139. Hyvin, huonosti vai hyvin huonosti?

Kulunut kouluviikko on taas ohi kuin huomaamatta ja ensi viikolla alkaa koeviikko. Blogille se tietää hiljaisempaa ajanjaksoa, koska minulla ei mitenkään riitä aika postailuun, kun muutenkin tuntuu, että tekemistä on enemmän kuin tarpeeksi. Kirjoittelen kuitenkin parhaani mukaan. Nyt voisinkin kirjoittaa jonkinlaisen viikkokatsauksen, kun eilenkin tein vain kysymyspostauksen niin ei ole tullut kuulumisia kerrottua kummemmin.

Maanantaina läpiratsastin Danin maneesissa ilman satulaa. Dani oli superkiva, parempi kuin pitkiin aikoihin. Hyvin, huonosti ja hyvin huonosti -sarjassa tämä kuului ehdottomasti sarjaan hyvin! Lopuksi tein pitkästä aikaa muutamia keskiravipätkiä. Keskiaskellajejakin pitäisi kaivaa taas jostain esille - ja kas kummaa maanantaina ne onnistuivatkin jopa aika hyvin! Olin tosi tyytyväinen poniin, hyvin olivat launtain valmennuksen opit tuolloin vielä päässä.

Tiistaina ja keskiviikkona Dani sai viettää vapaata, koska se hierottiin tiistaina. Jumeja oli lavoissa ja kuulema myös vatsalihakset olivat kireänä. Onkohan Dani nauranut liikaa? :D

naurava poni

Torstai kuuluu sitten tähän sarjaan huonosti. Ei ehkä ihan sarjaan hyvin huonosti, mutta aivan tarpeeksi lähelle sitä. Minusta tuntuu välillä, että ratsastaessa ei oikein sellaista kultaista keskitietä olekaan, vaan aina ratsastus menee jommalle kummalle puolelle - päin puita tai melko, usein myös tosi hyvin. Harmi vaan yleensä homma tuntuu menevän nimenomaan päin puita..

 Torstaina minulla ei ollut kauaa aikaa ratsastaa ja menin vain lyhyesti kaikki askellajit läpi. Dani tuntui hieronnan jäljiltä ihan mukavan letkeältä, mutta toisaalta se oli laiskempi kuin pitkiin aikoihin. Ratsastuksesta ei meinnannut tulla oikein mitään ja lopetin heti kun sain mentyä siedettävät pätkät jokaisessa askellajissa.

Perjantai oli juoksutuspäivä. En millään saanut kerättyä intoa nousta ponin selkään, mutta ei se oikeastaan haitannut, koska juoksutuskin on välillä ihan hyvästä. Siinä usein huomaa, kuinka suuri ero onkaan, kun hevonen oikeasti polkee kunnolla alleen kuin että se vain laahustelisi menemään. Danikin kasvaa varmaan sellaiset kymmenen senttiä, kun se kantaa itsensä kunnolla.

  

Tänään eli launtaina oli sitten Anskun estevalmennuksen vuoro. Lähiaikoina Anskun valmennukset on mennyt tosi hyvin ja ei valmennus nytkään ollut mikään täysi fiasko, mutta kerrankin kun sain äidin mukaan kuvaamaan, niin olisin kyllä toivonut itseltäni vähän parempaa esitystä!

 Maneesissa oli pieni rata, josta tulimme aluksi yksittäisi osia. Äiti ei ollut ihan alusta asti kuvaamassa ja loppuravitkaan (joissa Dani oli tosi kiva!) eivät videolla näy, mutta oikeastaan kaikki muu siinä sitten onkin. Melkein hävettää tuo oma säätö selässä, sooloilu on kiva laji :D Poni oli tänään kyllä menossa mukana 100%, minä ehkä sitten sen 50 prosenttia.. Vähän väliä tuli kummallisia paikkoja ja käsillä aivan ihmeellistä ylimääräistä härppäystä. Joka tapauksessa tunnilta sain taas lähteä paljon viisaampana kuin sinne mennessä, aina tänne tyhjään päähän yritetään sitä osaamista kovasti iskostaa.

Videon kanssa onnistuin myös näköjään hieman hutiloimaan, kun myös kameran äänet jäivät näköjään vahingossa mukaan. No jospa tuo ei kovin pahasti haittaisi. Minua väsyttää nyt niin älyttömästi, että en jaksa kertoa valmennuksesta sen tarkemmin. Tuosta alta voi kumminkin ainakin jotain nähdä.

 

Minulla on tänään soinut jostain tuntemattomasta syystä päässä jatkuvasti Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt. Muut sanat ei oikein liity mihinkään mitenkään, mutta kertosäe on kyllä kuin suoraan minun ja Danin elämästä.

Ei etäisyys, ei vuodetkaan
Ei mikään meitä erota
Ja hetken tie on kevyt kaksin kulkea

 ♥