3. sateinen mutta iloinen päivä

Ja heti alkuun pahoittelut, että "vakiokuvaajani" (siskoni) on kotonaan toisella puolella Suomea, joten kuvamateriaalia on turha odotella :( Hanna nappasi kuitenkin puhelimella jonkun kuvan, ehkä vielä saan ne omiinkin käsiin :)
Heräsin klo 06.03 ihan itsekseni ja mietin että mitäköhän ihmettä oon tähän aikaan hereillä. Nukahdin heti uudelleen, mutta 12 minuuttia myöhemmin puhelin herätti minut todellisuuteen. Kisapäivä! Äkkiä ylös ja pukemaan vaatteita niskaan.

Niinkuin arvata saattaa, äiti hääräsi kaikenmoista vielä 7 aikaan, vaikka olinkin jo hermona että nyt on lähdettävä. Hanna ehti jo kipaista meille asti ja odoteltiin sitten yhdessä lähtöä. Lopulta oltiin tallilla, ja koska Hannalla oli aamuruokinta, laitettiin hevosille supernopeaa ruuat nenän alle ja viskattiin ne ulos. Vein Armin ensimmäisenä niin sekin ehti maistella aamuheiniä jonkin verran yön rankkasateen kastelemassa tarhassa. Onneksi oltiin laitettu kamat valmiiksi edellisenä iltana autoon, joten kun viimeinenkin hepo oli ulkona, laitettiin omille ratsuille kuljetusvermeet niskaan ja koppiin. Armi käveli suklaaponin tittelin mukaisesti hienosti traikkuun niinkuin aina, ja myös toinen suklaaheppa oli positiivinen yllätys. Hanna varoitteli Viivistä, että se saatta juntata, mutta vielä mitä! Pikkutamma asteli koppiin muutamasta kehotuksesta kuin vanha tekijä. Mitään kiirettä meillä ei siis oikeastaan edes ollut, kun Viivikin käyttäytyi niin hienosti!

Perillä äiti meni varmistamaan lähdöt ja autoin Hannaa varustamaan Viivin. Halusin nähdä kaverini suorituksen ja hienostihan se menikin heti ekoissa kisoissa :) Hannan suorituksen jälkeen ryntäsin satuloimaan suklaaponia. Armi käyttyi hienommankin opetusmestarin tavoin ja seisoskeli kiltisti aloillaan, kun nakkelin sille vermeet niskaan. Olin jo lähtenyt traikulta, kun tajusin suojien unohtuneen! Äkkiä takaisin ja suojat jalkaan.

En ehtinyt paljoa verrytellä, koska minun ja Armin olisi pitänyt olla viides lähtijä. Poisjääneitä oli kuitenkin useita ja startasinkin jo toisena! Niimpä oli vähän hoppu verrytellä poni, ehdin ottaa muutaman hypyn kun minut jo kutsuttiin kentälle. Onneksi olin opetellut radan Hannan kanssa jotenkuten, ja 70cm menikin ihan hienosti! En meinannut muistaa, missä sijaitsi toisen vaiheen eka este, mutta onneksi käänsin kuitenkin oikeaan suuntaan ja osasin sentään lukea numeron esteestä. Aika ei ollut huippunopea, juuri tuossa tuumailussa meni varmaan 10sek hukkaan, mutta olin silti tyytyväinen Armiin joka oli tosi hyvä :) Luokassa olin 9/25 ja ponimaljaan osallistuneista neljäs 70cm luokassa.

Palattiin sitten kopille ja riisuttiin satula Armilta. Melkein heti alkoi kamala rankkasade, mutta onneksi saatiin Armi suojaan varikkoalueen katokseen. Seuraavan luokan alkuun oli tunnin odotus, joka vietettiinki käytännössä sadetta pakosalla. 

80cm rata oli melkoisen haastava. Erikoisesteet harvoin tuottavat Armille ongelmia, mutta vähän rupesi siinä jännittämään miten sujuisi laine, jossa ei ollut päällypuomia, pysty jonka alla oli (iso jääkaapin näköinen laatikko, äidin mielestä :D) värikäs loota ja muutamat muut. Armi oli verryttelyssä ihan kohtuullinen, vaikka taaskin aika jäi melko lyhyeksi. Radalla poni oli huonompi kuin seitsemässäkympissä. Se painoi jonkin verran kuolaimeen ja ei ollut parhaalla mahdollisella tavalla kuulolla. Rata ylittyi vähän "rämpimällä" (hyppyjä kaukaa, läheltä jne), mutta hyppäsi kumminkin. Sitten tuli perusradan viimeisen esteen vuoro. Minulla ei ole mitään muistikuvaa, lähestyinkö estettä jotenkin huonosti, mutta poni päätti pelätä tätä jääkaapin näköistä hökötystä ja teki stopin. Ratsastin rauhallisesti uudelleen esteelle (hermoni pysyivät kyllä ihan kasassa), jouduin vähän potkaisemaan jotta hyppäisi, ja ylittyihän sekin.

54:stä osallistujasta (taisi olla joitakin poisjääntejä?) radan loppuun asti pääsi vain 28 ratsukkoa eli puolet osallistujista! Laine-este osoittautui hyvin vaikeaksi, käytännössä kaikki hylkäämiset tulivat sille esteelle. Kielsipä moni ensimmäisen vaiheen loppuun astikin päässyt kerran laineelle. Armin ja minun sijoitus oli 26/28, eli ei päätä huimaava, mutta katsoen hylsyjen määrää meillä meni kuitenkin ihan hyvin!

Sitten seurasikin pitkä odotus. Tuloksia ponimaljasta ei saatu kuin vasta luokan loputtua, eikä meillä ollut mitään tietoa voisinko sijoittua. Kuitenkin vain yksi poni oli päässyt siihen mennessä toiselle vaiheella ja vain yksi meidän lisäksi radan ilman hylkäämistä. Lopulta odottaminen sitten palkittiin! Sijoituin kolmanneksi Ponien OP-Maaselkä-HAI -maljakilpailussa! :) olin pudota satulasta, kun tulokset kuulutettiin, vaikka kyllähän sijoitusta osasi jo vähän odottaakin =) olin niin ylpeä suklaaponista, että! Me ollaan kuitenkin enemmän tämmöisiä harrastelijoita kuin mitään kisakonkareita.. Kunniakierroksella viiletettiin sitten pikkuisen pokaalin ja ruusukkeen kera niin, että hyvä kun ei jyrätty muita.. mutta ei sitä joka päivä voiteta rahapalkintoja seurakisoista!