159. Liikaa ajatuksia

Minulla on hiiiirveä ikävä kesää. Mieluiten kesää, kun olin vielä pieni ja huoleton. Viikonloppuna olin riparilla isosena ja leiri olisi puolestani voinut jatkua ikuisuuden. Siellä sai hetkeksi irrottautua arjen rutiineista ja ei tarvinnut ressata koulua tai muuta. Mitään kummempaa ei ole sattunut, mutta nyt on vain jotenkin onneton olo. Onneksi on sentään Dani ♥ Se jaksaa aina piristää päivästä toiseen, enkä enää tiedä mitä tekisin ilman sitä. Tallilla käynti on kyllä ollut nyt vähän outoa, kun Hanna ei ole ollut mukana ja olen käynyt yksin ratsastamassa..

Viime viikolla täytin 17 vuotta. Ponivuodet ovat nyt ohi ja vuoden kuluttua olenkin jo täysi-ikäinen! Ihan hullu ajatus..:D Viime aikoina olen miettinyt jonkin verran paljon sitä, mitä minulle ja Danille tulee tulevaisuudessa tapahtumaan. Sen ainakin tiedän, että Danista en ikäni takia halua luopua. Minusta ajatus on suorastaan naurettava, että minun pitäisi lopettaa rakkaalla ponilla ratsastaminen siksi, koska olen siihen "väärän" ikäinen. Ymmärrän täysin ratsastajia, jotka siirtyvät poneista hevosiin, koska heillä on korkeat tavoitteet ja se on tietysti tosiasia, että ponilla ei voi samalla tavalla kilpailla kuin hevosilla. Tarkoitan tällä, että harvallapa ponilla on kykyä kilpailla 130cm-luokissa hevosia vastaan. Mutta minä, enemmän puskatason kuin kansallisen tason ratsastaja, miksi minun pitäisi luopua ponistani siksi, että en ole 16-vuotias tai nuorempi? Omasta puolestani en todellakaan koe siihen mitään tarvetta.

 Dani on minulle aivan älyttömän tärkeä. Joka päivä haluan nähdä sen terveenä ja iloisena minua vastassa tarhan portilla. Ajatuskin, että sille olisi sattunut jotain, saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkää. Toki haaveilen välillä siitä, että minulla on vielä joskus hevonen. Mutta se on minulle haave, eikä mikään "haluan hevosen enkä vain ponia".

Kaikkia yllä olevia ajatuksia sotkee kuitenkin (lisäksi) se, että en tiedä yhtään mitä tulevaisuudelta haluan. En tiedä, mihin aion jatkaa opiskelemaan, saati mikä minusta joskus valmistuisi. Jos haluan kehittyä ratsastajana mahdollisimman pitkälle, on hevosen hankinta jossakin vaiheessa edessä ihan varmasti. Tällä hetkellä Dani on minulle vielä kaikin puolin taidoiltaan sopiva - parempaa ei voisi ollakaan - lähinnä sen ikä tulee jossain vaiheessa vielä vastaan. 18-vuotias poni ei ole enää nuori. Se on tosiasia, jota ei saa silti rueta liikaa kauhistelemaan. Pumpuliin kääriminen ei varmasti loppupeleissä auta yhtään mitään, vaan ylivarovaisuus voi jopa pahentaa asioita. Jotta ihminen säilyy vanhanakin terveenä ja hyvässä kunnossa, pitää hänen liikkua. Sama koskee hevosia. Ne ovat luotu liikkumaan, ei seisomaan tulitikkutarhaan tai neljän seinän sisälle talliin. Hevosen ikä pitäisikin pystyä ottamaan huomioon oikealla tavalla, mikä on ainakin minulle välillä hankalaa...

Karkasimpas taas aiheesta jonnekin aivan muille maille ja siinä meni ajatuksetkin (viimeistään) ihan sekaisin. Uusia kuvia minulla ei Danista ole, kun ei ole ollut kuvaajaa eikä kyllä kameeraakaan. Dani on kumminkin pääasiassa ollut tosi kiva ratsastaa ja kaikin puolin hyvässä vireessä :) Viime postauksen jälkeen ollaan oltu ainakin yhdessä estevalmennuksessa, mutta mitään sen ihmeempiä ei olla harrastettu. Ensi launtaina olisi kuitenkin taas kisat tiedossa, seuraestekisat omalla maneesilla. En ole vielä ihan varmaksi päättänyt, mitkä luokat menen. Seuraavassa postauksessa lupaan kertoa enemmän kuulumisia, mutta nyt on jo vähän kiirus.

Jotta blogi ei nyt jäisi aivan vanhojen kuvien töllistelyksi, laitan tähän loppuun videon drive-in harjoitusestekisoista, jotka olivat siis jo 4.2. En jaksanut muokata videota mitenkään ja mieluummin olisin halunnut laittaa näytille 80cm-luokan, kun se oli paljon tasaisempi, mutta siitä ei tosiaan videota ole. Tämä on siis ysikympistä. Kuvauksesta kiitos Riinalle!

Toivottavasti ensi postausta kirjoittaessa ajatukset kulkisi vähän kirkkaammin ja saisin kuviakin mukaan. Nyt pitää kuitenkin rientää tallille, illalla jatkan uuden ulkoasun muokkailua jos vain suinkin ehdin!