Olen kyllä ollut varsin superaktiivinen tänään, aamulla (tai no sillon kun herättiin Hannan kans eli ei aamulla :D) kävin Mikin kanssa lenkillä, sitten lähdettiin tallille reenaamaan hiihtoratsastusta. Ehdittiin vielä juuri valoisan aikaan. Viivi joutui hiihtishommaan ensimmäistä kertaa, mutta käyttäytyi kyllä varsin hyvin ja minä keikuin villisti suksilla perässä. Mentiin kyllä lujaa!
Hanna sai vuorostaan tulla minulle ja Danille hiihtäjäksi. Käytiin vähän rauhallisempi lenkki pellolla, laukattiin kyllä, mutta ei ihan täysillä. Dani oli superihana, se on tosiaan tosi tasainen maastossa, puksuttaa vaan eteeinpäin kuin höyryjuna! :D Ihana poni, parempaa ei voisi mistään löytyä <3
vuonna peruna Hanna ja Kira, minä suksilla :D
Hiihtiksen jälkeen molemmat hepat saivat vielä ulkoilla siihen asti, että siivottiin karsinat ja tehtiin muut hommat valmiiksi. Tämän jälkeen lähdin vielä ratsastamaan Anskun 5-v. prjotektitamman, joten hommaa riitti! Kotona olin vasta kahdeksan jälkeen, mutta oli kyllä kiva päivä :)
"Onks lakki hyvin?" :D
Olen lukenut muutamasta blogista joskus tekstejä siitä, millainen bloggaaja on hevosenomistajana. Ajattelin itse kirjoittaa hieman samasta aiheesta.
Vaikka Dani onkin minulle kaikkien unelmien täyttymys, elämäni ei juurikaan muuttunut sen ostamisen myötä. Olen hoitanut yli kaksi vuotta hevosia kuin omiani eli käynyt tallilla päivittäin hoitamassa ja ratsastamassa. Tottakai asiat muuttuivat sillä tavalla, että päätän nyt kaikista Danin asioista äidin kanssa, eikä ole sitä "kolmatta osapuolta", jolle pitäisi vähän väliä kertoa kuulumisia, kisatuloksia jnejne. Aiemmin en myöskään ostanut ylläpitoponeilleni juuri mitään tarvikkeita, kun ne eivät kerran olleet omiani. Danille voin hankkia nyt vaikka mitä kivaa, ajattelematta, että ostan ne toisen hevoselle. Lisäksi päätän nyt esim. Danin ruokinnasta. Asiat ovat siis jossain määrin muuttuneet ja vastuu kasvanut ikiomasta ponista.
Olen aina ollut hyvin tunnollinen ja tarkka hevosten hoidossa. Minua jää harmittamaan hirveästi, jos tiedän, että olen tehnyt jonkin asian huolimattomasti.
Olen myös varsinainen täydellisyyden tavoittelija, mikä on sekä huono että hyvä ominaisuus. Kun ratsastan, minua ärsyttää jos en osaa ja hevonen ei kulje, niin kuin tiedän, että se voisi kulkea. Jälkeenpäin minua on harmittanut, että en osallistunut viime kesänä Armin kanssa koulukisoihin. Armi meni muutamana päivänä hieman huonommin kuin normaalisti ja en sitten halunnut lähteä kisoihin, kun poni ei ollut ihan täydellinen. Toisaalta, en helposti luovuta tai jätä asioita puolitiehen kun haluan olla mahdollisiman hyvä.
Olen kilpailuissa, joissa tiedän että minulla on mahdollisuuksia, varsin kunnianhimoinen. Ensimmäisissä kisoissa Armin kanssa asetin tavoitteeksi tehdä puhtaat, siistit radat. Pääsin tavoitteeseeni ja myöhemmin Armin kanssa kisoissa minulla olikin korkeammat päämärät. Muissakin asioissa, kuten koulussa ja asioiden oppimisessa, olen melko kunnianhimoinen.
Asia, jossa saisin kovasti parantaa tapojani, on hevosten ja omienkin ratsastuskamppeideni peseminen ja huolto. Olen laiska puhdistamaan varusteita ja omat saappaat ovat yleensä aika kuraiset.. Kuolaimia en kumminkaan koskaan jätä pesemättä, se on yksi näistä huolellisen hoitajan tavoistani, joista en tingi!
Hoidan aika huonosti myös hevosen harjan ja hännän. Olen suorastaan surkea leikkaamaan hevosen harjaa suoraan ja joudun aina pyytämään Hannaa suorittamaan tämän toimenpiteen. Vaikka uskon kyllä, että opin vielä joskus :D Harjaan ja nypin jouhia turhan harvoin, koska en koe sitä täysin välttämättömäksi tehtäväksi. Harjan letitys sen sijaan on tosi kivaa, teen mielelläni vaikka minkälaiset sykeröt hepalle tarpeen vaatiessa!
Tärkeintä minulle on omassa hevosessa se, että Dani ei koskaan aseta mitään ennakoluuloja -tai asetelmia minusta, vaan on aina yhtä lempeä ja ihana kaveri. Dani on minulle se paras ystävä, johon voi aina luottaa oli tilanne mikä hyvänsä. Vaikka minulla on tavoitteita kehittyä ja kilpailla Danin kanssa, se ei ole pääasia, eikä mielestäni pidäkkään olla. Haluan olla hevosen kaveri, ihminen, johon se voi milloin tahansa turvautua.
Muistakaa tekin olla hevostenne kavereita ja huolehtia niistä kaikella rakkaudella, sen ne ovat ansainneet! :)
Kira the luottoponi
Huh, tulipas tekstiä, toivottavasti jaksatte lukea! Ja meni näköjään melko reilusti seuraavan vuorokauden puolelle..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti