taitaa jatkua, kun ensi viikollakin on kolmet kokeet! :( Ja kaikki aineet vieläpä sellaisia, että olisi vähän pakko saada hyvät numerot, ettei päättötodistukseen nyt aivan mielettömästi laske. Vaikka onnistuin kyllä jo viime viikolla reputtamaan totaalisesti matikan ja enkun valtakunnallisen, mutta mitäs pienistä... :D
Danille ei kuulu mitään ihmeempiä, kisojen jälkeen ei olla ehditty vielä ollenkaan hyppäämään ja muutenkin poni on saanut olla vähän kevyemmällä liikutuksella. Danista ei ole mitään uutta materiaalia, joten päätin tässä postauksessa muistella vanhoja aikoja ja kirjoittaa erikoispostauksen Lilithistä! Minulle tuli sitä niiiin ikävä, kun katselin taas Lilleröstä ja minusta tehtyä kuvakirjaa, jonka sain siskoltani synttärilahjaksi. Tästä postauksesta tulee muuten pitkä...

Mutta nyt asiaan.
Osa lukijoista varmasti muistaa pienen, pörröisen, valkoisen Lilith-ponin paremmin kuin hyvin ihan in real life. Kaikki eivät kuitenkaan tiedä mistä on kysymys, joten kerron nyt koko tarinamme alusta asti. Perustietoa ja tiivistetyn stoorin voi tietysti lukea muita heppakavereita-sivun takaa.

 Lilith silloin kun sen tapasin.

Ensimmäisen kerran näin Lilithin kahden muun shettiksen kanssa tarhailemassa joskus aivan alkuvuodesta 2009 (yllä oleva kuva on luultavasti kesältä -09). Tuolloin olin itse pieni ratsastuskoululainen, kohta 12-vuotias. Kuljin jo silloin aina Hannan kanssa tallilla ja haaveilimmme yhdessä siitä, miten joskus laukkaisimme noilla poneilla pitkin peltoja. Enpä silloin voinut vielä aavistaakaan, kuinka lähellä unelmani toteutuminen oli.

Jossakin vaiheessa keräsimme sitten rohkeutta kysyä ponien omistajalta, voisimmeko alkaa hoitaa niitä. Lilith ja sen emä Sabina annettiin meille muutaman kerran harjattavaksi, mutta sen kummemmin emme niitä oikeasti "hoitaneet". Lilith oli jo 8-vuotias ja viettänyt koko elämänsä vanhan emänsä kanssa. Se oli täysin riippuvainen äitinsä seurasta, koska sitä ei oltu koskaan vieroitettu. Se joi edelleenkin maitoa. Muistan kuin eilisen päivän, kuinka täysin kouluttamaton Lilith-kakara kiskoi meitä hakiessamme poneja sisään...

 Tässä vaiheessa voisi muuten mainita, että näiden kimojen tammojen seurassa oli myös iäkäs pieni tumma shettis Lippa.

Jossakin vaiheessa talven/kevään aikana Lilith lähti emänsä kanssa koulutukseen toiselle paikkakunnalle. Minä ja Hanna emme tuona aikana muistaakseni juuri käyneet yksityistallilla. Sitten saimme kuitenkin noin kuukauden (?) kuluttua kuulla, että ponit ovat palanneet tallille. Menimme katsomaan niitä ja meitä odotti surkea näky. Kummatkin poneista olivat olleet toisella tallilla täysin laiminlyötyjä ja Lilihtin emä oli joutunut todella huonoon kuntoon. Ponit eivät olleet saaneet minkäänlaista koulutusta, kuten oli luvattu, ja ilmeisesti ne olivat ainakin välillä olleet vain teljettyinä sisällä. En kerro tarkemmin asiasta, koska en siitä niin varmaa tietoa tiedä ja haluan suojella toisten ihmisten yksityisyyttä.

Tämän laiminlyönnin seurauksena Sabina jouduttiin lopettamaan.

Kesällä Hanna alkoi hoitaa enemmän yksityshevosia. Kuljin aina välillä hänen mukanaan, mutta pääasissa olimme tallilla yhdessä lähinnä ratsastustunneilla. Joskus keskikesän paikkeilla Kira-niminen vanhempi ponitammma tuli sitten myyntiin ja Hanna sai näin ensimmäisen oman poninsa.

 Kira kesällä -09

Syksyllä Kira muutti Lastumäen tallille, eli samaan paikkaan Lilithin kanssa. Kävin hoitelemassa aika paljon Hannan kanssa Kirppua ja myös siskoni oli tuolloin useasti mukana tallilla.

 Joskus syyskuun tienoilla Lilithin omistaja kysyi, haluaisinko kokeilla ratsastaa Lilithillä. Mikä olisikaan ollut mukavampaa! Muistan kysyneeni, uskaltaako Lithillä ratsastaa maneesille (matka ehkä n. 300m), sillä tuosta lihavasta pikkuotuksesta oli vähän kaikenlaisia odotuksia ja puheitakin. Ihastuin ja rakastuin kuitenkin tuohon pieneen yritteliääseen poniin enemmän kuin mihinkään sitä ennen ja siitä se sitten lähti. 

 

Syksyllä menossa maneesille Hannan ja Kiran kanssa

Jonkin aikaa Lilith oli vain satunnainen ratsuni ja myös Hanna sillä välillä meni (tästä muistuukin mieleen eräs maastoreissu penkkatielle, mutta se onkin jo toinen tarina. :DD). Meidän lisäksi sillä oli jonkin verran ratsastanut yksi kokeneempi tyttö, mutta juuri mitään poni ei siis osannut. Pitää selässä (hyvällä tuurilla, tai niin ainakin sanottiin).
 Kilpailin Lilithillä ensimmäisen kerran todella pian ensimmäisen ratsastuskerran jälkeen. Oli seuran mestaruuskisojen aika ja minä ilmoittauduin 50cm luokkaan muistaakseni yhden hyppykerran jälkeen (joka tosin meni ihan hyvin). Lilith ei ollut kuitenkaan millään lailla valmis kisoihin ja seuraukseni oli, että poni kielsi heti ensimmäiselle esteelle ja kolmannella esteellä kielsimme ulos. Yritin hypätä kolmatta estettä uudestaankin, mutta vaikka kuinka yritin laittaa ponia hyppäämään, se ei suostunut. Näin jälkikäteen nuo kisat naurattavat minua aivan hervottomasti, mutta kyllä silloin taisi hymy hyytyä :D

Syyskuun 21. päivä aloitin ylläpitämään tuota ankanpoikaa. Äitini mietti asiaa aika kauan ja ratsastuksenopettajani jopa kielsi minua ottamasta Lilihtiä, mutta onneksi pidin pääni ja tiesin, että tuosta pikkuisesta karvakasasta kehkeytyisi vielä tähtiponi!

Syksyn alkuaikoja

Lilith osasi kulkea alusta asti hyvin luonnollisessa peräänannossa. Minun ratsastukseni ei suoraan sanottuna tehnyt ponille mitään ihmeitä, ei tarvittu kuin kevyt käsi (tai siis minun tapauksessani löysä ohja...) ja luottamus, niin Lilith oli kuuliainen ja mitä ihastuttavin ratsu. En ollut oikeastikaan järin taitava ratsastaja, mutta istuntaani kehuttiin kumminkin usein ja se varmasti olikin ihan tasainen. Aluksi minulla oli aina mukana pitkä koulupiiska, mutta pian huomasin, että sitä ei tarvittu mihinkään ja sen jälkeen en tainnut koskaan ratsastaa Lilihtiä piiskan kanssa. Aluksikin raippa oli mukana vain muilta kuulemieni pukki-kertomuksien takia.

