Keskiviikkona rakennettiin Hannan kanssa lyhyt rata ja lähdettiin hyppäämään. Hanna meni ensin Viivillä ja minä vasta sen jälkeen Armilla.
Kentälle oltiin juuri asentamassa valoja, mutta Armi ei onneksi kamalasti pelännyt koneita ja muuta hälinää. Alku sujui mukavasti, verryttelin ponin ja otin muutamia hyppyjä ravista. Ratsastin pian radan läpi pienillä, noin 50-70cm esteillä. Armi toimi kivasti ja hyppäsi epäröimättä myös laine-esteen, jonka alla oli vesimatto. Sitten Hanna nosti kaikkia esteitä, muutamat jäivät vielä reilun puolen metrin korkeuteen ja loput 80-90cm. Hyppäsin nämäkin esteet kerran ja rata meni ihan hyvin. Oma keskittyminen ei vaan ollut ihan 100% ja mentiin ohi helposta esteestä ihan noin vain.. :D mutta Armi ei siis sinänsä kieltänyt, itse olin vain huolimaton.
Muistaakseni tämän radan jälkeen Hanna nosti heti esteitä, ja laittoi vesimaton laineen päälle (siis "roikkumaan" puomista). Sarjan toinen este näytti melko korkealta, luulisin, että se oli vähintään 100cm. Ratsastin sarjalle aika huonossa tempossa, ja tulimme a-osalle aivan pohjaan. Armi pääsi pystyn kuitenkin puhtaasti, mutta kun tuo suurikokoisempi okseri oli edessä, se pyyhkäisi aivan viime hetkellä oikealta ohi esteestä. Minä oli tietenkin valmistautunut hyppyyn ja tipahdin kaataen samalla tolpan. Kun olin jo ponin kyljellä kumpikin jalka lähempänä maata kuin ponia, ajattelin vielä: "en mää tipu!" Mutta se ei auttanut enää tuossa vaiheessa ja tömähdin komeasti kyljelleni kentän pohjalle. Pahemmin ei onneksi käynyt, mitä nyt sain naarmun kyynerpäähän ja kylkeen vähän osumaa. Onneksi oli turvaliivi :) Nousin heti ylös ja kävelin ponin luokse, joka seisoi ihmeissään kentän laidalla. Kiipesin takaisin selkään ja pyysin Hannaa pienentämään estettä. Hyppäsimme vielä jonkin verran ja kaikki sujui ihan hyvin. Armi kyttäili vähän valojen asennusta, ja jouduin muutaman kerran komentamaan sitä ihan kunnolla, jottei se hypännyt nahoistaan ulos.. Mitään ihmeempiä ei kuitenkaan enää tapahtunut, Armi hyppäsi kivasti esteet joita eteen tuli.
Kun olimme lähdössä kentältä, Hanna pyysi minut vielä katsomaan sarjaa. Ennen okseria kentässä oli jäljet kaukana esteestä, jos Armi olisi hypännyt siitä kohti okserin, jonka se sitten ohitti, olisimme menneet esteen sekaan. Eli oikeastaan Armi pelasti meidät :) Olisi voinut käydä tosi hullusti jos oltaisiin niin kaukaa lähdetty isolle esteelle.. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, ja oikeastaan on välillä hyvä tippua niin ettei käy mitään. Ei tarvitse sitten turhaan pelätä putoamista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti