155. 2012 pikakelauksena

Niin kuin olette varmasti huomanneetkin, en ole postannut mitään yli viikkoon. Ei, en ole kadonnut minnekään, mutta
A) blogger sanoi sopimuksen kuvien lisäämiseksi irti
B) minulla oli koeviikko ja en ole juuri ehtinyt konetta avata.
Nyt kokeilen ladata kuvat ensin Picasan verkkoalbumiin, toivottavasti näin toimii!

Aloitin kirjoittamaan tätä postausta jo viime viikolla, mutta johtuen yllä mainituista syistä, en ole saanut sitä valmiiksi. Parempi silti myöhään kuin ei milloinkaan? :) Kuulumispostauskin tulossa pian!

* * * *

Vaikka vuosi jo ehtikin vaihtua, ja tällä kertaa minun osaltani aika vauhdikkaissa merkeissä kavereiden kanssa juhlien, päätin vielä kirjoitella koosteen menneestä vuodesta 2012. Vuosi oli hyvin tapahtumarikas ja siihen sisältyi paljon niin ylä-kuin alamäkiä. Koin elämässäni varmasti tähän asti pahimmat kolhut viime kevättalvella, mutta niistä selvittiin, vaikka arvet tuskin koskaan katoavat. Toisaalta ratsastuksen parissa olen päässyt kehittymään valtavasti ja kokemaan Danin kanssa ihan mielettömän hienoja juttuja.

Monessa muussakin blogissa on ollut nyt vuodenvaihteessa vastaavanlainen kooste kuukausi kerrallaan, mutta jokaisen vuosihan on omanlaisensa, joten toivottavasti ette ole vielä kyllästyneet tällaista lukemaan.
 

TAMMIKUU

Ainakin näiden kuvien perusteella alkuvuodesta oli melkoisen kylmää! Vanhoja postauksia selatessa tuli kuitenkin vaikutelma, että treenasin kohtuullisen ahkerasti maneesin suojissa ja pääosin Dani kulki jo oikein hyvin, vaikkakin jossain vaiheessa sille tuli jokin kyttäilyvaihe päälle ja joka ratsastuskerta oli pitänyt katsella vihreitä pikku-ukkoja (joita edelleen siellä seinillä liitää..). Tammikuussa onnistuin myös tekemään tahattoman mahalaskun estetreeneissä, joka onkin jäänyt tähän mennessä ainoksi tippumiseksi Danilta! Aloitimme myös hiihtistreenit ja muunkin pellolla poukkoilemisen parempien maastojen puutteessa. Sain huomata, että Dani on todellinen monitoimiponi ja parasta mahdollista maastoseuraa :)

 

HELMIKUU

hiihtoratsastuskisoissa

Helmikuu ei alkanut iloisissa merkeissä, kun heti sen alkupuolella luokkakaverini teki itsemurhan. Vaikka tapahtumasta on pian jo vuosi aikaa, sen jättämä varjo ei katoa.

Tallilla oli harjoittelua kaikesta huolimatta kuitenkin jatkettava, ja blogia selaillessa sieltä löytyi mm. seuraava pätkä: "Olen vihdoinkin alkanut saada Dania ratsastettua ihan oikeasti rehelliseen peräänantoon, jossa liike lähtee hyvin selän yli. On Dani tietysti aiemminkin kulkenut muodossa, mutta nyt tuntuu että palaset on jotenkin kunnolla loksahtaneet kohdalleen ja poni tuntui eilen melkein tanssivan alla :) Ei tässä voi kuin hymyillä, kun vihdoinkin olen Danin kanssa päässyt johonkin uuteen uulottuvuuteen." Myös estepuolella menimme erityisesti Anskun treenien ansiosta hurjia harppauksia eteenpäin. Ensimmäiset mittelötkin kisattiin hiihtoratsastuksen merkeissä aivan hyvällä tuloksella.

 

MAALISKUU

 

Maaliskuussa tehtyjen postauksien perusteella Dani oli tuolloin aivan huippuvireessä, enkä itsekään nyt ihan hukassa ollut. Kävimme valmennuksissa ja avasimme kisakaudenkin kunnolla kotimaneesissa seuraestekisoissa, joista tulikin heti 90cm-luokasta voitto. Pöllöilimme myös naapuritallin harjoituskoulukisoihin, joissa ratsastin luokat he C ja K.N.Special. Sielläkin meni mukavasti ja sijoituimme ekassa luokassa kolmanneksi. Kilpailuihin liittyen kirjoitin blogiin ajatuksiani kilpailemisesta tähän postaukseen, ja vaikka sen kauan sitten rustasin, on mietteet pysyneet samanlaisina.

 

HUHTIKUU

 

 

 

Juuri kun edellisestä talven surullisesta tapahtumasta olin pääsemässä jotenkin yli, sattui jo toinen murheellinen tapaus, kun meidän tallin paras kisahevonen jouduttiin äkillisesti lopettamaan. Tämän postauksen luettuani tuli taas tuo synkkä muisto mieleen ja tajusin, kuinka hienoa on omistaa terve ja hyvinvoiva hevonen.

Huhtikuussa kisasin ensimmäisen alueluokkani 90cm kotikisoissa, joissa mentiin myös 70cm. Valmennuksissa kävin aika epäaktiivisesti ja kisat menivätkin treeneihin nähden huonosti. Ulkokenttä suli ihan loppukuusta ja piristi ratsastusta kummasti. 

 

TOUKOKUU

 

 

Toukokuussa kirjoitin tosi vähän blogiin. Kymmenes päivä Dani täytti 17 vuotta. Meidän piti lähteä useampiinkin aluekisoihin, mutta tuli kyytiesteitä ja ei sitten kilpailtu ollenkaan. Vastoinkäymisiä oli myös matkassa, kun Dani alkoi arkomaan etukavioita. Niinpä loppukuusta en ratsastanut ponilla ollenkaan, mutta muuten kävimme jonkin verran valkoissa ja yhteistyö toimi hyvin. Jalkavaiva parani onneksi pohjallisilla.  Kirjoitin postauksen Lilithistä, joka on vanha ylläpitoponini.

 

 

KESÄKUU

 

 

Kesäkuussa olin töissä ja en ehtinyt hirveästi kirjoittamaan blogiin, mutta kuvia on silti siltä ajalta paljon ja treenaaminen Danin kanssa oli täydessä vauhdissa. Valmennukset ja meno muutenkin oli sujuvaa, eikä  tässä kuussa tainnut blogin perusteella huonoja hetkiä ollakaan. Hurjinta olivat varmasti juhannuslaukat pellolla, kun menin Danilla ilman satulaa - muistan kyllä sen tunteen vieläkin. Koskaan aiemmin tai sen jälkeen en ole hevosella yhtä kovaa päässyt! Kuun alussa muistelin myös suklaaponi Armin kanssa vietettyä ihanaa aikaa.

 

 

HEINÄKUU

 



 

 

Ehdottomasti yksi vuoden parhaimpia kuukausia, ellei jopa paras! Kuun alussa postasin kehityksestäni ratsastajana, mikä olikin hauskaa lukea näin puoli vuotta jälkikäteen. Kilpailin Danilla pienissä estekisoissa, joista saimme mukaan ykkösrusetin pikkuluokasta. Seuraavana viikonloppuna kisasin alue-este -ja koulukisoissa Haapavedellä. Estepäivä meni kohtuullisen hyvin ja seuraavan päivän ensimmäiset aluekoulukisani (ja toiset koulukisat Danin kanssa) olivat tosi positiivinen kokemus. Kisarumban jälkeen olikin sitten vuorossa vuoden kohokohta: kymmenen päivän reissu kesämökille hevosten kanssa! Heinäkuussa vietin siis varsinaista intiaanikesää ja sieltä on aivan mahtavia muistoja.

 

 

ELOKUU

 

 

kuvia elokuulta ei ole juuri minkään vertaa

 

Kuun alussa kävin Danin kanssa alue-estekisoissa Kiimingissä. Näistä(kään) kisoista ei mitään sijoituksia tai muutenkaan mahtavia suorituksia tullut, mutta olin tyytyväinen omaan panokseeni 80cm-luokassa, jossa Dani olisi halunnut tehdä jotain aivan muuta kuin hypätä esteistä yli. Valmentauduin Lipan ja Pirittan opissa, ja varsinkin Lipan valmennuksista olin tosi innoissani!

  Kalajoen Venetsialaiset menivät meillä totaalisesti penkin alle. Minua ei ole koskaan ärsyttänyt, hävettänyt ja suututtanut missään muissa kisoissa yhtä paljon kuin niissä. Matkaan otimme nimittäin kaksi hylkyä. Näiden epäonnen kisojen jälkeen treenit kuitenkin jatkuivat ja Danin kanssa mentiin loppukuusta varsinkin koulupuolella kovasti eteenpäin.

 

 

SYYSKUU

 



 

 

Jokilaaksojen mestaruuskisat olivat syyskuussa, jossa tehtiin Danin kanssa varmaan kauden paras suoritus viimeistä linjaa lukuun ottamatta. Onnistuin pilaamaan suorituksen huonolla tiellä, ja tuli yksi kielto, mutta muuten nämä kotikisat ja estevalmennuksetkin sitä ennen sujuivat tosi hyvin! Loppukuusta tuli kuitenkin epäonnea matkaan, kun Danille paukahti imppari takajalkaan, joten vietettiin sitten saikkua :( Kuun viimeisinä päivinä pääsin takaisin selkään ja Dani tuntui sileällä varmaan paremmalta kuin koskaan!

 

 

 

LOKAKUU

 

 

 



Tässä kuussa meinasin turhautua totaalisesti estekisoihin. Olin hieman kuumeisena seuran mestaruuksissa, joista taas kerran tuloksena vain 4vp kiellon takia. Lisää potkua lajin vaihtoon antoi Lipan kouluvalmennus, jossa minua kehotettiin tähtämään kohti kansallisia kouluratoja. Anskun estevalmennukset menivät kuitenkin myös hienosti, joten minulla alkoi olla pasmat ihan sekaisin. Postauksia ei tuolloin tullut kovinkaan paljoa ja kuviakaan ei lokakuulta juuri ole.

 

 

MARRASKUU

Marraskuussa ei totisesti tapahtunut mitään ihmeellistä. Kävin ensimmäistä kertaa Kirsi Oksasen valmennuksessa ja muita valkkoja ei sitten tainnut juuri ollakaan. Sataneet lumet sulivat pois ja Dani alkoi taas arkoa etukavioita, joista oltiin jo otettu pohjalliset pois. Ratsastin oman ratsun puutteessa ainakin kerran Viivillä ja stressasin liikaa koulusta.

 

 

JOULUKUU

 



 

Joulukuu on myös mennyt Danin kanssa aika hissun kissun. Poni onnistui saamaan itselleen tarhatessa haavan etujalkaan, joten sitä parannellessa meni jonkin aikaa. Kävimme muistaakseni kerran Kirsin valmennuksessa ja joululomalla treenailtiin sitten itsenäisesti. Hypätty ei juuri ollenkaan, mutta sileällä sain Danin kanssa taas loppukuusta tehtyä hyviä treenejä.

 

 

Toivotaan, että kuvat nyt näkyvät kaikille ja jaksatte lukea näin pitkän postauksen! Huomenna koitan ehtiä kirjoittamaan lisää tämän hetken kuulumisia.