158. Koulukisapäivä

Tämä viikko on ollut täyttä hullun myllyä ja sama meno taitaa jatkua ensi viikkoon kun pitäisi selvitä viidestä kokeesta..apua! Minua väsyttää ihan tolkuttomasti, joten en kerro sen kummemin kuluneesta viikosta vaan menen suoraan launtaihin eli meidän tämän vuoden ensimmäiseen koulukisapäivään!

Kyseessä olivat siis seurakoulukilpailut kotimaneesissa, joissa olin itse myös aika isossa järjestelyvastuussa. Ensimmäisen luokan ajan sekä hieman toisen luokan alkua ehdin olla kisapaikalla laskemassa pisteitä, mutta sitten olikin riennettävä laittamaan Dania kuntoon. Olin edellisenä iltana tehnyt ponille letit valmiiksi, mutta kiirehän siinä meinasi siitä huolimatta iskeä ja lopputulos oli aivan järkyttävä :D Onneksi harjan ulkonäkö ei sentään ole ensimmäinen arvosteluperuste.

Kiireestä huolimatta ehdin kisapaikalle ihan sopivasti hieman ennen oman verryttelyryhmäni alkua. Maneesissa verkka-aikaa oli vain kymmenen minuuttia, ja ensimmäiset seitsemän minuuttia olivatkin täyttä tuskaa, kun en meinannut saada ponia toimimaan ollenkaan. Dani tuntui jäykältä ja tahmealta, mutta verkan lopulla se sitten rentoutui ja tuli pehmeämmäksi ja pyöreämmäksi.

viime kesänä

Ensimmäinen luokkamme oli he C:1 2000. Omasta mielestäni rata oli ihan tasainen ja sinällään ok, mutta mitenkään huipputyytyväinen en ollut, koska Dani oli hieman jähmeä ja jännittynyt. Parempaan oltaisiin ehdottomasti pystytty! Niinpä en meinnnut uskoa korviani kun kuulin prosenttimme: 68, 75% ja tällä tuloksella luokan kärkeen. Johdossa pysyttiin loppuun asti ja sijoitus näin 1/18 :) Jotain kehitystä on kyllä havaittavissa, kun lähes juuri tasan vuosi sitten saimme samasta ohjelmasta 59% ja askeleen pidennykset olivat silloin pisteillä 5,4 ja 5, kun ne nyt olivat 8, 7 ja 6,5 kommentein "rohkea ja tahdikas"! Tyytyväinen sain todellakin olla, ja vielä kun tiedän, että pystymme tästä petraamaan vielä lisää.

Toisen luokan, he B:0 2009, verryttelyssä Dani olikin sitten alusta asti jo paljon parempi. Ennen suoritusta minulla oli ponin suhteen luottavainen mieli, mutta sitten iski aivan totaalinen blackout ja tajusin, että en muista ohjelmaa kunnolla. Oli todella inhottavaa aloittaa rata, kun en tiennyt mitä missäkin tapahtuu ja yritin vain jotenkin muistella mihin suuntaan pitäisi mennä. Voitte siis kuvitellä, että meni pasmat aika pahasti sekaisin ja meno oli sitten sen mukaista. Sain väärinratsastuksista -6 pistettä ja pisteet yleensäkin olivat 5,5 paikkeilla. Prossentteja kerättiin kasaan 54%, eipä voi muuta kuin tyhjää päätä syyttää! Todellakin olisi pitänyt harjoitella ohjelma paremmin, mutta olin lukenut sen vain muutaman kerran läpi (+kerran sinne päin ratsastanut), joten tietäähän sitä miten käy. Kyllä harmitti, koska Danilla oli niin hyvä vire päällä, että meillä olisi ehdottomasti ollut mahdollisuus kelpo suoritukseen. Mutta pääasia on, että Dani oli hieno, omat turhat mokat pystytään aina korjaamaan.

Ei alkuunkaan voittajan arvoinen kuva, mutta joku todiste piti ottaa rusetin olemassaolosta ;p

Ehdinköhän enää ollenkaan tämän vuorokauden puolella nukkumaan, kun aamulla pitäisi nousta ruokkimaan hevoset. No, kyllähän tässä vielä ehtii..! Tähän postaukseen on nimittäin pakko mainita yksi hyvin huomionarvoinen asia. Danin ja minun elämässä on nimittäin tapahtumassa melkoinen muutos, kun paras kaverini Hanna muuttaa satojen kilometrien päähän täältä pohjoisesta. Hannan mukana lähtee tietysti myös Danin paras kaveri, Viivi. Saa nähdä, miten minä ja Dani tullaan selviytymään ilman tuota kaksikkoa, ikävä ainakin varmasti tulee! Suunnilleen yhdeksän vuotta kun ollaan nyt yhdessä käyty talleilemassa..

 v. 2010

v. 2011

v. 2011

v. 2011

 

 v. 2012

Niin paljon me ollaan Hannan kanssa yhdessä koettu, että sitä ei voi mitenkään muutamalla kuvalla kertoa eikä kokonainen postauskaan siihen riittäisi. Mutta tärkeintähän ovat muistot, jotka eivät koskaan katoa, vaikka niitä ei toisille voi jakaa.

sometimes...