157. Täällä taas!

Heippa kaikille pitkästä aikaa! Iski pahimman luokan kirjoitusinnostus sopivasti keskellä yötä, joten täällä olen siis taas teille satuilemassa. Saapa nähdä löytääkö kukaan lukija sieltä ruudun toiselta puolelta enää blogini pariin, mutta toivotaan niin. Viime postauksesta on kulunut ihan hirveästi aikaa, joten en mitenkään saa kaikkea sattunutta ja tapahtunutta kirjoittettua tähän yhteen postaukseen, mutta koitan naputella kuulumiset noin pääpiirteittäin.

 Kuvatilanne ei ole edelleenkään muuttunut yhtään mihinkään suuntaan enkä ole myöskään saanut mistään ostettua ylimääräisiä tunteja vuorokauteen, mutta näistä epäkohdista riippumatta päätin, että tästä lähtien yritän parhaani mukaan postailla edes noin kerran viikossa. Tauko blogista on kyllä toisaalta ollut tosi helpottava ja tuonut ainakin himppusen lisää omaa aikaa supertäysiin päiviini, mutta toisaalta olen kaivannut bloggaamista hurjasti. Yksi erityisen stressaava päivä, jolloin pää vaan meinasi räjähtää kaikkeen tekemisen paljouteen, mietin, että mikähän viime viikkoina on ollut pielessä, kun vaikka asiat ovat suurimmaksi osaksi sujuneet tosi hienosti, fiilis on vaan ollut sellainen oudon..tukkoinen? (ei yhtään sen pidempi lause) Päättelin sitten, että kyllä se varmaan on vaan tämä kirjoittaminen, mikä on kuitenkin jonkinlainen voimanlähde, vaikka viekin aikaa ja vaivaa saada jotain julkaisukelpoista blogiin kirjoitettua.

No mutta pidemmittä puheitta blogin päätähden pariin. Sanalla sanottuna Dani on ollut viime aikoina huippu. Joulun molemmin puolin se kadoksissa ollut yhteinen sävel on vihdoin löytynyt ja varsinkin estepuolella on tapahtunut pari sellaista käännekohtaa, että olen alkanut miettiä, josko me sittenkin vielä joskus pärjätään siellä aluetason esteskapoissa. Eikä niinkään se pärjääminne, mutta edes hyvä fiilis radan jäljiltä!

Kaksi viikkoa sitten eli 26. ja 27. tammikuuta olimme Ville Peltokosken estevalmennuksissa kahtena peräkkäisenä päivänä. Vaikka Danin kanssa on, sanotaanko suunnillleen marraskuun jälkeen, ollut tiukemmat estetreenit katkolla, valkat meni tosi hyvin - poni ei vaan meinnut pysyä nahoissaan :D Blogin tauon jälkeen ollaan käyty myös kerran Anskun estetreeneissä (ennen Villen valkkoja), joissa poni meinasi kertakaikkiaan räjähtää käsiin, kun sillä oli niin paljon menohaluja. Huomaa kyllä, mitä lajia Dani oikeasti rakastaa (vaikka sitä ei siitä aina uskoisikaan!).

Valmennusviikonloppua seuraavalla viikolla keskityin koulupuoleen ja muutamana päivänä taisin suurinpiirtein hyppiä riemusta hyvien treenien päätteksi. Viikko sitten koin myös ahaa-elämyksiä, tällä kertaa en valmennuksissa, vaan päästessäni pitkästä aikaa ratsastamaan isolla hevosella. Saa nähdä, jatkuuko poniratsastajan urani vielä kauankin, vaikka ponivuodet on jo taakse jäänyttä elämää.. Tällä hetkellä ollaan ainakin menossa nousukiitoa ylöspäin :)

Viime maanantaina aloitimme kisakauden kotimaneesissa drive-in-harjoitusestekisoissa. Hyppäsin 80cm ja 90cm - ehdottomasti minun ja Danin parhaimpia elleivät jopa parhaimmat radat ikinä. Kisoista sain siis poistua hyvillä mielen innokkaan superponini, nollaratojen ja kahden ruusukkeen kanssa :) Kisaradat olivat kyllä hyvin lyhyitä ja esteet helppoja, mutta ei kai sitä tarvitse näin kauden alkuun rimaa korkeimmalle nostaakaan.

Hyvä putki ei kuitenkaan (ainakaan minun kohdallani) jatku ikuisesti ja heti kisoja seuraavana päivänä koin pienoisen (lue jättisuuren) järkytyksen, kun Dani kouluvalmennuksessa onnistui jotenkin laittamaan jalat solmuun laukanvaihdossa ja hetkeen ei varannut painoa ollenkaan vas. etujalalle. Olin jo ehtinytkin miettiä, missä se seuraava vastoinkäyminen "viipyy", kun sen verran kauan poni onnistui pysymään terveen kirjoissa. Kaikeksi onneksi tämä tiistain vastoinkäyminen ei osoittautunut jotain pientä nyrjähdystä/venähdystä pahemmaksi, koska hetken kuluttua Dani käveli normaalisti ja ravasi kohtuudella. Jouduimme kuitenkin luonnollisesti jättämään valmennuksen kesken, mutta mitään pidempää sairaslomaa jalka ei näytä nyt onneksi vaativan. Vasta kuitenkin tänään (launtaina) lähdin liikuttamaan Danin, sillä keskiviikkona jalka oli vielä hitusen lämpimämpi kuin toinen etunen ja torstaina herralla oli hieronta. Tänään juoksuttaessa Dani liikkui normaalisti ja virtaa riitti, joten eiköhän tästä selvitty säikähdyksellä.

Ensi viikolla olisi tarkoitus jatkaa ahkeraa harjoittelua kohti launtain seurakoulukisoja. Hui, mitenhän taas enemmän estepuolelta itsensä löytänyt ratsastaja (ja varsinkin poni) kouluaitojen sisässä pärjää...

Hmm taitaa pikkuhiljaa olla aika lähteä nukkumaan. Pahoittelen mahdollisesti erittäin epäselvää ja sekavaa postausta, pistetään se tämän myöhäisen ajankohdan piikkiin.. Jotain tai mahdollisesti kaikki oleellinen jäi puuttumaan, joten palailen mahdollisimman pian blogin ääreen! Maanantain 90cm-radasta on muuten kaverilla video, joten se tulossa tänne jos ja kun saan sen käsiini. Koitan myös mahdollisesti huomenna aloittaa keväisemmän ulkoasun valmistusta.

Mukavaa sunnuntaita kaikille! :)