Lilith oli kaiken muun lisäksi karkailun mestari. Se hyppäsi tai ryömi tai läpäisi aidat kuin aidat ja monta kertaa sitä saikin metsästää pitkin maita ja mantuja. Tämä ärsyttävä tapa väheni kuitenkin pikkuhiljaa sitä mukaa, kun liikunnan määrä kasvoi.

Tammikuussa kisasin toisen kerran Lilihtillä. Siihen mennessä ponin kunto olikin kasvanut jo alkupisteeseen verrattuna paljon ja selvisimme 40cm (?) radasta yhdellä pudotuksella.

 toiset kisat tammikuussa

Talven 2009-2010 treenailin Lilithin kanssa ilman sen kummempia tavoitteita. Kävin edelleen viikottain tunneilla ja lopputalvesta uskaltauduin Lilithinkin kanssa tunnille. Opettajani (joka aiemmin jarrutteli Lilithin ylläpitoa), kehui ponin työmotivaatiota ja sen jälkeen en enää juuri ratsastuskoulun hevosilla mennyt. Minusta ja Lilithistä tuli parhaat kaverukset, unohtamatta toki Hannaa ja Kiraa, jotka kulkivat kanssamme. Lilith oppi olemaan mm. karsinassa ovi auki, vaikka lähdin toiselle puolelle tallia. Tuo vuosi 2010 tai paremmin sanottu se aika, jonka Lilithin kanssa vietin, on varmasti ollut elämäni parhaita aikoja. Ylä-astekin alkoi turvallisesti, kun siskoni asui vielä kotona ja kävi kanssani usein tallilla (hänkin vuokrasi sieltä yhtä hevosta).

Keväällä suoritin ratsastustunnilla helpon B:n Lilithin kanssa

Kevään edetessä ja kesän lopulta koittaessa aloitin Lithillä myös valmennukset. Kävimme lähinnä estereeneissä ja Lilith olikin siihen hommaan mitä paras poni! En muista, että se olisi koskaan kieltänyt erikoisillekaan esteille.

Kesällä pääsimme myös lähialueen seurakisoihin kaverini kyydillä, joka tuolloin asui vielä Oulaisissa.

 Ylivieskan kisoissa.

 Loppukeväästä siskoni sai järkkärin ja Lilthistä onkin valtava kasa kuvia kesältä -10. Harmi vain minulla ei ole niitä läheskään kaikkia omalla koneellani, mutta joka tapauksessa olen iloinen, että Lilithistä on jäänyt paljon muistoja :) Yllä olevat kuvat koulukisoista Nivalasta, joissa sijoituimme neljänsiksi he C -luokassa.

 Pyran 30v. juhlakisat, 70cm

Kuinka suloinen tuo poni olikaan! Mutta nyt tämä postaus on jo venynyt aivan epäinhimillisiin mittasuhteisiin ja minun pitäisi lähteä tallille, joten pitää alkaa lopettelemaan tämä mahdoton sanatulvani.

Kesä 2010 on todella mieleenpainunut. Kilpalin, reenasin ja erityisesti vietin aikaa tärkeimpien ihmisten ja eläinten kanssa ♥ Kesän lopussa aloin olla jo kuitenkin liian pitkä Lillerön selkään. Jouduin lopettamaan sillä ratsastamisen ja aloin etsiä itselleni uutta yllpitoponia. Syyslomalla kuvioihin astui Armi, mutta se onkin jo sitten ihan toinen juttu! Lilithin omistaja muutti ennen joulua toiselle paikkakunnalle ja nykyisin Lilith on ylläpidossa toimien tuntiponin virassa. Toivon todella, että se voi hyvin ja viettää heinäntuoksuisia päiviä siellä jossain!

Lisään tähän loppuun vielä joitakin kuvia tärkeistä hetkistä.

lentokone!

Nostan hattua sille, joka jaksaa lukea loppuun tällaisen jumbopostauksen! Nyt hoitamaan toista yhtä ihanaa ponia kuin tuo tuossa ylhäällä..se odottaa jo ->

P.S. Kommentit olisivat kivoja, teenkö samankaltaisen postauksen Armista?